Maww: Kiitos kaunis kommentistasi ja oh, miten ihanaa, että pidit!
Lils: Musta Blaise vaikuttaa yleisesti niin harmillisen väärin ymmärretyltä hahmolta, että oli pakko omalta osaltani vähän yrittää tasoittaa sitä.
Yh, olen toivon hömppä, enkä osaa sanoa sun ihanille sanoillesi muuta kuin miljoonastitriljoonasti kiitoksia! Ihana tietää, että ainakin sä sitten käyt lukasemassa nää muutkin toivon mukaan.
Röhkö: Hih, ehdin jo luulla, ettet mun rustauksistani hirveästi innostu.
Mä en lähinnä muusta oikein kirjotakaan kuin Blaisesta... Miten niin pakkomielle? Noista sun quoteamista kohdista sen verran, että noh, ensimmäisen kohdalla se kuitenkin selviää heti seuraavasta lauseesta, mutta tuota loppua hieman muovasin. Tosin, mun vuosi vierii, joten siihen en koskenut, mutta tuon lopun laitoin niin kuin sen olin alunperin ajatellutkin. Nähtävästi taas näitä surullisenkuuluisia ajatuskatkoja. Eli kiitos, kun huomautit noista kummallisuuksista.
Hmm, et ole muuten ainoa, joka noista rimpsuista sanoo, että ärsytti. ;P Välillä ne nyppii muakin, mutta valitettavasti en ole keksinyt muuta keinoa ton aikahyppäyksen ilmasemiseksi. Jos olisi pelkkä tyhjä rivi, menisin itekin jo sekasin.
Kiitos muruseni sullekin!
A/N: Tadaa, vuorossa on Blaisen nuoruus. Herra on tässä siis neljätoistavuotias. Parituksena löytyy Blaise/Theodore, yllätys yllätys, eikä ikärajakaan taida nousta kuin K-11 tienoille näin nopeasti kurkattuna.
Nauttikaatten, ja kertokaapa mielenliikkeitänne tästäkin.
Örr, pahoittelen pienehköä pitutta!
2. Kevyttä kuuraa paukkupakkasellaLeikkipuiston lapset ovat kaikonneet jo koteihinsa, kun Blaise rojahtaa rengaskeinuun ja potkii kiviä kengänkärjellään. Mustat, jo rehottavaksi ehtineet, hiukset takertuvat mustelmaiseen, veren tahrimaan poskeen, kun tuuli paiskoo niitä kasvoille, riepottelee sinne tänne, ja heittää hiekkaa silmille.
Blaise kiertää toisen käsivarsistaan keinun kettingin ympärille ja painaa otsansa viileää metalliketjua vasten.
"Blaise?" kysyy joku hänen takanaan.
"Hei Theo", Blaise mutisee puoliääneen, muttei kohota kasvojaan, kun selän takana seissyt teini kiertää keinukompleksin ympäri hänen eteensä.
"Näytät kamalalta", Theodore sanoo vakavana ja istuu viereiseen keinuun. Blaise ei vaivaudu vieläkään katsomaan kaveriinsa.
"Kompastuin vintin portaissa", hän toteaa monotonisella äänellä ja syventyy taas ajatuksiinsa. Blaise ei huomaa, kuinka Theodore pudistaa päätään uskomatta sanaakaan.
Hiljaisuus saa elokuisen tuulen tuntumaan turhan kuumalta ja karkealta. Theodore keinuttelee rengastaan ja näyttää miettivän jotain. Blaise tuntee hänen katseensa tiukasti itsessään, ja poskia alkaa kuumottaa.
"Muuta meille", Theodore töksäyttää. Blaisen silmät leviävät hämmästyksestä, kun hän vihdoinkin kääntää päänsä parhaan kaverinsa kasvoihin.
"Mitä?" hän kähähtää uskomatta korviaan. "Oletko tosissasi?"
"Meillä sinua ei ainakaan hakkaa kukaan", Theodore jupisee synkkänä. Blaisen olemus valuu häpeään kuin sadevesi peltikatolla. Hän painaa leuan rintaansa ja huomaa vastalauseensa hukkuvan tukkoiseen kurkkuun.
"Blaise, minä..." Theodore pitää pienimuotoisen mietintätauon. "Minusta sinun ei pitäisi olla siellä."
Blaise huomaa silmäkulmastaan, kuinka Theodoren poskipäille kohoaa hento puna.
"Minne muuallekaan menisin? Tuskin tosissasi luulet, että minun annettaisi muuttaa teille", Blaise vastaa hiljaa iskostettuaan katseensa Theodoreen, joka tuntuu vain punastuvan lisää.
"Mikä sinua oikein vaivaa?" Blaise töksäyttää ennen kuin ehtii estää itseään. Poika hänen vieressään muistuttaa väriltään jo pitkälti ylikypsää tomaattia. Ei ole yhtään Theodoren tapaista punastella tuolla tavalla. Blaise kurtistaa kulmiaan.
"No kun", Theodore ähkäisee väännellen vaivaantuneena käsiään. "Minä-en-pidä-siitä-miehestä." Hänen puhaltaessaan hampaat yhdessä viimeiset sanansa Blaisen kulmat kohoavat kurittomien hiusten kätköihin, ja saavat aikaan pienen irvistyksen, kun murjottu poskipää kiristyy.
"Kerro jotain uutta. Et sinä sen vuoksi punastele kuin pahainen pikkutyttö."
Theodore nieleskelee raivokkaasti, vääntelee taas käsiään eikä vastaa.
Ilta tummentaa taivasta valottomuudellaan, kun Theodore saa viimein suunsa auki.
"En tykkää, että hän satuttaa sinua."
Hänen sanansa ovat tuskin kuiskausta kuuluvampia, mutta ne tunkeutuvat Blaisen mieleen kuin joku hakkaisi ne sinne taltalla ja vasaralla. Omituinen, lämmin aalto pyyhkäisee Blaisen yli, vie kiukun ja häpeän mennessään. Tällä kertaa Theodore ei punastu vaan tuijottaa tiiviisti Blaisea suoraan silmiin. Tilanne tuntuu kiusallisen jännittyneeltä, eikä Blaisella ole hajuakaan, mitä kuuluisi sanoa tai tehdä.
"Pitää mennä." Hänen kuristunut pihauksensa jää roikkumaan keinuille, kun hän nousee ja lähtee tallustamaan kotiaan kohti. Metri, toinen - pian hän on jo kulkenut leikkipuiston portille.
"Odota!" Theodore huutaa Blaisen perään ja syöksyy renkaastaan hänen kannoilleen.
"Odota", Theodore sanoo uudelleen, tarttuu Blaisen käsivarteen ja kääntää hänet ympäri. Molemmat näyttävät lähinnä hämmentyneiltä, kun Theodore vetää Blaisen lähelleen ja suutelee.
Blaise seisoo paikallaan kuin kangistettuna kykenemättä liikuttamaan edes suurena seisovia silmiään. Theodore irtautuu nopeasti, vilkaisee häpeissään Blaisea ja päästää irti hänen käsivarrestaan.
"Anteeksi."
Blaise saa liikunta- ja puhekykynsä takaisin vasta, kun Theodore on juossut todennäköisesti jo kotiinsa asti. Hän nostaa sormensa hitaasti kuumottaville huulilleen ja tuijottaa häkeltyneenä voimistuneessa tuulessa natisevaa liukumäkeä.