The Hunger Games: Vapaustaistelija | Sallittu

[Zacharias]

Title: Vapaustaistelija
Author: Unrealistic
Rating: S
Pairing: Gale/Katniss
Fandom: The Hunger Games
Genre: angst

Summary: "Mutta jokainen kerta, kun hän painoi huulensa omilleni kaikki tuntui muuttuvan. Suudelma suudelmalta tuli hiipui, ja huulemme olivat kuin tuhkaa. Mutta minä jatkoin, niin paljon sitä halusin."

A/N: Nälkäpeliä pöytään. Gale on ollut minusta aina mielenkiintoinen hahmo (vaikkei se Finnick Odairin paikkaa sydämestä viekään). Ja vaikka Katniss/Peeta is the only way, niin näiden kahden tarinassa on jotain. Tässä olisi minun versioni Galen ajatuksista, sekä siitä miten koko asia heidän välillään meni. Pienenä palana.

Vapaustaistelija

Nälkäpelin jälkeen Katniss oli etääntynyt minusta. Me olimme kasvaneet siitä pois, joita olimme joskus olleet. Kaikki se vapaus meidän välillämme. Se oli kadonnut, niin kuin aurinko kuivattaa veden tien pinnalta. Jäljellä oli vain pieni liekki. Minä keskityin ajamaan kapinallisten asemaa Capitolia vastaan, ja Katniss, Katniss yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ettei hän olisi surmannut areenalla, että koko käsitettä Nälkäpeli ei enää olisi ollut.

Jokainen harva suudelma jonka jaoimme oli valhetta, myrkkyä. Minä tiesin, että Katniss teki sen vain pitääkseen minut lähellään, ja minä autoin häntä pitämään valhetta yllä. Niin paljon minä sitä halusin itse. Mutta jokainen kerta, kun hän painoi huulensa omilleni kaikki tuntui muuttuvan. Suudelma suudelmalta tuli hiipui, ja huulemme olivat kuin tuhkaa. Mutta minä jatkoin, niin paljon sitä halusin.

Hetken aikaa Peetan kaappauksen jälkeen uskottelin itselleni, että nyt voisimme alkaa elää. Voisimme viimein olla Gale ja Katniss maailmalle, ei kaksi serkusta. Hetken minä tuudittauduin siihen ajatukseen. Sitten Peeta tuotiin takaisin. Minä ymmärsin, että Katniss ei koskaan katsoisi minua sillä tavalla. Minä ymmärsin, että hän ei koskaan tulisi rakastamaan minua niin kuin Peetaa. Hän ei koskaan tulisi olemaan minun.

Silloin tuhka lensi taivaalle, sekoittuen tuuleen. Ja tunsin olevani vapaa.

[Camiela]

Gale...Gale...

Nälkäpeli on hieno kirja ja Gale hieno henkilö. Todellista Galea on mielestäni hankalaa kaivaa esiin, koska hän ei kirjoissa osoita kovin paljoa tunteilua. Ainakaan Peetaan verrattuna. Muutenkin Gale on mielenkiintoinen henkilö, joten oli mukavaa lukea tämän tyylinen teksti hänestä.

Galen luonne oli tallella ja mielestäni samanlainen, kuin kirjoissa. Olit ihanasti säilyttänyt "kaiken". Pidin kuvailusta paljon, varsinkin suudelman tuli ja tuhka kuvailusta. Se kuvasi kauniisti ja aivan oikein Katnissi ja Galen hiipuvaa rakkautta. Kaunista tekstiä muutenkkin! Sopivasti angstia.

Silloin tuhka lensi taivaalle, sekoittuen tuuleen. Ja tunsin olevani vapaa.

^^ tuo sai minulle kylmät väreet. Aivan mahtavasti sanottu! Kaunista ja niin... synkkää??

Kaiken kaikkiaan hyvin onnistunut ja täyteläinen teksti (;

Camiela

[Solembum]

Hei ihan tosi, Camiela lainasi just sen lauseen, jota mä rakastin yli kaiken. Ne sanat...kaikki. Mä oon myyty.

Mä vihaan Katnissia. Anteeksi, oli ihan pakko sanoo. tässä oikeen korostuu, kuinka se satutti Galee. En mä Peetastakaan oikeen tykkää, pitäköön se ja katnis toisensa, ne sopii toisilleen kun kengänpohja ja koirankakka. Ääh nyt mä vaan mollaan nälkäpeli, munhan piti kommentoida.

Juu, hienoa oli. Kirjotit Galen upeesti, pointsit siitä, että avasit sen sielunmaisemaa paljon enemmän kuin nälkäpeli koskaan teki. Tästedes voin jopa sanoa, että pidän Galesta.

Anteeksi kun en oikeen osannut olla rakentava..

[Zacharias]

Camiela oi kiitos todella paljon! Minä itse pidän Galesta jostain syystä enemmän kuin Peetasta, ehkä juuri siksi että hän jää hieman taka-alalle. Joten loistavaa, jos sain pidettyä hänet - no - Galena (:

Solembum Rakentavuus on yliarvostettua. Niin, no Katniss on päähenkilö, että en tiedä mitä mieltä olla. Mutta Gale tulee olemaan (Finnickin lisäksi) suosikkini, joten oli pakko päästä tekemään hänestä tekstiä. Kiitos!

[Tiijau]

Oo! Niin kaunista ja koskettavaa.

Hetken aikaa Peetan kaappauksen jälkeen uskottelin itselleni, että nyt voisimme alkaa elää. Voisimme viimein olla Gale ja Katniss maailmalle, ei kaksi serkusta. Hetken minä tuudittauduin siihen ajatukseen. Sitten Peeta tuotiin takaisin. Minä ymmärsin, että Katniss ei koskaan katsoisi minua sillä tavalla. Minä ymmärsin, että hän ei koskaan tulisi rakastamaan minua niin kuin Peetaa. Hän ei koskaan tulisi olemaan minun.

Silloin tuhka lensi taivaalle, sekoittuen tuuleen. Ja tunsin olevani vapaa.

Mun mielestä hyvin kirjoitettu ja kun Galea rakastava olen, on niin väärin,
että Peeta ja Katniss ovat yhdessä. Mrr...
Loppu oli kaunis,ja aivoni huusivat vihasta kun luin nuo 5 viimeistä lausetta.

Asiasta kukkaruukkuun, Tiijau kiittää ja kumartaa. 
Anteeksi mitäänsanomaton kommenttini, pistetään puhelimen piikkiin (: