Ikäraja: K-11 // jaina lisäsi ikärajan alkutietoihin
Sisältää pientä väkivaltaa
Heräsin aamulla siihen, kun aurinko paistoi sälekaihtimien välistä huoneeseeni. Nousin varovasti istumaan sängylle. Huoneeni oli iso, se oli täynnä leluja ja pelejä. Huoneen yhdessä nurkassa oli valtava kirjahylly täynnä kirjoja. Sängyn vieressä oli pieni kirjoituspöytä, jonka päällä lepäsi yksi eilen lukemistani kirjoista. Huoneessani oli Kaksi isoa ikkunaa joissa oli punaiset verhot. Ikkunan alla oli piirrustuspöytäni, jossa usein piirtelin yksinään. Huoneeni ovi avautui ja äiti tuli huoneeseeni. "Heräsithän sinä" hän sanoi ja hymyili. Vastasin tämän hymyyn. "Voinko mennä tänään puistoon?" kysyin heti ensimmäisen. "Siitä vaan, kunhan syöt ensin aamupalan ja siivoat lelusi ja pelisi" äiti sanoi ja lähti. "Joo, joo" mutisin. Pian äiti palasi huoneeseeni. "Ja muistat pedata sängyn" hän lisäsi. Huokasin ja puin päälleni punaisen t-paidan ja farkkuhaalarit. Ensin petasin sängyn. Sitten laitoin kaikki lelut arkkuun ja pelit kaappiin. Juoksin alakertaan. "Missä isä on?" kysyin, kun äiti laittoi munakkaan ja pekonia lautaselleni. "Töissä" äiti vastasi. "Koska minä oikein pääsen isän mukaan Ministeriöön?" kysyin ja istuin pöydän ääreen. Äiti hymyili minulle "Enpä tiedä" hän sanoi. Söin munakkaan ja pekonit nopeasti. Laitoin jalkoihin uudet lenkkarit ja päähäni uuden punaisen autolippiksen. "Heippa!" huusin ja lähdin juoksemaan kohti Isojärven leikkipuistoa.
Puistossa ei ollut vielä ketään, joten istuin keinuun odottamaan muita kavereitani. Puisto oli uusittu viime kesänä ja siellä oli kaikki mahdolliset vempaimet. Yhtäkkiä joku pysäytti vauhtini hyppäsin keinusta pois ja katsoin kolmea poikaa jotka olivat pysäyttäneet sen. Tunsi pojat nimeltä, yksi oli Percy, toinen oli Vincent ja kolmas oli George. "Moi" sanoin iloisesti, mutta pojat vain nauroivat. "Mitkä noi sun vaatteet oikein on?" Vincent kysyi ja vilkuili kavereitaan huvittuneina. Katsoin omia vaatteitani. Ihan normaalithan nämä olivat. Sitten katsoin poikien vaatteita, heillä oli päällään löysät t-paidat, leveät farkut, jotka olivat liian alhaalla, jaloissaan heillä oli leveät kengät ja päässään suoralippainen lippis. "Mitkä vaatteet teillä on?" naurahdin. Percy otti askeleen lähemmäs minua. "Nämä ovat muotia" hän sanoi. Nyökkäsin. "Ai, en tiennyt" sanoin. Percy katseöi hetken minua ja kysyi: "Ootko sä nynny?" Hymyilin Percylle. "Ei oo" sanoin. Pojat katsoivat taas huvittuneina toisiaan. "Tiiäksä ees mitä nynny tarkottaa?" Vincent kysyi. Pudstin päätäni. "Annas kun selitän, se tarkottaa nössöö, nyhveröö ja mammanpoikaa" hän selitti ilkeästi. "Ai..." sanoin nolona. George katseli maata ja yritti naureskella Percyn ja Vincentin mukana, ehkä hän olisi halunnut olla vaikkapa rannalla leikkipuiston sijaan. "Koskas sää tuut L.L:n?" Vincent kysyi. "En vielä ensi vuonna, mutta sitten" sanoin silmät hehkuen ilosta. Vincent tuhahti. "Mä voin luvata, et sut tullaan hakkaamaan siellä melkein joka päivä" hän sanoi. Nielaisin. "Mitenkä niin?" ihmettelin. "Ei tollanen nössö siellä pärjää" Percy sanoi ja tuijotti minu murhaavasti. Vincent astui pari askelta eteenpäin ja puristi kätensä nyrkkiin. "Me voidaan antaa sulle vähän esimakua siitä miltä se tulee tuntumaan" hän sanoi ja virnisti. Yritin juosta karkuun, mutta George nappasi farkkuhaalareitten henkseleistä kiinni. Geogre nosti minua ylöspäin niin, että Vincentin olisi helpompi löydä minua naamaan ja niinhän tekiki. Silmät kostuivat ja nenästä valui verta. George irotti otteensa minusta. Yritin taas juosta karkuun, mutta Vincent kaatoi minut maahan ja alkoi hakata selkään. "Sattuiko?" Vincent kysyi ja nauroi ivallisesti. Peitin silmäni jotteivat pojat nähneet että itki. "Mennään, annetaan tuon ipanan jäädä tänne" George sanoi ja lähti puistosta. Vincent ja Percy menevät hänen perässään. Kun olin varma, että he olivat menneet nousin ylös ja pyyhin veret punaiseen paitaani. Pyyhin kyyneleet pois. En voisi mennä näin kotiin, en voisi. Menin erään kaverini luokse, tämän äiti antoi minulle farkut ja uuden t-paidan. T-paita oli melkein samanlainen kuin Georgella, farkut eivät olleet suorat vaan kireät, mutta olivat nekin varmaan paremmat kuin haalarit. Laitoin farkut samanlailla, vähän alemmas kuin ne oikeasti kuuluisi olla. Suoristin uuden lippikseni lipan ja repäisin ommellun auton irti siitä. Kiitin kaveriani ja menin kotiin
Kaksi vuotta myöhemmin...
Heräsin kellon soittoon. Jäin makaamaan vielä hetkeksi sänkyyn. Vartin päästä nousin ylös. Puin päälleni pillifarkut, DC:n paidan ja Niken skeittarit. Otin arkkuni ja menin alakertaan. "Muista sitten olla kiltisti" äiri sanoi. "Joo, joo" mutisin ja menin ulos. Isä odotti jo pihalla, me kävelimme yhdessä Pihlajalle "No miltä tuntuu mennä Lukko linnaan?" isä kysyi. "Ihan semi" vastasin. Ja pian olimmekin jo Pihlajalla. "Morjens" sanoin ja tartuin pihlajasta. Asemalla tapasin Vincentin, Georgen ja Percyn. "Terve Heffley!" he moikkasivat. Nyökkäsin näille rennosti. Yksi seiska tuli luokseni. "Kuka sa oikein luulet olevas?" hän kysyi halveksuvasti. "Oma itseni" vastasin. Seiska luokkalainen hämmästyi vastauksestani, koska yleensä tälle ei vastattu mitään. "Mikä itse luulet olevasi?" kysyin ja olin katsovinani pojan vaattetiat. "Fletkuko?" Poika kirosi hiljaa ja lähti pois. Näytin tälle keskisormea hetken ja virnistin...
