Title: Hattaraikävä.
Author: Veera
Pairing: mä/se
Genre: One-shot, songfic, jotai fluffia ja het ja sit en tiedä.
Rating: K-11 vain kiroilun takia.
Disclaimer: Kaikki henkilöt on mun, tää on vaan teidän iloksi ja mun ikäväksi.
Warnings: Kiroilua.
Beta: word vain.
Summary: Vittuku mulla on ikävä.
A/N: Tää on sellaista söpöä ikävää ja plaa. Menee yhtyeen tuotantoon Boys like girlsien If you could see me now –biisillä. Rakastaisin kommentteja, ihan vaan koska ootte rakkaita.
En mä ole varma miksi tai milloin. Se tuli meidän luokalle silloin vitosella, oltiin kaikki pieniä mut se oli pisin meistä. Punaiset hiukset ja vitusti pisamia, mun mielestä ne oli rumat. Se oli meitä kaikkia vuoden vanhempi, ysinelonen ja sen ois pitäny olla kutosella. Kai se oli niin kuutio että aloitti eskarin vasta vuoden myöhemmin kuin muut sen ikäiset, en oo varma.
Se käveli meidän luokkaan ja esitteli itsensä. Mä olin kuullut että se oli sukua yhdelle pojalle meidän luokalla, se Janne oli meidän luokan lyhyin. Ironista. Ne oli kummatkin lestadiolaisia mut en mä silloin kunnolla tiennyt mitä se tarkoitti, ala-asteellahan me uskottiin Jumalaan kaikki koska niin sanottiin.
The nights grow old
I’m growing older
Every day you’re gone
Is more lonesome than the last one
Mä en muista enempää ala-asteelta, mut sit alkoi yläaste ja oltiin sillon vielä ihan lapsia. Seiskalla oli vielä poikapöpöjä ja pojat oli vähän ällöjä. Mä vähän pelkäsinkin. Niiden edessä ei saanut näyttää tyhmältä, kun ne saattoi nauraa ja sitten hävetti. Tunneilla oli pelottavaa vastata, jos vastasi väärin porukka nauroi ja hävetti lisää. Seiskalla mä olin luuseri, se tyttö joka oli aina hiljaa ja katseli ihmisiä, se jolla oli ne parhaat kaverit ja muiden kanssa ei kommunikoitu. Seiskalla se oli mulle sellainen söpö poika meidän luokalta, se kivoimman näköinen ja that’s it. En mä sille mitään puhunu, ei me oltu kavereita enkä mä olis uskaltanu sanoa mitään, jäätyny vaan kokonaan.
Seiskaluokka meni ja kesälomakin, sen jälkeen tultiin kasille ja mä huomasin et kaikki jätkät oli kasvanu. Kesän aikana ne kaikki oli saaneet kakskyt senttiä lisää pituutta ja voi luoja, se oli ehkä suloisin ikinä. Se oli mua päätä pidempi mikä oli superhyvä juttu, olin itse lähes 175 senttiä pitkä. Sen hiukset oli sellaiset fruidetyyliset, ne näytti aina kamalan pehmeiltä ja mä halusin pörröttää niitä. Sen nauru kaukui käytävillä, se oli sellainen persoonallinen ja omanlaisensa, mä rakastin sitä naurua. Hymy oli ihan helvetin leveä, varmaan korvasta korvaan ja hymykuopat kummallakin poskella oli suloiset. Sen pisamat oli söpöt ja mä olisin antanut mitä vaan jos me oltais oltu yhdessä ja se olis pitänyt musta yhtä paljon kuin mä siitä. Me oltaisiin voitu maata laiturilla satamassa joka on sadan metrin päässä sen kotoa, se olis voinut pitää päätään mun sylissä. Se olis pitänyt silmiä kiinni ja mä olisin sivellyt sormillani sen kasvoja, laskenut niitä pisamia samalla kun meidän varpaat olisivat roikkuneet vedessä.
Yhdellä historian tunnilla meidän piti tehdä ryhmätyö Stalinista. Mä olin kuolla onnesta kun pääsin sen kanssa samaan ryhmään. Mulla on edelleen tallessa se paperin palanen, johon se kokeili toimiiko tussi. Siinä lukee isoin kirjaimin STA. Me saatiin siitä työstä ysi. Tein sen kanssa ryhmätyön myös kemiassa. Aina sen kanssa mä jaksoin hymyillä, sen kanssa mä osasin olla rennosti. Sen läppä oli yhtä huonoa kuin mun omanikin, me juteltiin paljon asioista ja kaikki oli kivaa.
I've spent all this time
Without you in my life
And you're still on my mind
Nothing ever feels alright
Kerran kemian tunnilla me pelattiin hirsipuuta. Mua tylsistytti ja keikuin hiljalleen mun tuolillani rapaten kynnellä jotain paskaa irti pulpetin reunasta. Vaikka siitä on jo kolme vuotta mä muistan vieläkin, kuinka huulet mutrulla se lässyttäen kysyi multa että mitä mä angstaan. Jos mä olinkin angstannut niin se meni ohi heti kun kuulin sen äänen ja näin ruttuun vääntyneen naaman. Mua söpöilytti ja hymyilin sille herttaisesti. En mä enää angstaa.
Kasiluokan lopussa meidän liikuntatunnilla oli paritanssia. Mä vihasin sitä, en tykännyt kun mua vietiin. Talloin aina ihmisten varpaille ja menin väärään suuntaan ja tanssin päin vittua tai ihan mitä vain, paskoin sen mallikkaasti.
Tanssittiin cicapoa. Mä menin randomilla yhden jätkän taakse seisomaan, odotin että aloitetaan. Yhtäkkiä yks Janita tökkäs mua kylkeen ja pyysi vaihtamaan paikkaa. Se seisoi siellä, ringin toisella puolella ja mä tajusin että Janita halus vaihtaa mut sinne. Vittu mun sydän hakkasi kuin helvetti, mietin et tää ei ole mahdollista ja mua hymyilytti liikaa. Kun opettaja näytti meille tanssiasennon ja tajusin että pääsen sen kainaloon, mulla oli liian kivaa ja se ei tajunnut mitään. Se otti mut kainaloon ja mulla oli niin hyvä olla. Mä kuuluin siihen, mä tunsin sen. Huomaamattani silittelin sen kämmenselkää ja virnistin Pauliinalle ringin toisella puolella. Ikinä mä en ollut päässyt näin lähelle sitä, se tuoksui ihanalle ja mä rakastuin sen käsiin. Sen käsi mun kädessä ja välillä mun selkäni takana, me kuuluttiin siihen, me oltiin täydellisiä. Se hymyili mulle ja mä sille, mua itketti onnesta ja se oli niin ihana.
Monet kerrat mä tuijotin luokassa sitä ja mun silloista parasta kaveria. Se istuin mun parhaan kaverini edessä, ne jutteli ja nauroi koko ajan ja vittu mä kuolin kateuteen silloin. Mulla teki mieli vain suuttua. Tottakai mulla silloin oli kivaa, kun istuin sen vieressä tai takana ja sain lähes sata prosenttia sen huomiosta. Rakastin sitä, kun se kääntyi Englannin tunnilla muhun päin ja kysyi apua. Mä olin kuulemma paras. Sen huomio nosti mun itsentuntoa, mulla oli ihana olla mutta ikinä mä en kertonut sille. En mä uskaltanut.
Keväällä, kuukautta ennen kuin kesäloma alkoi, mä kuulin että se muuttaa pois. Sen porukoilla oli jotain konflikteja, sen isällä oli uusi nainen ja ne ei tulleet toimeen. Se aikoi muuttaa äitinsä luokse, noin sadan kilometrin päähän. Mä muistan kasiluokan päättäripäivän. Saatiin todistukset ja oli kiire Helmin kioskille syömään jäätelöä, julistamaan kesäloma virallisesti alkaneeksi. Pikaisesti mä näin sen meidän koulun pihassa, vähän matkan päässä ulko-ovesta. Olisin voinut sanoa ihan mitä vain. Kuiskata sen korvaan kuinka mä oon tykännyt siitä jo kaks vuotta ja että se ei saa lähteä. Kuitenkin sanoin vain yhden sanan.
Kioskilla me syötiin lakritsijäätelöt ja mua nauratti.
I'm tired of being alone
Why don't you just come home
Because I miss you so