Syysmyrsky | Sallittu, angst, ficlet

[Human_cannonball]

Nimi: Syysmyrsky
Kirjoittaja: Human_cannonball
Ikäraja: S
Genre: Angst, ficlet

A/N: Osallistuu Klassinen kappale-haasteeseen kappaleella Ruska. Kannattaa kuunnella tuota kappaletta samalla kun lukee.
Teksti sisältää epäsuoran lainauksen lasten kirjasta Pikkuruu Mustanmusta.
Joten tämmöistä outoa syysangstia sopivasti näin keväällä

Syysmyrsky

On ihanaa katsella pienten lasten leikkiä lehtikasoissa. He nauravat, huutavat, kiljuvat. He hyppivät kuralätäköissä ja tekevät mutakakkuja. Pian, ennen niin keltaiset kurahaalarit ovat muuttuneet ruskeiksi.

Syksy on kaunis vuodenaika. Kaikkialla on värikästä, pienet sateet vain raikastavat ilmaa ja on sopivan viileää ulkoiluun.

Kaiken sen kauneuden ja ihanuuden takana piilee kuitenkin pieni murheen jyvä, joka kasvaa kohti talvea. Pian alkaisivat halla ja yöpakkaset. Aamuisin peltojen yllä olisi kylmää sumua. Päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät. Hiljalleen saapuisi talvi.

Se tunne kun huomaa viimeisenkin lehden kadonneen pihakoivusta ja tietää, että vuosi on pian lopussa saa aikaan syysmyrskyn sisälläni. Sekoan, tärisen, olen lähes hulluuden partaalla. Tunteet kuohuvat ja pian nekin ovat poissa. On jäljellä vain kylmä ilma, pakkanen, lumi. Kylmä sydän. Talvi on kuolema, vuoden kuolema.

Sinä sanoit aina, että kuolemaa ei pidä pelätä, kuolema on vain pieni portti, jonka kautta jokainen joskus kulkee. Mutta pelkään kuolemaa silti, vaikka olen kulkenut tuon portin läpi monesti.

Joka syksy maa kuolee ja minä sen mukana.

[jaina]

Otsikko houkutteli minut lukemaan tämän tarinan pätkän. Ja kyllä kannattikin! Pidin tästä. Kappale (jep, linkkasin sen auki) oli "harmoninen", sopi hyvin tarinaan. Se oli juurikin sellainen syksyinen, pidin siitä. Se auttoi syventymään tarinaan. Hyvä biisivalinta siis!

Tarina oli muutenkin onnistunut. Oli hyvä, että se oli jätetty ficletiin: en tarkoita, ettenkö olisi halunnut lisää tarinaa, mutta siitä olisi ehkä kadonnut mehut, jos siitä olisi tehty pidempi. Se oli hyvä juuri tällaisena. Kuvailu oli upeaa. Tunnelma oli samalla iloinen ja surullinen. Pidin siitä, että lapsien leikintää kuvattiin. Se toi oman, keltaisen piristysruiskeensa tarinan ytimeen. Loppua kohti ficlet meni mielestäni turhankin surulliseksi, mutta tämä onkin minun mielipiteeni. Angst kun ei kuulu lempigenreihini. Ficlet oli kuitenkin hyvä. Ja tosiaan tuo kappale sopi tähän niin hyvin, että ihmettelen sitä itsekin.

Muuta kritiikkiä kuin lopun surullinen kuvailu en löydä. Mielestäni talvi ei kuitenkaan ole vuoden kuolema: se on täynnä lumileikkejä, luistelua, kauniita kynttiläiltoja kaakaon kanssa... Ja jos minulla olisi poikaystävä, myös söpöjä ja romanttisia iltoja, I guess. Talvesta pitäminen on kuitenkin niin mielipidekysymys. Se on ollut aina vain minulle mieleinen, koska tykkään lumesta.

Joka tapauksessa, hyvä ficlet!!

[Human_cannonball]

jaina: voi ihanaa, kiitos kommentistasi! Tämä ficletti on siis kirjoitettu tuon biisin pohjalta ja minustakin se sopii tosi hyvin tähän tekstiin.

Kyllä mä itse pidän talvesta ja ajattelen että tämän tarinan kertoja en ole minä vaan joku toinen. Kuten aina kaikissa lyhyissä angsti-teksteissä joita olen kirjoitellut. Ja ihanaa että kuvailusta pidit, koska en itse koe olevani kovin hyvä kuvailemaan.

Kiitos vielä

[Paju]

Saatoin lukea kaikki sun tekstit, ja päätin sitten kommentoida tätä. Ehkä miun pitää vielä muitakin. Tämä nyt vaan on niin kovin ihana ja kaunis. Eikä sillä ettenkö olisi pitänyt muistakin! Ja Ruska, jatkan sen hehkutusta.

Mutta asiaan. Pidin tästä paljon. Tämän kai voisi sanoa koskettaneen henkilökohtaisesti - mulla on taipumusta melankoliaan syksyisiin. Ei ehkä näin suuressa määrin, mutta oot pukenut kauniisti ja osuvasti sanoiksi sen, mitä joka syksy tuntuu tapahtuvan. Pienesti mutta silti.

Pian alkaisivat halla ja yöpakkaset. Aamuisin peltojen yllä olisi kylmää sumua. Päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät. Hiljalleen saapuisi talvi.

Tää oli kiinnostava kohta, erilainen valinta. Ehkä futuurissa ilmaiseminen olisi riittänyt, vaikea sanoa. Mie kuitenkin tykkäsin.

Joka syksy maa kuolee ja minä sen mukana.

Ja tässä sitten tiivistyivät miun ajatukset syksystä. :'d Pidin tästä pätkästä lopetuksena, upea! <3

Olikohan tässä kommentissa mitään järkevää...no, tykkäsin! 
Paju

[Human_cannonball]

Paju: Kiitos kaunis. Hihii, kivaa kun tykkäilet

[Willow_tree]

Tämä oli aivan ihana. Rakastan syksyä, se on ihanin vuodenaika mielestäni ja tästä jotenkin huokuu syksy . Musiikki sopi myös hyvin tähän!

Kaiken sen kauneuden ja ihanuuden takana piilee kuitenkin pieni murheen jyvä, joka kasvaa kohti talvea.

Tämä oli vaikuttava kohta, jotenkin sellainen, että jotakin on luvassa. Vähän sellainen mysteerinen.

Se tunne kun huomaa viimeisenkin lehden kadonneen pihakoivusta ja tietää, että vuosi on pian lopussa saa aikaan syysmyrskyn sisälläni. Sekoan, tärisen, olen lähes hulluuden partaalla. Tunteet kuohuvat ja pian nekin ovat poissa. On jäljellä vain kylmä ilma, pakkanen, lumi. Kylmä sydän.

Tämä oli todella hyvä kohta! Mulle tuli jotenkin tanssi mieleen tästä. En tiedä miksi, mutta tuo kohta, jossa kirjoitat hulluudesta, yhidstettynä tuohon musiikkiin sai tämän aikaan. Vähän outoa mielleyhtymä minulla, mutta tosi hyvä kohta !

[Human_cannonball]

Suuri kiitos Willow_tree! Piristit kummasti iltaani