Yöllinen Seikkailu (S)

[Narrinviulu]

Kirjoittaja: Narrinviulu       
Rating:  Sallittu.
Disclaimer: En omista Potter-maailman hahmoja, enkä ansaitse tällä rahaa.
Tyylilaji: Ainakin adventure ja humor.
Yhteenveto: Kuuluisan Harry Potterin lapset seikkailevat yössä. Kuka vai mikäkö ullakolla on?
 Varoitukset: Ei ole.   
Authors note//: Tämä oli alkujaan haasteficci haasteeseen korpikuusen kannon alla on mörri-möykyn kolo eli lastenlaulu - haasteeseen. Risuja ja ruusuja saa lähetellä tästä. 

                                             Yöllinen Seikkailu



Ollaan ihan hiljaa ja kuunnellaan, mitä tuolta ullakolta kuuluukaan?
Ensin kuuluu tömpsähdys ja sitten hiljaisuus, alkaakohan tästä seikkailu uus?

Albus Severus Potter nousi istumaan vuoteessaan ja vilkuili hermostuneena ja huolissaan ympärilleen.
Hän oli varma, että oli kuullut jotain, aluksi hän oli ajatellut, että tömähdys oli tullut seinän takaa Jamesin huoneesta. Mutta nielaisi, tajutessaan että se ei ollut tullut sieltä vaan, ullakkohuoneesta. Rosvoko siellä oli? Tai vielä pahempaa, pimeyden velho! Poika tunsi  hengityksensä kiihtyvän.

Tilkkutäkkipeitto pois viskataan, paljaat tassut rappusia hamuaa.
Ollaan ihan hiljaa ettei herää muut. Valon seikkailummelle antaa kuu.
 
[Kertosäe:]
Trappa-trappa-trappa, trappa-trappa-trei, yöllisellä seikkailulla ollaan hei! 
 Kukaan ei saa väristä, vaik’ hampaat alkaa täristä .Pelkureitahan emmehän ole ei!.
 
Albus kiiruhti käytävään, jonka varrella olivat perheenjäsenien makuuhuoneet.
Hän yritti hiipiä nopsasti melua aiheuttamatta veljensä huoneeseen . Käytävää valaisi kuu, mutta se ei ollut vielä aivan täysi. ”James?” hän kysyi hiljaa, James ei vastannut, hän nukkui makeasti  kuolaa suupielessään, peitto enää vain toisen jalan päällä. ”James?” hän kysyi uudestaan, ja käveli veljensä sängyn viereen. Albus tyrkki hieman, mutta kun se ei auttanut, hän rupesi kutittamaan veljeään kainaloista ja vatsasta.
James rupesi oitis kikattamaan ja kiemurtelemaan. ”Ehhi-hii, lopetaah!” James sai lopulta kakistettua naurunsa seasta. ”James.” Albus aloitti ja hänen silmänsä kostuivat hieman pelosta.
”Ullakon portaat on taivutettu alas, siellä on joku. Ehkä…ehkä se on rosvo tai pimeän velho!”
”Pimeyden velho!?” Vanhempi poika kiekaisi, silmät pyöristyen, ja virneen levitessä korvasta korvaan.
”Shh!” Albus hyssytteli iso-veljeään. ”Hiljempaa, saatat herättää jonkun, ja entä jos se tulee alas,
ja t-tappaa äidin ja isän,meidät  ja Lilyn!”
 Jamesin hymy hyytyi hieman ja hän kalpeni aavistuksen verran.
Mutta jännittynyt pilke ei kadonnut hänen silmistään, kuten ei virnekkään. Jamesin nauru oli ilmeisesti herättänyt Yömekkoisen Lilyn, sillä tämä oli ilmestynyt oman huoneensa suulle, kun pojat tulivat käytävään.
”Ullakolla on joku!”  James kuiskasi Lilylle. Tämä nyökkäsi ja lähti heidän peräänsä. Albus oli sanomaisillaan Lilylle, että tämä ei saisi tulla mukaan, kun Lily loi Albukseen tuimaan katseen, joka sanoi selvästi, että hän ei jäisi pois niin vain.

Mennään vielä ylemmäksi pari rappusta.Älkää toista tönikö, ettei pudota.
Pidä kiinni kädestä, mutta älä purista. Nyt tuntuu siltä että joku alkoi murista.

Sisarus-trio hiipi varovasti ylemmäs ja ylemmäs portaita. Lily työnsi melko kovasti Albusta selästä, Albus ähkäisi. James ähkäisi heti perään. Albus puristi kivuliaan kovasti hänen kämmentään. Ullakolta kuului rahinaa, kuin jokin olisi murissut.     (Se tuli tuolista, tiedoksi .     )

Ovenkahvaa yössä pienet sormet koskettaa. Sydän takoo, jalat vispaa, ovi aukeaa.
Ensin näkyy musta kangas, joku kiljahtaa, koko sakki taka-puolellensa kupsahtaa.

Kun musta  ”jokin” tuli näkyviin, James ulvaisi ja tönäisi Albusta ja Lilyä, ja molemmat kaatuivat rappus-tasanteelle. Jamesin taas onnistui tarttua  kaiteesta ja hän päätyi istualleen portaalle.

[kertosäe taas]


Mikä mahtaa olla tämä ihme kapistus? Tuttu tuoksu, karvatassut , iso rutistus.
Isoisänallehan se siinä unissaan, yöllisellä kävelyllään menee nukkumaan.

”Pojat? Lily? Mitä te teette jalkeilla tähän aikaan? Trion isä Harry kysyi nauruaan pidätellen.
Harry auttoi lapset seisomaan ja käytävään syttyi valo; Ginny-äitikin oli herännyt ja katseli heitä.
”Parasta, että lapset nukkuisivat meidän sängyssämme tänä yönä.” Ginny sanoi haukotellen.
Harry paimensi kolmikon vaimonsa kanssa heidän sänkyynsä, Ja pian koko perhe koisi tyytyväisenä sängyssä.

[kerto 2x]

Trappa-trappa-trappa ,trappa-trappa-trei. Yöllisellä seikkailulla ollaan hei!
Kukaan ei saa väristä, vaik’ hampaat alkaa täristä, pelkureitahan emme ole ei!
                                                   

                                                                                          FIN

.