A Million Nights // K-11, Lily/Severus (Lily/James).

[Aapo]

So many darkened days have passed
 So many lonely nights I've had to last

Kirjoittaja: annicamaria
Ikäraja: K-11
Beta: noup
Paritus: Lily/Severus (Lily/James)
Genre: Angst/Romance

Summary: Tiedän että saavut vielä kuin kuningas. Mustat viitanhelmat liehuen, pää ylväästi pystyssä, pyörtelevät lumihiutaleet taipuvat tahtoosi, roudan syömä maa nöyrtyy allasi. Sinä voisit hallita kaikkea, voi kunpa voisit hallita minua

A/N: No eipä tästä paljon sanottavaa ole... Hetken mielijohdeficci, ja keuhkoputkentulehduksessa kirjoitettu, joten jälki on sen näköistä. KANNATTAA kuunnella lukiessa Sturm und Drangin mahtava biisi A Million Nights samalla kun lukee, niin pääsee tunnelmaan. Biisin lyyrikat myös liittyvät oleellisesti ficciin, joten seuratkaahan niitäkin kiitos ja kumarrus.

Minä en omista biisiä, hahmoja tai paikkoja, vaan ne kuuluvat tekijöilleen, enkä saa sen puoleen hopeakaljuunoita kuin kultasirppejäkään kirjoituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä!


A Million Nights


So many darkened days have passed
 So many lonely nights I've had to last


Tunnen kylmien lumihiutaleiden tanssin kasvoillani. Ne piiskaavat vartaloani, kuin rangaistakseen kaikista niistä vääristä valinnoista, joita olen tehnyt. Jokainen uusi kosketus viiltää kylmän kovettamia kasvojani. Punaiset hiukseni ovat enää muisto entisestään, kun valkoinen jää ja huuru ympäröivät suortuvista jokaisen hyytävään syleilyynsä. Itkisin, jos kykenisin. Kylmyys on kuitenkin jäädyttänyt kyyneleeni ripsiini, ja niin sulkenut silmäni maailmalta. En kykene enää avaamaan niitä, jäätyneet kyyneleeni ovat rangaistukseni. Minä en ansaitse nähdä mitään muuta kuin tyhjyyttä. Vajoan katulampun valokeilaan polvilleni. Lumi tunkee sitkeästi läpi vaelluskengistäni ja matkaviitastani. Ahnaasti se pureutuu jokaiseen ruumiini kolkkaan.


Distance to light and happiness
 Feels infinite, I couldn't joy in this less


Tuuli yltyy. Sieluni muurit raottuvat, ja ainoa sieltä pilkistävä valo lämmittää sydämeni. Näen läpi suljettujen silmäluomieni sinun kasvosi. Kasvot, jotka aina pitivät puoliani. Kasvot, joita muut aina ilkkuivat. Mustat hiukset kehystämässä kalpeita piirteitä ja tummanpuhuvat silmät pureutumassa sisimpääni. Mutta minä tiedän, että se on harhakuva, jonka päästäisin menemään. Niin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin.


Closing my eyes I can see your face
 But the feeling of warmth is long gone


Polveni eivät enää kanna minua, olen luovuttanut. Kaadun maahan antaen itseni kokonaan hallan vietäväksi. Kylmyys tuntuu innostuvan uhrauksestani, ja piiskaa ruumistani kahta kovemmin. Tunnen energian valuvan kehostani kadulle. Viimeinen keino pelastautua, viimeinen yritys. Hapuilen kohmettuneilla sormillani taikasauvaani viitan laskoksista. Sormeni tavoittavat sauvan, mutten kykene pitämään kiinni. Ote irtoaa kerta toisensa jälkeen, en ole tarpeeksi vahva.


I would fly, leave this solitude far behind
 Hold you eternally close to mine


Tunnen mieleni irtaantuvan ruumiistani, minä lennän. Lipuen kohoan kauas korkeuksiin, valoa kohti. Pikkuhiljaa kylmyys poistuu, ja pystyn tuntemaan jälleen vartaloni jäsenet. Avaan silmäni, jäätyneet kyyneleeni ovat sulaneet, ja ne ovat enää vain kostea muisto sulaneilla poskillani. Kykenen hymyilemään jälleen ilman, että vereslihalle halkeilleet huuleni tuntevat kipua.


Get away from these million nights of winter
 I would, if I only could


Sitten kuulen sen.

Askelia.
 
Palaan takaisin todellisuuteen, omaan ruumiiseeni. Tunnen vahvat kädet, jotka kääntävät jäykän vartaloni ympäri. Ajatuksissani olen jälleen sinun luonasi, sinun tumman mielesi syleilyssä, kalpeisiin huuliisi uponneena. Tällä kertaa en päästäisi irti. Minun prinssini, olit tullut pelastamaan minut. Vihdoin.


Trying to cope with how it is
 Till one day I'll feel joy and nothing of this


“James! Kuinka hän voi?”
“Hänet on saatava pian lämpimään, ruumiinlämpö on todella alhainen! Nyt puhutaan vain minuuteista, Sirius.”
”Tuo hänet meille, asun lähempänä. Emme voi ilmiintyä kun Lily on tuossa tilassa.”

Kuulen epämääräistä keskustelua läheltäni. En tunnista ääntäsi kuiskausten joukosta. Missä sinä olet? Oi, minun pimeyden ruhtinaani, mikset jo hukuta minua väreileviin suudelmiin? Vartaloni odottaa kihelmöiden lämpimien käsiesi kosketusta.

Joku nostaa minut käsivarsilleen.


Though with my mind that is frozen by this cold
 I can still recall what you are to hold 


Se et ole sinä. Ei. Tunnistaisin sinut. Epätoivo valtaa mieleni, ja pyristelisin irti jos pystyisin. Tuntematon voima kannattelee minua tahtomattani kohti lämpöä ja turvaa, vaan minä en halua sitä. Haluan jäädä odottamaan sinua. Tiedän että saavut vielä kuin kuningas. Mustat viitanhelmat liehuen, pää ylväästi pystyssä, pyörtelevät lumihiutaleet taipuvat tahtoosi, roudan syömä maa nöyrtyy allasi. Sinä voisit hallita kaikkea, voi kunpa voisit hallita minua.


Kuiskaan äänettömän toiveen tuuleen, vielä kerran.


I close my eyes and I wait for when
 The feeling of warmth will return


Ja luovutan.


I would fly, leave this solitude far behind
 Hold you eternally close to mine

***


“Olemme tänään kokoontuneet tänne muistelemaan...”

Kyyneliä, tuskaa, kysymyksiä, joita kukaan ei sano ääneen. Miksi? Miten?

”… Lily Evans oli mahtava noita, vaimo ja ystävä…”

Severus Kalkaros painaa päänsä alas. Hän ei halua juhlakansan näkevän hänen läsnäoloaan, varsinkaan tuon helvetin Potterin. Hän oli pitänyt vaimostaan niin huonosti huolta.

Niin huonosti.

Yksinäinen kyynel vierähtää karkeille kasvoille.

Kaksi elämää, yksi sydän, eikä yhtäkään voittajaa.


Get away from these million nights of winter
 I would, if I only could

[nover]

Vau :O tää oli koskettava ! apua oon huono kommentoimaan.. mutta siis tykkäsin todellakin, kauniisti kirjoitettu ja vähän sellanen ahdistava mut hyvällä tavalla ehdottomasti !

[stardust]

Hei rakas haaremisiskoni. Lupasin tämän lukaista, enkä tosiaankaan ole tyyppiä, joka pettää lupauksensa.
Mutta sitten itse tekstiin! I loved it. Rakastan Lily/Severusta, ei sillä ettenkö Jamesista pitäisi, mutta aina salaa toivon prinssimme saaneen onnellisen loppunsa. Tämä teksti oli kaunis ja koskettava. Rakastin kohtaa, jossa kuvailit tota Lilyn palelemista. Kuvasit viimaa ja tuiskua niin aidolla tavalla, että minuakin melkein alkoi palella. Ja ennen kaikkea kuvailit sitä tuskaa siellä takana kaikista parhaiten. Jotenkin vain sait mut odottaa Severusta, pelastamaan Lilya, mutta ei. Life is cruel. Mutta ei, mulla ei oo tästä huonoa sanottavaa. Ehkä se, että biisi ei henkilökohtaisesti ole mitenkään suosikkejani, mutta lyriikat sopivat tähän. Loistavasti. Kiitos tästä, tämä oli haikea ja ihanan maalaileva teksti.
Lisää näitä! ♥

xoxo, haaremisiskosi stardust.

[Aapo]

nover - kiiiitoskiitos kommentistasi ♥ ihanaa jos tykkäsit :'')

stardust - haaremisiskokultaseni oih menen sanattomaksi, tosi upeaa jos tykkäsit jajaja joo en oikeen tiiä ees mitä sanoa :') noh siis... kiitos ♥

[Suklaamurukeksi95]

Oi, tämä tosiaan oli aivan ihana :3 Runomainen kerronta yhdessä hienon kappalevalinnan (siitäkin pisteitä, sillä Sturmis on erittäin hieno yhtye ) kanssa kietoivat ainakin minut mukaansa tarinaan, joka oli aidon tuntuisesti kuvattu
Mutta mutta..

Tiedän, että saavut vielä kuin kuningas.

Satuin huomaamaan pienen pilkunpuutteen, mutta kaiken kaikkiaan luettavaa ja virheetöntä tekstiä

Seuraava teki särön fikin runomaisuuteen. En tiedä, oliko se sinun tarkoituksesikin, muttta jotenkin se jäi häiritsemään. Vaikka ymmärrän kyllä, että Seven luonnetta saattoi olla tässä tapauksessa hankala saada esille millään muulla keinolla.

Hän ei halua juhlakansan näkevän hänen läsnäoloaan, varsinkaan tuon helvetin Potterin.

Jos voisit hieman avata tätä kohtaa?

Ihanaa luettavaa oli, kiitos taidokkaasta fikistä

[Aapo]

Suklaamurukeksi95 - Kiitos paljon, sturmis on kyllä ihan mahtava yhtye ja tän biisin kuullessani mulle vaan ponnahti heti severus/lily päähän.

Ja joo kiitos huomautuksesta, korjaan tuon pilkkuvirheenkin tuolta.

ja tuo lainaamasi kohta oli juuri nimenomaan tarkoitettu kuvastamaan severuksen vihaa ja katkeruutta jamesia kohtaan, koska sitä oli vaikea muulla tavalla tuoda vahvasti esiin. Olen pahoillani jos särähti, lupaan olla parempi ensi kerralla : )

Kiitos ihan miljoonasti kommentista ♥

[Miusamo]

Tää on taas niitä ficcejä, joita ei vaan voi klikata pois. Tää on taas niitä, jotka suorastaan pakottaa kommentoimaan, vaikka en todellakaan tiedä, mitä tästä kommentista tulee, koska olen sanaton.

 Anteeksi etukäteen, inhoan itsekin näitä "jee, ihana oli, sori rakentava livisti"- kommentteja, mutta en nyt kerta kaikkiaan keksi tästä mitään negatiivista sanottavaa.

 Todella, siis älyttömän, upeeta tekstiä. Tunne oli mukana ja lopussa itkin, mikä on minun kohdallani hyvin harvinaista.

 Kiitos sinulle tästä upeasta pätkästä!