Reservoir Dogs: Viisaus ei asu Las Vegasissa, S

[Santtu]

Nimi - Viisaus ei asu Las Vegasissa
Kirjoittaja - Tuhka L.
Fandom - Reservoir Dogs
Tyylilaji - Draama, fluffy, (vähäinen) angst
Paritus - Mr. White / Mr. Orange
Ikäraja - Korkeintaan S
Disclaimer - Quentin Tarantino on alkuperäisen tarinan luoja, kiittäkäämme häntä hahmoista. Meikäläinenhän tämän kirjoitti ja biisit ovat tekijänsä.
Yhteenveto - "Rakastan sua."

A/N - Osallistuu haasteeseen Shuffle II.

Innostuinpas nyt kirjoittamaan White / Orangea. Tuli aika sekavaa tekstiä (syytetään haastetta!) ja ... no, tuli mitä tuli, tässä ne nyt on. Niin ja tuli hieman lyhyitä sen takia, että biisien kestoajat rajoittivat + kirjoitin käsin! Kuten huomata saattaa, meikä ei pahemmin rakkauslauluja kuuntele, joten biisivalinnat on aika mielenkiintoisia ottaen huomioon sen, että tämän pitäisi olla jotain White / Orangea.

Elvis Presley - All shook up

White katsoi Orangea hymyillen ja tarttui tämän käteen kutsuen toista miestä tanssiin olohuoneensa lattialla. Hänen polvensa notkahtelivat välillä, sydän hakkasi ja hymy levisi entisestään miehen kasvoilla. Orange vastasi hymyyn hämmentyneesti ja miehen käsi kohtasi epäröiden Whiten karhean posken. "Rakastan sua."

Apulanta - Ravistettava ennen käyttöä

White painoi sormensa ohimolleen ja irvisti. Hän ei tahtonut jatkaa automatkaa pidemmälle, kun Orange kiljui takapenkillä tuskaansa - eikä White osannut tehdä yhtään mitään. Aivan kuin osia hänestä puuttuisi, jotain oli pahasti vialla hänen oman päänsä sisällä. White ei kestänyt Orangen kiljuntaa, hän rakasti miestä liikaa.
"Et sinä kuole! Kyllä sinä selviät!"
Whiten silmät tuntuivat täyttyvän kyyneleistä vaikka syytä ei ollut. Jotain oli pahasti vialla hänessä ja Orangessa, se oli

Apulanta - Viisaus ei asu meissä

White pystyi hyvin käsittämään sen kaiken vihan, jota Orange välillä tunsi häntä kohtaan. He loukkasivat toisiaan sanoillaan, eivät pystyneet pyytämään ääneen anteeksi, vaikke he kuinka yrittivät. White ajatteli joskus, että tämä olisi se kaiken päättävä riita, mutta aina he päätyivät yhdessä sohvalle.

White ei tahtonut silloin tappaa Orangea kun painoi liipaisimesta, se oli vahinko, hän tahtoi vain Orangen kärsivän rikoksistaan Whiteä kohtaan, jotka särkivät

Elvis Presley - Viva Las Vegas

Aina kun Orange katsoi Whiteen, hänessä syttyi jokin, vaikka se ei ollut mitenkään järjellistä. Hän voisi sytyttää rahaa palamaan, lähteä Vegasiin Whiten kanssa, katsoa värivaloja ja pelata rulettia yömyöhään. Päivisin ja öisin he kävelisivät  kaksin eikä kukaan katsoisi oudosti. Whiten täytyisi vain tarttua hänen käteensä ja ostaa lippu Vegasiin.

A/N - Joo eli, laatu on mitä on ja turhauttavan lyhyiksikin jäivät. Käsinkirjoittamisen huonoja puolia...

[Santtu]

Kommentti. ♥

Itseasiassa Shuffle-haasteessa ei saa itse valita biisejä (tai periaatteessa, ne biisit valikoituvat itsestään omalta soittolistaltaan), Apulantaa nyt on mulla niin paljon että pakostakin sitä tuli tähän. Ei taida tuo ensimmäinen raapaleen mittoihin yltää (sata sanaa), mutta kai se joku ficlet on! Mäkään en itse asiassa pahemmin noita tajua. Joo ja Shuffleista tulee yleensä aika lyhyitä, koska ne pitää kirjoittaa sen biisin aikana.

Oi, nyt mustakin toi viimeinen sai tosi surullisen sävyn, koska tajusin ettei kaksikko tosiaan koskaan saanut edes mahdollisuutta matkustaa Vegasiin... piti oikein lukea uudestaan ja tajusin, että se on ihan hemmetin surullinen nyt, kun ajattelee asian niin.
Ja ehkä mä joskus innostun kirjoittaan kaksikon sohvalle-päätymisistä kun inspiraatiota tulee, we'll see.

Ja kiitos nanoideani kehumisesta (se piristää aina), stalkkerit ovat aina mukavaa seuraa - ja itsekin heihin lukeudun, hoh. Eikä sun kommentti huono ollut, kiitos todella paljon että sen vaivauduit kirjoittamaan (oli ihanan pitkä) ja todellakin piristit päivääni. ♥

[Limestone]

Tää on tullu niin miljoona kertaa luettua ja joka kerta on saanut ihastella sun tyyliäs kirjoittaa.

Eli siis ollakseen shuffle-haaste laatu ei tosiaankaan ole huonoa, ja biisivalinnat oli omasta mielestäni todellakin mielenkiintoisia ja tosissaan hyvin valittuja! Plussaa siitä. Oma suosikkini on tämä viimeinen, se luo jotenkin niin hienosti sen ns. amerikkalaisen unelman ja kuvaa näiden kahden miekkosen haurasta mutta ainutlaatuista suhdetta omalla tavallaan.

White pystyi hyvin käsittämään sen kaiken vihan, jota Orange välillä tunsi häntä kohtaan. He loukkasivat toisiaan sanoillaan, eivät pystyneet pyytämään ääneen anteeksi, vaikke he kuinka yrittivät. White ajatteli joskus, että tämä olisi se kaiken päättävä riita, mutta aina he päätyivät yhdessä sohvalle.

Tämä. Tämä kuvaa aivan liian täydellisesti niitä kahta. Koko paritus on niin ihanan ironinen ja silti niin kaunis.

Äh, rakastan sun tyyliäsi Lisää tätä.