Oi kun oli söpö. : ) Olen aina pitänyt tästä biisistä (vähän hiljainen tunnelma, nätit sanat, realismia sopivasti, ei ylisöpöyttä) ja James/Lily on tietysti yksi lemppareistani. Ehkä olen kauhean kangistunut niihin miljoonaosaisiin jatkoficceihin, jotka kaksikkoon keskittyvät (tosin aina karaten muihin kelmittäriin), ja tämä tuntui aluksi hassulta. Kuitenkin kappaleen lyriikat, jotka tosin olivat itse tekstiä luultavasti pidemmät, rytmittivät tästä sellaisen suloisen ja onnellisuuteen kiipeävän ficin.
Juoni kulki nimenomaan lyriikoiden mukana sillä tavalla hyvin, että uusi väli oli aina uusi asia, ja kun lyriikat olivat siellä välissä, se pomppiminen ei tuntunut liian pahalta. Kuitenkin kuvailua saisit ehkä lisätä, jotta teksti ei etenisi liian nopeasti ja liian perustelemattomasti - kyllä tästä sen kokonaiskuvan sai, mutta Jamesin ja Lilyn rakkaustarina on kuitenkin niin pitkä ja kärsivällinen, että ksityiskohdat olisivat olleet ihan paikallaan.
Pidin kuitenkin tämän tunnelmasta ja aiheesta, siitä, minkälaisen olon se sai. Joillain on vielä se taito olla tekemättä jokaisesta tekstistä tekotaiteellista paskaa ja pysyä yksinkertaisena, siinä perusajatuksena. Tässä se oli se tunnelma, se valtava hyväntahtoisuus, kaunis biisi ja hirveän suloinen olo, joka tästä jäi. Fic oli kaiken kaikkiaan ihan hirmuisen nätti, ja tämän olisi ehdottomasti voinut lukea pitempänäkin. Olisi mukava tietää, millainen on sinun näkökulmasi ja tulkintasi Jamesin ja Lilyn rakkaustarinasta sen kaikkine koukeroineen.
Kiitos tästä! : )
