Voimatuulia / S

[Lils]

Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Pairing: Ron/Luna
Summary: Junarata tekee mutkan silmukan lailla väistääkseen pienen kivikkoisen alueen, ja sen yli he vilkuttavat toisilleen, mutta rakkaustarina ei ole silläkään tavalla kliseinen.
Warnings: ällösiirappia hyi paetkaa ennen kuin juututte kiinni : (

A/N: Juhlavuotisficcikilpailu Kirjoitinhan minä joskus jotain söpöäkin! Näteille ihmisille eli teistä jokaiselle - erityisesti niille, jotka rakastavat junaratoja niin kuin minäkin. ♥
Voimatuulia

Astella ratakiskoilla, kun kuulee, että juna on jo mennyt, kun näkee savun edessä, eikä takana. Vaikka kyllähän jokainen hullukin tietää, että täytyy katsoa sinne, mistä juna on tulossa. Odottaa aina merkkiä, juosta vasta sitten – ei Luna ole tyttö joka tulee kun vihelletään, mutta ei hän typerä ole. Ei luvaton, vaikkei säännönmukainenkaan. (Ei Luna sovi koskaan mihinkään oletuksiin tai vanhoihin malleihin.)

Ron ei hyppää junan alle hänkään, he tietävät molemmat sen verran vaikka nuoria ovatkin. Hänkin kävelee ratakiskoilla, mutta ei kädet viehkeästi ylhäällä ja leikkien tasapainottelevaa niin kuin Luna, joka todellisuudessa on täysin seesteinen eikä edes pinnistele paljasvarpaitaan, vaan astelee poikkipuita jalkaterien välillä lipsuessa rakoihin inhottavasti. Se ei suoranaisesti satu, mutta ärsyttää, ja aina silloin punanhäivä käväisee korvilla ja etuhiuksentapaiset pöllähtävät ärtyneen puuskahduksen tieltä. Kun tunnekuohu vapautuu, se kiemurtelee hetken ja liukenee sitten – kun seuraavan kerran sataa ja Ronin kengät ja sukat kastuvat, se on hänessä jälleen.

Rakkaustarina ei ole silläkään tavalla kliseinen, että he kävelisivät perätysten ja olisivat suloisia, tai että Ron olisi pulskea irlantilainen ja läähättäisi kaunottaren perässä. Päinvastoin; Luna on hehkeä kukkanen, mutta neljätoistakesäisenä hyvin epävarma ja kömpelö, Ronkin lähinnä ajattelematon. Junarata tekee mutkan silmukan lailla väistääkseen pienen kivikkoisen alueen, ja sen yli he vilkuttavat toisilleen: Ron pitkillä käsillään ja paikalleen jämähtäen, Luna jatkaen perhossiipiensä leyhyttelyä.

Joskus tuulenpuuska heittää hiekat kasvoille, ja hetkeen ei näe mitään. Silloin Luna räpyttelee silmiään kiivaasti ja yrittää nähdä, Ronkin pysähtyy. He katsovat toisiaan heti kun vain pystyvät, aloittavat saman tuulen puskemana melkein samaan aikaan ja vielä joskus kävelevät rinnatusten. Säikähtäneen kivun tulvauttamat kyyneleet virtaavat kyllä ajallansa pois, ei sen niin väliä, ja sitten voi taas hymyillä.

Astella ratakiskoilla ja taistella voimatuulia vastaan, vilkuttaa tänään huomenna, ehkei ylihuomenna koska kotona on ruoka eri aikoihin, mutta seuraavana päivänä jo ehkä uudelleen, eihän kesällä ole viikonpäiviä. Sadeilmoja ja tuulen levittämiä hymynpoikasia aamunrohtuneilla huulilla vain.

[Kaarne]

Moi!

Jätän tän tähän lupaukseksi siitä, että kommentoin tätä kunnolla kunhan ehdin. Nyt olen liian väsynyt ja sumuinen, mutta ficcisi oli ihana ja nautin sen lukemisesta kovasti. Kiitos tästä, nurmilintu. ♥

[Zam]

Minäkin nautin tämän lukemisesta, vaikka jouduinkin lukemaan joissain kohdin muutaman lauseen uudestaan ymmärtääkseni ne kunnolla. Mutta kuitenkin aivan täydellistä kuvailua ja kaunista tekstiä, tämä oli tosiaan tunnelmaltaan ihana. En oikein keksi mitään kommentoitavaa, tämä veti vähän sanattomaksi, on vaan pakko ihailla tota nättiä ja kiehtovaa kirjoitustyyliä! Tulin vaan kertomaan, että tykkäsin ja paljon, varsinkin tuo lopetus oli kyllä hieno.

[jadie]

Junaratoja <2 (Tuohon tulis nyt sellanen nätti sydän, mutten osaa tehdä sitä tällä koneella )

En paennut vaan juutuin kiinni Olkoon vaikka kuinka siirrappista, tämä oli ihana! Ron ja Luna astelemassa junankiskoilla, ja noin ihanasti kirjoitettuna on vaan parhautta. Kesätunnelma ja epäkliseisyys, Ron ja Luna, punanhäivä ja etuhiuksentapaiset, nämä ansaitsis kaikki maailman ihkutus- ja ylisanat, mutta ne jäi heiluttelemaan jalkojaan junratasillalle Ääh, mäkin jäin aikalailla sanattomaksi, rakastan sun persoonallista kirjoitustyyliä ja nättiä kuvailua, tästä näkee että teksti on sun. Tykkäsin liikaa paljon ^^" (Ah, onpas laadukas kommentti)

-Snowflakeflies

[Lils]

Nevilla, oletpas ihana. ♥ Kiva että pidit ja hienoa tätä vuotta sinulle!

Zam, pitkät ja vaikeaselkoiset virkkeet ovat bravuurini. : D Koetan jatkossa vähentää! Mutta vau, tosi nätisti sanottu, ja ihanaa kun pidit. Joskus sanattomuus on jees ja minulle ainakin iso kohteliaisuus. Kiitos kovasti kun luit ja kommentoit, hymyilyttääpä vieläkin!

snow Jadie - ihana uusi nick muuten! - junaradat indeed. ♥ (minulla ainakin alt ja numpad 3! ; )) Minä en ole yleensä kovin siirappinen mutta olihan tätä hauska kirjoittaa ja välillä lukeakin, pitäisi luultavasti enemmänkin. Kerro ihkutus- ja ylisanoille sitten terkkuja kun tapaatte (ja astelette samoilla kiskoilla lähekkäin), kommenttisi on ilman niitäkin vallan ihana ja superilahduttava. Kiitos kun jaksoit tulla kommentoimaan ja kaikkea, ihana kuulla että pidit ja persoonallisuus näkyi ja öäöä hihi kiitos hurjana. ♥

[Beelsebutt]

Jos mä treenaan tällä ficillä, kun en ole onnistunut Rupisiipisiä vieläkään kommentoimaan. Tää on sentään vähän lyhkäisempi ja onnellisempikin, niin hanskaan maailman paremmin

Ensinnäkin: paritus. Ihanan rarea, vaikka tietyllä tavalla en ymmärrä, että miksi se on rarea. Tai ainakin se on rarea mulle, ehkä ei niinkään muille x) Luna on hahmo, joka taipuu oikeasti moneksi. Multa puuttuu vielä oma Ron/Luna tulkinta, pitänee joskus paneutua sellaiseen, sen verran mielenkiintoisia ovat <3

Tää idea parittaa nää kaks lapsuudessa! Kuten sanottua, mä en oo näistä kahdesta lukenut aiemmin kai kuin yhden ficin, joka sekin perustui vasta kouluaikoihin. Tai siis, onhan ne tässäkin jo teinejä, mutsiis. Se sijoittui Tylypahkaan, tää ei. Kai mä haen tuota eroavaisuutta Siis idea siitä, että Ron ja Luna viettävät kesäisin aikaa, asuvathan ne lähekkäin kuitenkin eikä sillä seudulla nyt niin montaa taikaperhettä ole. Ovat samanikäisiäkin. Uu, näistähän sais vaikka ja mitä!

Mutta ficciin! Joo, tässä on kevyt tunnelma, mutta sellainen jännä, taustalta aaltoileva. Että on kuuma ja aurinko paistaa, mutta kuitenkin tuulee kovaa. Ja hiekkakin pöllyää kasvoille. Sellainen vapautunut, vähän kuin nollaava fiilis. Että kävellään nyt tässä kun on kivaa, ei oikeastaan ajatella mitään eikä ainakaan sovita mitään, kävellään vain. Ja vähän surkuisaakin, koska tulee fiilis, että tää on vain kesäaikaan tällaista. Koulussa ollaan sitten eri porukoita, koska Lööperi Lovekiva.

Mut ehkä, ehkä. Joo.

Kiitos tästä, taskuinen <3
-Daddy B

[Crywell]

Avasin tämän että lallalaa, sitten "Oi Lilsin aineistoa" jonka jälkeen "OOOH Luna/Ron!" ja arvaa kaksi kertaa ahmaisinko tekstin heti? Tottakai, typerää kysyäkin.

Oi tämä oli suloinen. Sinun jännittävää runomaista, kaunista, kummallista, ihanaa, Lils-tekstiäsi! Se on niin erilaista, niin omanlaistaan jotenkin. Veikkaan, että tunnistaisin kirjoittamasi tekstit vaikkei nimimerkki olisikaan kertomassa sitä. Se vain on sellaista niin omanlaistasi, juuri sinun eikä kenenkään muun.

Ron ja Luna. ♥
Me ollaan taidettu puhua näistä kahdesta aiemminkin, siitä miten älyttömän suloinen pari he ovat. Erilainen, outo, kömpelö pari ja juuri siksi niin tavattoman ihana. Pidän siitä kuinka he ovat tässä kesälomalla, kuinka käytit kivasti sitä miten lähellä he asuvat toisiaan hyväksi. Ja junaradat - mikäköhän niissä on, kun ne on niin mielenkiintoisia ja jännittäviä? En tiedä, mutta niissä on sitä tunnelmaa jota sait tähän niin kivasti vangittua, yhdessä tuulen ja hiekan ja heiluttamisen kanssa... Mitä sanoisin? Täydellistä? Ei kun parempaapas.

Astella ratakiskoilla ja taistella voimatuulia vastaan, vilkuttaa tänään huomenna, ehkei ylihuomenna koska kotona on ruoka eri aikoihin, mutta seuraavana päivänä jo ehkä uudelleen, eihän kesällä ole viikonpäiviä. Sadeilmoja ja tuulen levittämiä hymynpoikasia aamunrohtuneilla huulilla vain.

Lopetus oli niin söpö! Varsinkin tuo kun ruoat on eri aikaan vei sydämeni ihan täydellisesti. Se oli niin lapsellisen suloinen, sellaista ihanaa pikkurakkautta: ei suudelmia, ei edes halauksia, vaan pelkästään yhteiset askeleet junaradalla silloin kun kerkeää. Taisin jo hehkuttaa sitä tunnelmaa, joka tässä on, mutta voisimpa hehkuttaa vähän lisää, koska se on niin järisyttävän suloinen. Kaikki vaan toimii ja on niin loistavaa ja Ron on Ron punaisine korvineen ja jämpteine askelineen, ja Luna on Luna levitettyine käsineen ja epätavallisuuksineen.

Kiitos ihan tajuttomasti kun olet kirjoittanut tämän, tämä oli ihana ♥

[Vanilje]

Huomenta! Eikun oho, kellon onkin jo noin paljon. Päivää siis. Miten niin nukuin taas myöhään?

Mut siis joo. Vaikka olin lol ja kommenttihaasteen lopetinkin, en silti tahtoisi kommentointia lopettaa, koska koska. No yleensäkin olen viime aikoina lukenut ficcejä tosi vähän, mikä on vähän surullista, mutta ehkä voisin taas yrittää aktivoitua! Ja äsken tuli vaan sellainen fiilis että nytpä tahdon kommentoida jotakin! Ja mikäs sen parempaa kun kommentoida jotain tällaista. ♥ Tämänkin valitsin melko sattumanvaraisesti niiden monien siun ficcien seasta mitä on joskus pitänyt kommentoida! Ehkä vielä joskus ehdin niiden muidenkin pariin haha. : D

Kiva lukea siulta jotain tämän tyylistä! Jotenkin tämä teksti sopi niin hyvin Ronille ja Lunalle. Sellainen tietynlainen varomattomuus ja huolettomuus, vaikka ei hekään tyhmiä ole. Pieni huolehtiminen ja varovaisuus löytyy kuitenkin. Näissä kahdessa on jotakin kiinnostavaa ja sellaista mikä saa heidät hyvin sopimaan yhteen. Luna on vähän hupsu, kuten ehkä Ronikin jotenkin, vähän eri tavalla tosin. Ehkä juuri se tekee tästä parista sellaisen, mikä voisi toisilleen sopia melkein canoninkin puitteissa. Tästä ficistä tuli jotenkin tosi kesäinen ja sellainen lämmin fiilis. Samoin sellainen tietty ajattomuus, kuten tuolla itse ficissäkin olit sanonut; eihän kesällä ole viikonpäiviä. (apua miten miun kommentointitaidot onkin näin ruosteessa hups, ehehe) Jotenkin tää teksti oli sellaista kivan soljuvaa, tietyllä tavalla rauhallista vaikka koko ajan onkin sellainen pieni jännitys tuleeko juna vai ei. Tokihan Ron ja Luna osaavat katsoa ettei niitä junia tule tai ainakin hyppäävät sivuun jos tulee, mutta silti. Ehkä tää teksti myös sopii kuvaamaan heidän suhdettaan jollakin tavalla. Se on jotenkin omanlaistaan, välillä mutkittelevaa ja yllätyksellistä, mutta kuitenkin tiettyyn suuntaan etenevää.

Odottaa aina merkkiä, juosta vasta sitten – ei Luna ole tyttö joka tulee kun vihelletään, mutta ei hän typerä ole.

Vähän randomisti hyppään tästä asiasta toiseen mutta joo. Tässä kohdassa oli ehkä jotain mikä vähän särähti. Tai no särähtää on ehkä turhan voimakas tässä yhteydessä. Mutta siis tuossa loppulauseessa (viivan jälkeen siis) oli vähän sanatoistoa. Ehkä tuo kun virkkeen molemmissa molemmissa osissa on tuo ei ole niin siitä tulee vähän toistoa, vaikka ne onkin vähän eri sanajärjestyksin aseteltu. Mut ei tää nyt mikään niin kovin häiritsevä juttu ole, kunhan vaan jostakin piti nillittää. : )

Hänkin kävelee ratakiskoilla, mutta ei kädet viehkeästi ylhäällä ja leikkien tasapainottelevaa niin kuin Luna, joka todellisuudessa on täysin seesteinen eikä edes pinnistele paljasvarpaitaan, vaan astelee poikkipuita jalkaterien välillä lipsuessa rakoihin inhottavasti. Se ei suoranaisesti satu, mutta ärsyttää, ja aina silloin punanhäivä käväisee korvilla ja etuhiuksentapaiset pöllähtävät ärtyneen puuskahduksen tieltä.

Tää oli jotenkin kiva kohta! Tai siis tuo kuvaus siitä miten jalkojen lipsuminen ei varsinaisesti satu, mutta ärsyttää. Tiedän sen tunteen ja se on kyllä niin totta! Vaikka se vähän nipistäisikin, niin päällimmäisin tunne on se ärsytys, tiedä häntä sitten mistä johtuu. Ja jotenkin pystyn kyllä kuvittelemaan Ronin ihan erityisen hyvin. Sellainen pieni korvia punehduttava ärsytys on jotenkin niin Ronia. : D Ja sitten lopulta se kuitenkin hälvenee ja sille voi ehkä naurahtaakin.

Mut hei tämä oli ihan tosi söpösöpö! Sillä tavalla vähän erilaista siirappifluffia kuin ehkä ne kaikista perinteisimmät (jos näin voi edes sanoa), mutta kuitenkin juuri siun näköistä! Tykkäsin tästä tosi kovasti jo silloin noiden ficcikilpailuiden aikaan. Tästä tuli ihan sellainen fiilis, että tekisi mieli itsekin lähteä junaradalle - vaikka vain asemalaiturille katselemaan - mutta kuitenkin. Ja on ehkä ihan turha sanoa, että miun tekisi ihan tositosi paljon mieli lähteä vaikka nyt heti junailemaan sinne siun luokse! Vaikka se ei ihan tällä minuutilla taida olla mahdollista, möh. Toivottavasti mahdollisimman pian kuitenkin! Tykkäsin tästä tosi paljon (niinkun siustakin), kiitos siitä kultainen. ♥

[Lils]

Crywell, ja minä olin ihan että "OOH Crywellin kommentti!" ja sitten katsoin sen pituutta ja olin vieläkin enemmän että ooh! Senkin höpsö. ♥ Ron/Luna on minusta aivan tajuttoman söpö paritus, ja upeaa kuulla että se todella toimii. Minäkin tykkään siitä kömpelyydestä, jonka Ron tuo mukaan Lunan keijumaisuuden viereen; Ron on ehkä aidoimpia hahmoja ikinä juuri sen vuoksi, että vaikka on hyvä ystävä, suloinen ja huumorintajuinen, on hänelläkin huonoja hetkiä ja juurikin sitä kömpelyyttä ja välillä hän ei tiedä miten päin jossain tilanteessa olla. Minä istuin juuri viikonlopun aikana junassa yhteensä jotain kymmenen tuntia ja mietin koko ajan ihan samaa; onko se se radan kolina jota kyllä kuuli pienenä (mikä on nykyään, tyhmää kyllä, poistettu kokonaan), ohikiitävät maisemat vai ajattomuus, mutta aina yhtä jännittävää, siistiä ja kiehtovaa se on silti! Lapsellinen pikkurakkaus, niin kuin sinä sitä nimitit (mikä oli muuten tosi söpöä hah hihi!) on tosiaan ihan tajun suloista; niin rehellistä, mutta silti jotenkin viattomampaa, lähinnä vain niitä sanoja ja ajatuksia ja yhtä hymyä. Sinä olet ihana, kiitos siitä ja tästä kommentista ihan hurjana, et tiedäkään miten hyvälle mielelle minut teit. ♥

Vanilje mööö! Ihana iso kommentti (ja pitäisiköhän tosiaan nukkua vähän järkevämmillä ajoilla, tosin en valita, jos lopputulos valvomisesta on tuollainen hieno kommentti!)... : D Sellainen "hei nyt minä kommentoin" -fiilis on tosiaan ihan parhautta, silloin mikään ei tunnu stressaavalta tai niin sellaiselta että "miltäköhän tämäkin kuulostaa ulospäin", ja näköjään minulla on sitten tänään sellainen hetki hahah. : D Hienoa kuitenkin että tykkäät kommentoida vaikka menetinkin sut haastettavistani. ♥ Luna on tosiaan hupsu ja Ron vähän hömelö, ja siksi se on niin suloista - mahtavaa kuulla että tykkäät myöskin tästä parituksesta tai siis että se sopii tähän ja toimii ja niin. Hmmhm tuo yksi kohta tosiaan on vähän jännä; se on taas niitä "hei tässä on kaks kertaa silmät" -kohtia joissa aina jumitan, eikä niille oikein tiedä mitä tehdä kun sitä virhettä ei tosiaan ihan paikanna, jokin vaan vammaa. Onneksi se ei näköjään pilannut ihan koko lukukokemusta. : D Hei minullakin on se fiilis (oikeastaan nykyään aina kun kommentoit tai kirjoitat ficcejä joita sitten luen ihan fiiliksissä hihh), joten lähdetään vaan kävelemään junaradoille ja hypitään laitureilta - olisipa jo kesä, niin tällaiset sadut voisivat olla totta jo. Kiitos hurjana murunen, olet ihan paras ikinä. Pus, kiitos. ♥♥♥

[Antelope]

Lilililiii, saat vaikka syödä minut, koska en ole huomannut tätä ihanuutta ennen tätä!

Yllättävää kyllä, minä tykkään hirmuhirmuhirmuisesti tästä (ja sinustakin, hih). Tässä oli sellainen ihana, kesäinen tunnelma, ja saa minutkin uskomaan, että kesä tulee kohta, ja että tulee lämmintä ja voi syödä taas jäätelöä hyvällä omallatunnolla. (Ja muutenkin, koska tästähän kesästä on tulossa se paras, niin on kiva ajatella, ettei siihen ole enää pitkää aikaa.) Ja nyt mun verkkokalvoille on piirtynyt kuva Lunasta valkoisessa kesämekossa kädet levällään, paljain varpain ja taitelemassa junaradoilla Ronin seuratessa perätessä. Sun kuvailusi on vain niin aitoa! Näin kaiken sieluni silmin, ja rakastan niitä pikku yksityiskohtia pitkissä virkkeissä - kuten tuo ruoka-aikojen mainitseminen - ovat vain niin... rakkautta.

Olenko muuten maininnut, että rakastan tapaasi kirjoittaa fluffia? Et kirjoita mitään sillä tavalla suoraan - jotain salaisia suudelmia luutakomerossa tyylillä - vaan kiertelet, lisäilet nättejä sanoja ja ehkä keskityt kuvailemaan ympäristöä tai Ronin pisamia. Sellaisia pieniä kauniita yksityiskohtia, mitkä on kuitenkin niin suloisia ja kaikkea, että jo se tekee tekstistäsi fluffia, ei ehkä niinkään hahmojen keskeinen suhde. Eikä se ole mikään huono juttu ollenkaan - kuten sanoin jo, rakastan. ♥ Minäkin rakastan junaratoja ja -kiskoja, ainakin kesäisin. Kun on lämmintä ja kaikkea, kun tietää, että se rata vie kauas pois, jos vaan jaksaa kävellä sitä pitkin - paljain varpain tietysti. (Kävinpä taas syvälliseksi, hups.) Mutta siksikin pidin tästä.

Ron ja Luna on tavattoman söpöjä yhdessä! Luna nyt on yksi lempihahmoistani Pottereissa, kun se vaan on sellainen. Tiedätkö - paljaita varpaita, kesämekkoja, hassuutta ja unelmiakin. Se on hieno ja mielenkiintoinen hahmo, ja tykkäsin miten olit parittanut hänet Ronille! Ron on sellainen - sarkastinen ja ei-niin-tahdikas, mutta kuitenkin niin suloinen! Vaikka Ron ja Luna ovat aivan erilaisia, niin ne sopivat hyvin yhteen - ehkä juuri siksi! En ole hirveästi lukenut Ron/Lunaa, mutta sehän on todella ihana paritus, ja taisin rakastua aika totaalisesti. : D Ja se, että he ovat juuri vähän nuorempia (minun ikäisiäni, jeei) teki tästä sillä tavalla uskottavamman ja vieläkin suloisemman kuin tämä oli jo!

Astella ratakiskoilla, kun kuulee, että juna on jo mennyt, kun näkee savun edessä, eikä takana.

Jo ensimmäinen lause. ♥ Aah, täydellisyyttä.

En tiedä, mikä minua tänään vaivaa, mutta meinasin alkaa itkeä, kun tämä ficci tosiaan oli niin suloinen. Ehkä se on junaradat, tai ehkä vain sinä, mutta niin. Mennäänkö kesällä hyppelemään junaradoille? Kiitos muru, tämä oli hieno. ♥