Nimi: Senkin paskiainen
Kirjoittaja: Wild Child
Vastuunvapaus: Juttu on Arthur Conan Doylen ,
spoil!!! mutta teksti on jatkoa kakkosleffaan (vaikka sopii kirjaankin mielestäni), jonka on ohjannut Guy Ritchie.
Ikäraja: K11
Tyylilaji: Hurt/Comfort
Varoitukset: Sisältää noloja lainauksia suoraan valkokankaalta.
Song: Adele – Turning tables
A.N: Minä todellakin pidän myös näistä Hollywood- versioista, sanoi joku mitä tahansa. Kotona juoksin suoraan koneelle, joten tämä ulosanti ei ole mitään järjettömän järjellistä, suunniteltua tai… tarkkaa. Jostain syystä päässäni alkoi soida tuo Turning tables ja koko homma on kirjoitettu sitä repeatilla kuunnellen. Biisin fiilis sopi omaani ja toivon sen kuuluvan rivien väleistä.
Senkin paskiainen
Ja siinä hän istui työpöydälläni selkä minuun päin ja katseli ulos ikkunasta. Ja aivan liian tyytyväisenä itseensä.
”En pitänyt tarinasi lopusta; olihan se imartelevaa ja tottakin vielä, mutta tuntui liian… lopulliselta.”
Puna nousi kasvoilleni. ”Sinä…”
”Luin sen. Älä ole akkamainen, Watson. Ei se nyt sentään päiväkirjasi ollut. Mutta älä herran nimessä suunnittele kirjailijan uraa, kappalejakosi olivat kammottavia.”
Harpoin huoneen poikki, Holmes käännähti ja nyrkkini iski hänen leukaansa. Kyse ei ollut kirjoittamastani tekstistä ja hän tiesi sen varmasti. Toisen iskun suuntasin olkaan, tiesin sen sattuvan, sillä koukun tekemä haava ei varmasti ollut vielä parantunut. Sattukoon, sinä satutit minua enemmän. Löin häntä yhä uudelleen ja uudelleen, rintaan, kasvoihin, kunnes käsistäni oli täysin voima paennut ja kyyneleet kirvelivät silmissäni.
Close enough to start a war
All that I have is on the floor
God only knows what we're fighting for
All that I say, you always say more
I can't keep up with your turning tables
Under your thumb, I can't breathe
So I won't let you close enough to hurt me
No, I won't ask you, you to just desert me
I can't give you, what you think you give me
It's time to say goodbye to turning tables
To turning tables
Sherlock ei ollut laittanut laisinkaan vastaan, ilme värähtämättä hän oli koko ajan katsonut minua ja kun lopulta seisoin siinä pidätetystä itkusta vavisten, pää häpeästä painuneena, kädet edessäni nyrkkiin kouristuneina, hän otti käteni omiinsa ja kohotti ne kasvojensa eteen. Painaessaan hellän suudelman turvonneille nyrkeilleni, ensimmäinen kyynel vierähti kuumalle poskelleni. Yritin sanoa jotain. Kaiken mitä pääni sisällä huusin, mutta suuni ei pystynyt sanomaan. Kurkustani lähti vain katkonaisen hengityksen ääni.
Under haunted skies I see you, ooh
Where love is lost, your ghost is found
I braved a hundred storms to leave you
As hard as you try, no I will never be knocked down
I can't keep up with your turning tables
Under your thumb, I can't breathe
So I won't let you close enough to hurt me, no
I won't ask you, you to just desert me
I can't give you, what you think you give me
It's time to say goodbye to turning tables
Turning tables
Tuo mies nousi pöydältäni. Koetti tavoittaa kyyneleistä sumentuneita ja vältteleviä silmiäni. Lopulta hän lukitsi katseeni omaansa. Holmes ei tarvinnut sanoja minulle, hänen silmänsä kertoivat kaiken yhtä selkeästi kuin hän olisi kuiskinut korvaani.
”Senkin paskiainen”, mutisin.
Next time I'll be braver
I'll be my own savior
When the thunder calls for me
Next time I'll be braver
I'll be my own savior
Standing on my own two feet
Sinä menit naimisiin.I won't let you close enough to hurt me, no
I won't ask you, you to just desert me
I can't give you, what you think you give me
It's time to say goodbye to turning tables
To turning tables