Nimi: Simulation
Kirjoittaja: Jite
Ikäraja: K11
Päähenkilöt: Rez, Kyoko (originaalejani xP)
Tyylilaji: Virtuaalimaailma, komedia, toiminta, scifi
Yhteenveto: Mies lähettää tyttöystävänsä tutkimaan digitaalista maailmaa tutkiakseen, onko maailma elinkelpoinen. Kuitenkin, jotain menee pieleen, ja tyttö jää digitaaliseen maailmaan jumiin.
A/N: Aloitin tän siis jo vuonna 2010, ja olen jatkanut tarinaa pienissä entryissä, jonkin verran kai hieman raakiletta pidemmissä vaiheissa. Oli tarkoitus saada tämä kirjoitelma valmiiksi 4-5 tämänmittaisessa entryssä... Kommentointi, parannusehdotukset ja ideat seuraavien osien juoneen on tietenkin sallittuja :3 Ja en ollut varma ikärajasta, joten laitoin kahdesta harkitsemastani korkeamman ^^ Toivottavasti ette ammu mua xP Jutussa saattaa olla edelleen kielellisiä virheitä, vaikka olen koittanut korjailla niitä.
Rez laittoi korvakuulokkeet päähänsä. "Kuuleeko Terra?", hän kysyi mikrofonin välityksellä. Vastausta ei kuulunut. Rez alkoi olla hermoksissa! "Onko Terrassa kaikki hyvin?" Hän kysyi, hieman epävarmana. Lopulta hän kuuli tytön äänen. "Rez, kaikki kunnossa. Olimme veden alla, joten emme kuulleet heti." Tyttö oli Kyoko, Rezin kihlattu. Hän oli tällä hetkellä Terra-nimiseen ohjelmistoon. Tarkoituksena oli, että jonain päivänä koko ihmiskunta vielä siirtyisi digitaaliseen maailmaan. Maailmassa oli kuitenkin vielä bugeja, joten sitä piti vielä tarkistaa ja korjata. Rez, ohjelmoija, ja Kyoko, mekaanikko, olivat päätyneet tähän hommaan, koska olivat pari, sekä sen vuoksi, että molemmat tunsivat tietokoneen. Rez sanoi tyynellä äänellä: "Kyo, palautan sut nyt takaisin. Ok?" Hän näki tytön nyökkäävän.
Jostain syystä, tietokone kuitenkin ylikuormittui, hajoten osittain. Rez murahti turhautuneena, todeten mikkiin: "Rakas, tässä saattaa kestää vähän aikaa." Kyo oli ihmeissään. "Rez, mitä oikein tarkoitat?" Rezillä ei ollut sydäntä kertoa, että hänen kihlattunsa ei päässyt pois Terrasta vielä pariin päivään, joten hän älähti: "Ei mitään!!!" Kyoko alkoi turhautua. Nainen ei ollut koskaan ennen joutunut kuuntelemaan epämääräistä selitystä joten hän huusi äkäisesti: "Rez!!!" Mies säikähti, ja selitti: "Tietokone ylikuormittui. Sun on pakko odotella pari päivää. Voisitko tuhota bugeja, kun kerran olet siellä?" Kyo hämmästeli. "Bugeja?" Samalla muutama jättiläishämähäkki hyökkäsi kimppuun, ja Rez huusi samalla: "Noita!"
"Pilailetko? Nuohan ovat hämähäkkejä!!!" Kyoko ei oikein tykännyt siitä, että hänen miehensä sanoi hämähäkkejä hyönteisiksi. Hämähäkit eivät näet olleet hyönteisiä! Rez totesi: "Siis, ne ovat BUGEJA, ohjelmointivirheitä, ei hyönteisiä! Niillä on virtuaalimaailmassa hämähäkin olomuoto. Ainakin niillä, mihin olen törmännyt, siis." Kyoko huudahti kauhuissaan: "Rez! Ei sillä ole väliä, minkä muotoisia ne ovat, vaan sillä, että ne aikoo syödä mut!!!" Nainen joutui yrittämään pakenemista, koska ei tiennyt edes, miten taistella. "Kuule kulta, olet ihana, kun et anna edes mitään keinoa vastustaa noita jättiläisiä!" Kyoko totesi sen puhtaasti sanoen näpäyttääkseen miestään.
Rez alkoi ärsyyntyä: "Okei, okei! Hankin sinulle jonkin aseistuksen." Hän näpäytteli pari koodia, ja lopulta Kyokon eteen ilmestyi pari nyrkkeilyhanskoja. Nainen ei jostain kumman syystä ollut innoissaan saamastaan aseesta, vaan alkoi valittaa sitä, että ei osaa nyrkkeillä. Kuitenkin, jättiläishämähäkki oli jotenkin eliminoitava, eikä Kyoko keksinyt parempaakaan ideaa. Siispä hän laittoi hanskat käteen, ja löi hämähäkkiä. Mitään ei tapahtunut. Samalla Kyoko sai taas raivonpuuskan, huutaen taas miehelleen: "Rez, näistä hanskoistasi ei ole hyötyä!" Mies totesi viileästi tulevalle vaimolleen: "Luitko käyttöohjeet?"
Kyoko huusi miehelleen raivoissaan: "Siis mitkä käyttöohjeet??? Ei tässä sellaisia kuule ole." Rez oli hämmentynyt. Hänen mielestään hän oli ohjelmoinut nyrkkeilyhanskoihin käyttöohjeet mukaan. Kuitenkin, mies alkoi ohjeistaa: "Aktivoidaksesi hanskojen täydet voimat, sun on huudettava hädissäsi: "Tulkaa joku auttamaan!" Kyoko suuttui jälleen. "Siis, oletko tosissasi?!? En suostu olemaan neito hädässä! Mieluummin kuolen kuin huudan jotain noin alentavaa." Nyt alkoi vimein Rezin pinna palaa: "Ei ole sit mun vika, jos kuolet!!! Joka tapauksessa, tuollaisissa asioissa satut olemaan ärsyttävä." Kyoko purskahti itkuun, ja sanoi kyynelehtien: "Miks olet noin ilkeä, Rez? Mä vain tahdon täältä pian pois." Mies oli edelleen vihainen rakkaalleen, ja totesi: "Siinä tapauksessa neiti hienohelma saa tehdä, mitä mä sanon." Kyoko aikoi ensin väittää asiasta vastaan, mutta tajusikin sen lopulta olevan turhaa.
Bugit lähestyivät Kyokoa, ja hän iski hämähäkkejä nyrkkeilyhanskalla, huutaen hädissään samalla: "Tulkaa joku auttamaan!" Samassa naisen käsistä irtosivat hanskat, ja ne alkoivat muuttua. Pian toisesta tuli kengurun mallinen, ja toisesta vieteri. Kyoko oli epäuskoinen. Hän kysyi Reziltä: "Kuule, Rez... Oletko tosissasi ohjelmoinut avukseni vieterikengurun?" Mies vastasi huvittuneena: "Jepulis <3 Se on sattumalta ainoa keino bugeja vastaan. Ainakin sikäli, kun nyt muistan sellaisia." Kyoko veti kengurun käyntiin, ja se alkoi liikkumaan.
Kenguru alkoi liikkumaan, suoraan Kyokon päälle. Nainen kirosi rakkaansa ajatuksen juoksua, ja ihmetteli, miten oikein kestikään Rezin omalaatuista huumorintajua. Ajatella, että siinä oli mies, jonka kanssa sinun oli tarkoitus joskus naimisiinkin mennä. Noh, siis aikanaan. Jos bugit sattuisivat jostain syystä katoamaan, ja nainen pääsisi takaisin omaan maailmaansa. Nyt hän oli jumissa kengurun alla, jota ei oltu tarpeeksi hyvin vedetty. Virtuaalimaailmassa. Ja bugit olivat tappamassa naisen oikeasti.
Yhtäkkiä bugit katosivat yksi kerrallaan, aivan kuin joku olisi tappanut ne. Kyoko oli juuri saanut kengurun päältään, ja kysyi mieheltään: "Kulta, saitko ne ohjelmoitua pois?" Siihen Rez vastasi hieman suivaantuneena puolisonsa muistiin: "No en! Systeemi on jumissa! Jos se ei olisi, et olisi säkään jumissa, idiootti!" Kyoko lähes raivostui taas kerran. "Helppo sun on kehitellä outoja aseita, kun et ole neito hädässä. Kunhan saan sinut käsiini..." Samassa mustapukuinen mies ilmestyi Kyokon selän taakse. Miehellä oli päässään valkoinen fedora, ja kasvot oli peitetty shakkikuvioisella burleskimaskilla. Mystinen mies sanoi: "Se taisin olla minä." Kyoko kääntyi, ja katkaisi samalla yhteyden tosimaailmaan. Nainen yritti tervehtiä tulokasta vihaisella karatepotkulla, mutta se meni ohi pahasti, ja neito kompuroi. Mies nosti Kyokon ylös, kysyen vaivaantuneesti: "...Ja noinko kiität pelastajaasi?"
