Lentosuukkorutiini | K-11, Peter/Sirius & Peter/?, angst, tuplaraapale

[Ametrine]

Otsikko: Lentosuukkorutiini
Paritukset: Peter/?, Peter/Sirius, (Sirius/?)
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: angstintapainen raapale (200 sanaa)
Haasteet: One True Something 20 (One True Lifetime 20 - nuoruus ja One True Genre 20 - raapale)
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä leikin
Betantapainen: Lils (kiitos♥)

--


Peterille illat eivät aina merkinneet yksinäisyyttä. Hänellä oli tapana pukea itsensä huomioon, harjoitella hymyä peilin edessä niin kauan, että se kaappasi katseet. Sen jälkeen oli aamuja ja huulipunaa yöpaidan helmassa tai tyynyliinassa, silmäniskuja käytävillä ja lappusia koulukirjojen välissä. Poika ei laskenut, montaako salaisuutta hän piti yllä yhtäaikaisesti, ei vaivautunut pyyhkimään lakanoiltaan milloin ruskeita ja milloin mustia tai vaaleita hiussuortuvia. Lopulta ne sotkeutuivat toisiinsa niin kuin yöretket ja lentosuukot luokkahuoneissa, ja hän voisi yhtä hyvin olla muistamatta kenelle ne kuuluivat.

Sirius saattoi tuliviskilasien lomassa sanoa, että Peter tunsi luutakomerot paremmin kuin hän itse. Tietenkin Piskuilan vain katsoi ystäväänsä nauraen, koska pelkäsi liikaa ollakseen rehellinen. Hän vihasi sitä mustuutta joka valtasi hänet, kun Sirius palasi iltaisin heidän makuusaliinsa silmät säihkyen koetusta kiihkosta ja keho tuoksuen hajuvedeltä. Poika käänsi kylkeä ja toivoi, että joskus kaksi voisi merkitä heitä kahta –

eikä hän silti ollut tarpeeksi rohkea ehdottaakseen.

Peter haki lohtua päivisin ja öisin, pelkästään vuokrasi sydäntään niille jotka heittivät vaatekerran nurkkaan ja halusivat hänet paljaimmillaan. Hän hiipi sylistä toiseen eikä osannut nauttia yhdestäkään, paitsi siitä tietystä jossa ei ollut koskaan edes istunut – Siriuksella oli aito hymy ja liian paljon ihailijoita. Niin paljon, ettei kukaan koskaan tullut ajatelleeksi sitä, että rottapoika oli mustasukkaisten joukossa huomaamattomin.

[Antelope]

Oi, hei. :3

Tämäpä oli vasta kiva ja hieno teksti! Olen aina pitänyt Sirius/Peteriä mielenkiintoisena parituksena ja harmitellut, kun sitä kirjoitetaan niin vähän, ja itsekin olen vähän epävarma julkaisemaan mitään omia tuotoksiani tämän parin kanssa, koska no, tämä on jotenkin niin hankala kuitenkin. Mutta siis, luonnollisesti ryntäsin heti tänne näin katsomaan mitäs täältä löytyykään, ja voi kun tykkäsin! Ajattelin tämän ensin olevan sellaisesta angstista ja hajanaista yhdessäolemista, täynnä vaikeutta ja sellaista, ja yllätyin (positiivisesti), kun tämä olikin tälläinen. Ehkä Sirius/Peter - tai no tässä tapauksessa tämä pitäisi laittaa kuitenkin ehkä Peter/Sirius, koska yksipuolisuus mutta kuitenkin - toimii kuitenkin parhaillaan tälläisenä hiljaisena, ehkä vääränlaisena kaipauksena, joka ulottuu vain toiseen asti.

Peter yllätti minut tässä. Omassa fanonissani Peter on sellainen hiljainen, kuitenkin raju, kun uskaltaa tai semmoinen, niin yllätyin tälläisestä erilaisesta tulkinnasta. Itse asiassa pidin siitä paljon, vaikka minun onkin hankala kuvitella Peteriä tuohon rooliin, kun se nyt vain on niin Siriusta. : D Siriuksen olit pitänyt kuitenkin aivan Siriuksena (tai no, paha minun on sanoa, ettei Peter "ollut oma itsensä", koska se on kirjoittajan ja fanonin päätettävissä), tai no siis ainakin yleisen fanonin Sirius-on-naistenmies-jutun mukaan. Pidin siitä, että olit tavallaan tehnyt molemmista naistenmiehet, vaikka Peter vaan hukutti toisiin naisiin muita tunteita ja kaipausta. Sehän on aika kliseistä - hukuttaa tunteita toista kohtaan muihin, merkityksettömiin yhden illan juttuihin.

Poika käänsi kylkeä ja toivoi, että joskus kaksi voisi merkitä heitä kahta –

Mm, tämä oli kyllä ♥ kohta.

Kokonaisuudessaan tämä oli todella hieno ja ihanan angstintäytteinen teksti ja pidin hirmuisesti! Pidän kirjoitustyylistäsi ja se sopikin tähän tekstiin todella hyvin. Kuvailu oli äärimmäisen hienoa ja kaunista ja niin. Enpä nyt muuta osaa sanoa, mutta kiitos hirveästi tälläisestä tulkinnasta ja etenkin Sirius/Peterin kirjoittamisesta, koska sitä on aina yhtä mielenkiintoista lukea! ^^ Kiitos. :3


Antelope

[Ametrine]

Antelope: No hei. ♥ Minä ainakin lukisin sun Sirius/Peteriä jos joskus päättäisit julkaista, vaikka se paritus tuntuu munkin mielestä hieman hankalalta ja hassulta. En enää muista mistä tämän ficin idea tuli, mutta ajattelin kuvata Peteriä erilaisessa valossa kuin se yleensä tehdään. Sehän oli kuitenkin kelmi, ja kelmit oli suosittuja kaikki (ei kai the feimikaksikko James & Sirius olisi valinnut Peteriä ystäväkseen jos tämä ei olisi omistanut jonkinlaista viehätysvoimaa). =D
Ihanaa että pidit tästä! Itse puolestani yllätyin kun lainasit kohdan joka omasta mielestäni oli kaikista tökkivin. Mutta jaa, jokaisella on omat mielipiteensä - kiva kun sinä pidät sitä onnistuneena. Kiitos hienosta analyysista ja kivoista sanoista! (:

[Mort]

Kommenttikampanjasta hyvää huomenta.

Tää oli ihana. Oon tosi vähän lukenut Peteristä ja tämä oli hirmuisen positiivinen yllätys. Mukavan kepeä ja nopealukuinen pätkä. Kuten Antelope myös mainitsi, niin omissa mielikuvissani Peter on ollut hyvin erilainen kuin tässä ficissä, mutta onhan se myönnettävä, että tämä oli oikein miellyttävä Peter.

Äh, mie tähän oikeen osaa sanoa mitään. Tykkäsin hirveen, hirveen paljon.

Mort kiittää ja kuittaa.

[Ametrine]

Huomenta, ja kiitos, Mort. Olin vähän epävarma sen kanssa, miten tällaiseen Peter-tulkintaan suhtauduttaisiin. Mukava kuulla että tämä yllätti sinut nimenomaan positiivisella tavalla. Thänkjuu. (: