Author: Tuhisija
Title: Katkeruuden aseet
Fandom: Twilight
Pairing: (Alec)/Renesmee/Jane
Rating: K-11
Genre: angst, draama, femme
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: ”Miksi veljeni?” kysyt, kuulen inhon äänestäsi. - -
”Hän ei edes rakasta sinua.”A/N: Ehm.. Miun piti kirjoittaa Reneslec ystävänpäiväficciä, mutta koulussa kokeen ja preppitunnin välisenä luppoaikana kaverini rustaili jotain runoa, jonka antoi sitten miulle luettavaksi. No, se sitten inspasi minua ja raapustelin äkkiä vihkoon ylös vähän asioita, jotta voin tehdä siitä sitten myöhemmin ficin ja tässä tämä nyt sitten on! Aluksi paritus oli Reneslec, mutta sitten aloin pohtia kaverin runoa ja pariin säkeeseen, jotka olivat jääneet mieleeni, Jane sopi paremmin, joten päätinpä sitten vähän yhdistellä ja sain aikaan kolmiodraaman
Joo, Jane tuskin kaveeraisi Renesmeen kanssa, mutta eipä hän pahemmin tässäkään niin tee...
Ja lopetuksen ja nimen kanssa jälleen tappelin...
Katkeruuden aseet
Katseesi seuraa minua, väijyy kulman takana ja hohtaa pimeässä rubiinisena kimalteena. Hohde sivaltaa, syöksee äänettömiä sanoja piiskaamaan ihoani, joka on naarmuilla piiskan lukuisista kosketuksista. Isket jälleen, saat polveni pettämään ja koskettamaan kivistä polkua, minut hiljaa anomaan anteeksiantoasi. Käsket minun pitää suuni kiinni, etkä anna katseesi livetä minusta hetkeksikään.
Saavutat minut, tartut mustaan verhotuin käsin ranteisiini ja vedät minut pystyyn. Välttelen katsettasi, uikutan hiljaa, varoen. Toinen kätesi irtoaa minusta ja iskee terävän läimäisyn poskelleni, johon sisäinen kipu leviää, tarrautuu kaiken ympärilläni turruttaen. En kuule tuulta torneissa, en näe tietä takanasi. Näen vain hehkuvat silmäsi ja kuulen veitsenterävät sanasi ja äkkiä tunnen huulesi raivokkaina huulillani. Testaat minua, horjutat mieltäni totuudessa.
Isket minut takaisin maahan, kiviseen syleilyyn, joka muistuttaa halauksestasi. Mutta nyt et halaa, nyt tähtäät minua kysymyksin, teroitat katsettasi lopullista tuomiota varten.
”Miksi veljeni?” kysyt, kuulen inhon äänestäsi.
”Etkö osaa tyytyä yhteen?” Tikari lävistää sydämeni, ja kirkuva huuto puhdistaa ilmaa kumisten.
”Hän ei edes rakasta sinua.”Jatkat silpomistani raskain sanoin ja kerrot rakastaneesi minua. Rakastaneesi, et rakastavasi. Se on ratkaiseva isku, tikari työnnetään syvälle, ja sydämeni silvotaan. Painat katkerat huulesi poskelleni ja annat turhaa toivoa, jonka pyyhkäiset saman tien kääntämällä selkäsi. Nouset, astelet äänettömin askelin ja eväät minulta puolustautumisen, mutta siitä huolimatta kuiskaan:
”En rakasta häntä, rakastan sinua.” Sinä et pysähdy, et käänny. Vilkaiset vain olkasi yli katseesi myrkkynuolilla ladaten, viimeisen iskusi tehden.
Rakkauteni katkeroituu palasiksi, verenpunaisiksi timanteiksi.
