Ficin nimi: Valheellinen rakkaus, kuolemien kokemus
Kirjoittaja(t): Lady Evil Queen
Fandom: Imaginaerum
Tyylilaji: Angst
Ikäraja: K-11
Hahmot/Paritus: Lievä ja tulkinnanvarainen Prinsessa (Arabeski)/Tinasotilas
Yhteenveto: Hän saattoi hymyillä minulle, muttei hän silti mitään nähnyt.
Varoitukset: Huono ja sekava kieli, huomautan että suurin osa väännöksistä on tahallisia, samoin kuin pomppiminen eri aikamuodoissa ja tyylissä
Disclaimer: Kappale kuuluu Sonata arcticalle, ja kaikki muu tunnistettava Tuomas Holopaiselle ja Solar Filmille
A/N: Minulla ei ole mitään sanottavaa tästä, kaikki on luettava itse.
Valheellinen rakkaus, kuolemien kokemus
Saatoin tuijottaa ulos tunteja, tuntimaisia hetkiä, väännellä käsiäni ja tuntea tuskaa. Saatoin huutaa ja kiljuja, kirkuminen rikkoisi lasin ja päästäisi Prinsessan, minut, vapaaksi.
Voi miksi juokset?
Sinulle ja minulle on vain valheet, vain repiviä sanoja, öisiä valheita. Uskoisin sinua jos voisin. Kuitenkaan en voi, en saata. Miten kykenisin?
Olitko se sinä?
Hän saattoi hymyillä minulle, muttei hän silti mitään nähnyt. Voi, oi Tinasotilaani, mikset jo juokse, vai olenko kenties sokea ja sinä juokset.
Sinä teit vankilasi, petasit petisi, sotilas ei jätä kapteeniaan. Ymmärrä hän on jo mennyt. Maksatko hänenkin virheensä, voi minua.
Voi meitä.
Run for your life, run forever, your eyes
tell a lie and the liar must always die.
Älä vain itke, ethän sinä minua näe kuitenkaan, kääntele ja vääntele, taita ja pistä poikki. Minä olen Prinsessa, soita minulle kappaleesi.
Valehteletko, menetkö taas pois, juokse, juokse tai kuole. Riko lasini ja katso kuinka hymyilen. Minulla on avaimeni, sinulla sotasi ja meillä rikkonainen rakkautemme. Emmekö sovi hyvin yhteen.
Nauran mielipuolisesti, viimeisen kerran ja valehtelisin sanomalla aika tulee vielä. Valehtelijat kuolevat, naurakaamme.
Poimin lattialta arabeskin, kauniin esineen, jonka sisällä on naishahmo. Isäni kutsui häntä prinsessaksi.
