Nimi: Enää kaksi meitä täällä on
Ikäraja: K11
Tyylilaji(/t): AU, romance, humor, angst, draama...
Yhteenveto: Tylypahkassa on viidentenä vuotena pakollista pitää välivuosi ja Harrylla on nyt se edessä. Vaan mitä kaikkea kerkeäkään tapahtua välivuoden aikana? Harry asuu isoveljensä Simonin kanssa kahdestaan, mutta saavatko pojat asua yhdessä? Ankeuttajat hyökkäävät ja kukaan ei tunnu uskovan Harrya Voldemortin paluusta. Joskus Harrysta tuntuu, ettei edes Simon usko mitään.
Haasteet: One true something- haaste isienvaihdolla ja genre10-haaste AU:lla.
Oma sana: Loin idean jo vähän aikaa sitten, tänään vähän työstin tätä prologia ja nyt se on sitten valmis. Itse idea lähti oikeastaan
Juokse poika juokse- kirjasta, vaikka tämän ja kirjan juonella ei ole mitään samankaltaisuutta. Enemmän tämä juoni muistuttaa S.E.Hintonin upeaa kirjaa
Me kolme ja jengi joten tämä on
hiukan kyseisen kirjan kaltainen.
Vastuuvapaus: Kaikki, minkä luette kuuluvat Rowlingille kuuluu hänelle, loput minulle. Osa kunniasta ottaa myös S.E.Hinton.
Omistus: Omistan tämän ihanalle
Feliicialle ja ihanalle
Criss Angelille siinä toivossa, että he pysyisivät ikuisesti ystävinäni
Kiitos kaikesta molemmille, ootte ihania!
Prologi
Lumihiutaleet maalasivat mustan arkun valkoiseksi. Lumihiutaleet maalasivat Harryn mustat hiukset valkoisiksi. Lumihiutaleet maalasivat kaiken valkoiseksi. Kaikki muut paitsi Harryn kyyneleet.
Harry tunsi isoveljensä Simonin käden olkapäällään. Hän yritti pyyhkiä kyyneleitä pois, mutta ei pystynyt. Hän tiesi, että muille oli lähinnä helpotus, että hänen isänsä oli kuollut. Hän tiesi, ettei kukaan oikeastaan jäisi kaipaamaan isää. Ei kukaan muu, kuin isän omat lapset. He olivat nyt viimeiset Kalkarokset, jotka olivat elossa.
Suljen hiljaa silmäni
Suljen silmäni kaikelta pahalta
Suljen silmäni sinulta
Suljen silmäni vihalta
Suljen silmäni pelolta
Mutta avaan silmäni rakkaudelle
Taas on meiltä yksi perheenjäsen pois viety
On meitä enää kaksi täällä vain
Mutta me yhdessä pysytään
Yhdessä pysytään
Nauttien ja rakastaen me yhdessä pysytään
Mä avaan silmäni rakkaudelle
Suljen silmäni kaikelta pahalta Harry piilotti pergamentinpalasen takintaskuunsa luettuaan sen ensin. Simon puristi nyt entistä kovempaa pikkuveljensä olkapäätä, kuin turvaa hakien. Veljekset halasivat toisiaan, Harry hautasi kasvonsa isoveljensä kainaloon ja antoi kyyneleille vallan.
Heitä pyydettiin kuvaan isän arkkua vasten. Hitaasti, hyvin hitaasti, yhä toisistaan kiinni pitäen, he kävelivät mustaksi maalatun arkun eteen. Kaikki näkivät heidän kyyneleensä, kun he puristivat toisiaan käsistä ja seisoivat arkun vieressä. Kaikki tunsivat heidän surunsa.
Harry aloitti velhojen ja noitien hautajaisten perinteen ja nosti taikasauvansa ylös ja taikoi punaisia kipinöitä. Vuorotellen, yksi kerrallaan, jokainen hautajaisvieras noudatti perinnettä ja teki samoin, kuin Harry. Punaiset kipinät nousivat mustalle yötaivaalle ja valaisivat Harryn kyyneleet.
--------
A/N2: En ole mikään runouden mestari, joten antakaa anteeksi jos(/kun) tuo ei miellytä.