Title: Vietelty
Author: creep
Pairing: Ed/Roy
Genre: humor(?), chanslash
Rating: k-11
Fandom: Fullmetal Alchemist
Summary[/b]:
Toisinaan Roy inhosi Edward Elriciä.
A/N: hmm, what can i say… tämä ei ole mikään lempifikkini, ei tosiaan, mutta menkööt.
VieteltyToisinaan Roy inhosi Edward Elriciä. Todellakin: inhosi. Miten Roy katuikaan sitä yhtä ainoaa iltaa, kun oli ollut humalassa, oli ehkä humaltunut nuoremmasta pojasta... Niin, yhdestä pahaisesta
pojasta. Roy oli melko varma, että oli tulossa vanhaksi. Miten muutenkaan häntä yli 10 vuotta nuorempi poika oli saanut vieteltyä hänet niinkin helposti? Toisaalta… Edin kuuluisa viettelytapa oli pahuksen tehokas.
”Anteeksi, kuulinko oikein? Roy Mustang on pelkuri, joka ei uskalla…?” Roy hymähti, puisteli päätään. Miten hän olikaan langennut sellaiseen vipuun? Mutta jostain syystä Edillä tuntui aina olevan sellainen vaikutus häneen… Ei sillä, että se mitään merkitsi.
”Hei.” Roy nosti katseensa ja näki tämän kyseisen pojan seisovan hänen pöytänsä vieressä. ”Siinä”, kuului tokaisu ja höyryävä kahvimuki laskeutui Royn työpöydälle.
”Osaan minä itsekin hakea kahvini, Teräs”, Roy tokaisi viileästi.
”Ei tässä ole kyse osaamisesta. Olet jo niin seniili, ettet kenties joku päivä pääse ulos tuosta tuolistasi. Joko reumatismi painaa, Roy?”
Roy huokaisi. Hän ei todellakaan ollut sillä tuulella, että haluaisi kuittailla Edille… Varsinkaan, kun tämä oli yllättäen alkanut kutsumaan häntä etunimeltä. ”Ole hyvä ja poistu, Teräs. Minulla on töitä, ellet ole sattunut huomaamaan.” Ed hymähti hiljaa ja tuli Royn taakse, alkaen hieroa hänen hartioitaan turhankin hyvin. ”Teräs”, Roy murahti äänellä, jonka toivoi olevan tarpeeksi jyrkkä. ”Olet ihan…
jäykkä.”
Roy nielaisi, kun hän kuuli alkemistin äänensävyn muuttuvan. ”Tule asunnolle tänä iltana, Al on muualla...” Roy yritti keräillä harhailevia ajatuksiaan ja yritti saada itsensä havahtumaan kauemmas Edin käsien ulottuvilta, mutta yllättäen se oli hemmetin vaikeaa edes ajateltavaksi. ”Unohda”, Roy sanoi tiukasti ja yritti keskittyä edessänsä olevaan paperiin. ”Älä viitsi, minä haluan sitä ja niin haluat sinäkin…”
Roy yritti parhaansa mukaan olla huomioimatta Edin tummaa ääntä ja sitä faktaa, että tunsi pojan hengityksen niskassaan.
”Älä kuvittele liikoja”, Roy sai sanottua ja kirosi erästä elintään, joka ei ollut hänen järkensä kanssa millään tavalla yhteydessä. Ja samassa Roy tunsi käden etumuksellaan, hänen äänensä petti hänet, päästäen huulten välistä karkaamaan huokaisun. Ei, ei helvetti… Roy ei antaisi sen tapahtua taas, kyllä hänellä sen verran itsehillintää ja tahdonvoimaa oli, hän ei antaisi Edin vietellä häntä enää…
Oli ikävää Royn kannalta, että Ed oli niin lähellä ja suuteli märästi hänen niskaansa, samalla kun tämä hieroi Royn housujen kankaan läpi kipeää erektiota. ”Ed”, Roy sai sanottua käheästi ja työnsi pojan käden pois. Hetken kaksikko vain tuijotti toisiaan järkyttyneinä, kun he molemmat ymmärsivät: Roy oli ensimmäistä kertaa kutsunut Ediä nimeltä. Roy odotti Edin virnistävän, sanovan jotain ivallista ja voitonriemuista, mutta se, minkä Ed teki, yllätti Royn täysin. Ed nimittäin
hymyili, hänelle. Hymyili pehmeästi ja painoi huulensa Royn omille lähes hellästi. Eikä Roy voinut muuta kuin tuijottaa, kun Ed vetäytyi kauemmas ja poistui ovelle.
”Muistakin, tänään kello kahdeksan, minun luonani”, Ed vielä huikkasi, ennen kuin ovi hänen perässään sulkeutui. Helvetinhelvetinhelvetti. Roysta tuntui, että hän oli kusessa. Ja pahassa sellaisessa. Roy ei täysin sisäistänyt, että hän joi Edin tuomaa kahvia, sillä hän oli niin keskittynyt miettimään, miten helvetissä hän oli sanonut Edin nimen…? Jostain syystä se oli vain lipsahtanut ja siitä Roy tiesi, että Ed oli johdatellut – ei, kiskonut - hänet aivan liian syvälle… Roy päätti, että hän ei todellakaan menisi Edin luokse sinä iltana. Eikä minäkään muunakaan iltana, ei enää.
Mutta oli sanomattakin selvää, että muutamaa minuuttia vaille kahdeksan Roy seisoi Edin oven takana ja ajatteli, että hän todellakin inhosi Edward Elriciä. Sen ajatuksen – ja kaikki muutkin ajatukset – Roy kuitenkin unohti, kun Ed avasi oven hänelle, kiskoi hänet sisään ja suuteli raivokkaasti. Yksi ajatus Royn päähän vielä ehti pälkähtää;
voisivathan asiat huonomminkin olla… Roy antoi Edin pyyhkiä sen pois huulillaan, kadotti itsensä Edin ihoon, eikä hukkuminen koskaan olisi voinut tuntua yhtä hyvältä.
// Beyond lisäsi fandomin alkutietoihin.
