Voi ei, voi ei. Nyt on kyllä pakko myöntää, että todella rakastuin tähän tekstiin.
Tämä ei ollut sellainen wannabe-taideteksti, vaan ihan oikeasti kaunis ja aito.
Itsekin ristiinpukeutujana jotenkin ymmärrän kertojan tunteita, ja se lieneekin
osasyy tähän totaaliseen ihastumiseeni.
Teksti todellakin herätti minussa vahvoja tunteita.
Ihastusta kirjoitustyyliisi ja myötätuntoa kertojaa kohtaan, enimmäkseen.
Pakko nyt lainata vielä lempikohtani koko tekstissä:
Kahvimukin pohjalle unohtui kyynel.
Myös lopetus oli äärettömän kaunis ja surumielinen.
Pyydän anteeksi, etten nyt oikein mitään rakentavaa saa kommentoitua,
mutta tälläisiähän kaikki kommenttini periaatteessa ovat.
Kiittäen ihanasta tekstinpätkästä.