Koristelen kuvasi jääkukkasin | S, Draco/Luna, raapale

[Aapo]

kirjoittaja: annicamaria
ikäraja: S
paritus: Draco/Luna
haasteet: Kerää kaikki hahmot (Luna Lovekiva)
summary: Silti Luna jaksoi edelleen uskoa ja koristaa hiuksensa terälehdin, jotka ponnistuksista huolimatta aina rapisivat pois.

A/N: Omistettu ihanalle ja rakkalle Lilsille ystävänpäivänä, jos mä oisin Wilson ni sä oisit mun House, babe.

En omista hahmoja tai paikkoja, enkä saa sen puoleen sopeasirppejä kuin kultakaljuunoitakaan kijroituksistani. Elkää lähettäkö räyhääjiä.


Koristelen kuvasi jääkukkasin

Vaikka Draco kertoi joka päivä vieläkin rakastavansa, ei Luna uskonut hänen kaipaavan enää samalla tavalla, kuin ennen. Hän toi edelleen työmatkoiltaan ruusuja, mutta tummanpunaisen värin oli korvannut klassinen valkoinen. Tiedäthän, tummanpunainen on rakkauden väri. Silti Luna jaksoi edelleen uskoa ja koristaa hiuksensa terälehdin, jotka ponnistuksista huolimatta aina rapisivat pois.

Katseestakin sen huomasi, kuinka sinisten silmien himon oli korvannut katumus monen vuoden takaisesta hairahduksesta. Katse oli yhtä kylmä, kuin keittiön ikkuna hyytävän pakkasyön jälkeen, hersyilevä nauru oli vaihtunut lempeään hymyyn, joka viesti enemmän välittämisestä kuin rakkaudesta.

Eikä Luna edes välittänyt, sillä vaikka valkokukkaset lakastuivat maljakossaan, sai hän aina tilalle uudet ja elinvoimaiset Dracon palatessa jälleen kotiin.

[Narina]

Tääpä oli surullinen. :( Tosi haikeaa ajatella, että tällaisiksi intohimottomiksi muhkuroiksiko nämä kaksi sitten tulevaisuudessa muuttuvatkin - molemmat kun ovat omalla tavallaan niin elinvoimaisia kaikissa kaksikon nuoruusvuosista kertovissa fikeissä: Draco on voimakas kaikessa ylimielisyydessään ja halveksinnassaan, ja Luna puhkuu intoa kahjouksineen. Mielenkiintoisesti valittu aikuisuus siis näille kahdelle - Lunasta on tullut alistuvainen ja jotenkin nöyrä, kun taas Draco on asiallinen, perustyyppi. Johtuneeko energisyyden katoaminen sitten juuri tuosta mainitusta, molempia mahdollisesti kaihertavasta syrjähypystä vai onko kaksikko kuluttanut toisensa loppuun kaikessa nuoruuden hyperaktiivisuudessaan..?

Tykästyin tuohon, miten juoni rakentui kukkasten ympärille ja kuinka Luna luki niiden väristä erilaisia merkityksiä suhteelle. Tuokin, kuinka terälehdet aina rapisevat pois hiuksista, kuvaa hienosti Draco/Lunan parisuhdetta: Luna yrittää panostaa, ponnistella, mutta suhde ei vain toimi kaikesta työstä huolimatta. Lopetusvirke antaakin sitten jo ymmärtää, että Luna alkaa pikku hiljaa kyllästyä olemaan ainoa osapuoli, joka yrittää saada parisuhteen toimimaan - Dracon panostus on vain kulissien pystyssä pitämistä; kukkien kantamista kotiin vaimolle/tyttöystävälle, vakuutteluja rakkaudesta.

Kaiken kaikkiaan tää oli loistava kokonaisuus, tekstiltään nättiä ja kukkaismotiivi toimi hyvin. :) Ajatus ei lähtenyt missään välissä harhailemaan, vaan lause johti toiseen loogisesti ja johdonmukaisesti ja rönsyjä ei ollut. Erityisesti lopetus oli hieno! Pidin hirmuisen paljon kaikesta! <3

Ööh.. taisi nyt tulla vähän turhan analysoivaa tekstiä, mutta toivottavasti sää kestät? ;)

PS. Ai niin.. Toi omistuskirjoitus oli ehkä maailman söpöin! ;D

[Crywell]

Teki mieli pistää bileet pystyyn, kun huomasin tuolla tekstiä jonka otsikossa luki Draco/Luna!! ♥ Oijoijoi, tätä iloa ja riemua ja kaikkea, sydän pakahtuu tai jotakin sellaista!!

Ja tämä oli ihana. Oi, mikä suloinen ja hauras, kaunis ja haikea tunnelma. Kävi sääliksi Lunaa, mutta toisaalta en taas voinut lopettaa hymyilyä, koska aww Draco ja kukkia.... Ihanasti muuten pysyit kokoajan tuollaisessa "kukkateemassa" tai jotakin (enosaaselittää) tai siis teksti oli tosi yhtenäistä ja rakentui mukavasti tietyn teeman ympärille.
Koin kauhean surumielisen lopahduksen tuossa, kun kuvailit hymyä enemmän välittäväksi kuin rakastavaksi, mutten silti osaa olla siitä täysin... miten sen ilmaisisi muuten kuin loppuunkuluttamalla sanan 'surullinen'? Joka tapauksessa, se että Draco edelleen välitti Lunasta oli mielestäni tosi ihana yksityiskohta. Kuten myös lopetus:

Eikä Luna edes välittänyt, sillä vaikka valkokukkaset lakastuivat maljakossaan, sai hän aina tilalle uudet ja elinvoimaiset Dracon palatessa jälleen kotiin.

Tosi kaunis ja jotenkin älyttömän toiveikas, vaikka samalla hieman melankolinen. Tuli mieleen jatkuvuus pelkästä tottuneisuudesta: Draco ostaa kukat ja palaa kotiin koska se on se miten asiat tehdään.

Ja tuo hairahdushan, mistä puhutaan, sehän on Luna itse eikö totta? Ensin ajattelin, että Draco olisi pettänyt Lunaa, mutta taisitkin tarkoittaa Lunan siksi hetken huumaksi, liian nopeaksi päätökseksi ja sellaiseksi.

Joka tapauksessa,
tämä oli ihan älyttömän söpöhöpönöpö ja ah, olen niin onnellinen että joku kirjoittaa Draco/Lunaa!!
Kiitos lukukokemuksesta ♥

[Narina]

Ohops! Toi Crywellin huomio tuosta hairahduksesta onkin aika looginen.. Mites tää mun angstpainotteinen mieleni saikin muotoiltua koko hommasta syrjähypyn..? ;D

Vähän muuttaa mun katsontakantaani tuohon fikkiin tää silmien avautuminen, mutta ei mitenkään negatiiviseen suuntaan. Mietinkin jo, että koko syrjähyppyidea olisi ollut ehkä vähän tuulesta temmattu. Toimii paljon paremmin tuo ajatus, että Draco/Luna-suhde olisi harkitsemattomasti aloitettu - juttu pysyy hallitummin kasassa. ;)

[Aapo]

Narina - Kiitos paljon ihanasta kommentista! tosiaan itsekin pidän Lunaa ja Dracoa oikein elinvoimaisina hahmoina ja useimmiten tykkään kirjoittaa kukoistavasta parisuhteesta ja sen sellaisesta, mutta nyt inspasi tuoda esiin tälläinen erilainenkin, surullisempi ja haikeampi, avioliiton puoli, johon valitettavan moni tässä elämässä ajautuu jossakin vaiheessa. Kiva kuitenkin jos tykkäsit ja niin : )
(ja House vaan kuuluu Wilsonille, that's it ♥)

Crywell - Draco/Luna on tosi ihanaa luettavaa ja kirjoitettavaakin, mukavaa kun löytyy muitakin shippereitä : ). Ja kyllä, tuon hairahduksen ajattelin juuri Lunaksi, teinipojan kokeilunhaluksi joka äityikin pidemmälle, kun ehkä olisi ollut toivottavaa, eikä enää osaakkaan päästää irti vaan korvaa rakkauden asioilla, teoilla ja sanoilla joilla peittää syvimpien tunteiden puutteen.
Kiitos paljon pitkästä ja ihanasta kommentista !