Nimi: Aamuiset pilvilinnat
Kirjoittaja: Pyry
Tyylilaji: fluffy, femme
Ikäraja: S(allittu)
Omistusoikeudet: Myönnettäköön, minunhan tämä on.
A/N: Että tälläinen, pikkuruinen femmeteksti sitten syntyi pääkopassani.
Osallistuu Vaihda genresi-haasteeseen tietysti.
Aamuiset pilvilinnatEn ole koskaan uskonut rakkauteen, en ole osannut. En ole uskonut lipeviin lupauksiin ikuisesta yhdessäolosta tai onnellisiin loppuihin. Ajatuskin naurattaa, että sietäisin jotakuta elämäni arjenharmaiden päivien halki aina kuolemaani asti. Samanaikaisesti huvittava, vieras ja jokseenkin pelottava ajatus viipyilee mielessäni vielä hetken, ennen kuin keskityn taas sinuun. Käännyt kyljellesi vieressäni ja silitän hellästi vaaleiksi, karkinomaisen oransseiksi värjättyjä hiuksiasi ja huomaan huultesi kaartuvan hymyyn.
Hymysi houkuttelee minuakin hymyilemään. Hymähdän lähes hempeästi ja vedän tähtikuvioista peittoa paremmin päällemme. Päivän ensimmäiset päivänsäteet tunkeutuvat huoneeseen ja suutelevat kasvojasi. Ne eivät ole ainoita. Hymiset minulle hyvää huomenta ja mutisen saman takaisin.
"Miulla on kylmä", kuiskaat ja parahdan hiljaa, etten herätä muita unikekoja.
"Makaan sun päälläs, enkö muka lämmitä?" Naurahdat hiljaa, heleästi. Olen aina pitänyt tyttömäisestä naurustasi ja tulen varmasti aina pitämäänkin.
"No lämmitäthän sie."
Miksi minä sitä kutsuisin? Sinä olet tyttö, minä olen tyttö, me olemme yhdessä. Epänormaaliako se on? Kuka määrää epänormaalin? Vanhempamme? Enpä usko.
Koska olet kuin valkoinen väri. Se ei oikeastaan tee mitään, mutta voi vaikuttaa muihin väreihin. Aivan kuten sinäkin voit vaikuttaa muihin ihmisiin valoisuudellasi. Siksi minä pidänkin sinusta. Ja vaikka emme ehkä saa onnellista loppua, voimme ainakin tehdä tästä lyhyestä tarinasta onnellisen.
En ole koskaan uskonut rakkauteen, mutta katsellessani sinua uskon voivamme rakentaa sellaisen omaan pikku pilvilinnaamme.
Koska sinun viereltäsi voisin herätä toisenakin aamuna.