Ficin nimi: Usvaa ja auringon kultaamaa
Kirjoittaja: onkonälkä
Tyylilaji: Draama
Ikäraja: S
Haasteet: FF50 - keltainen, Random10, Tunne10
Paritus: Yksipuolinen Ron/Luna
Keltainen hahmo tanssii kaukana punahiuksisen serkkuni kanssa. Pitkät vaaleat hiukset hän on kietonut päänsä päälle pesäksi. Auringon pesäksi, jota vartioi suuri keltainen kukka. Juhlamekon helmat ottavat ilmaa alleen kun tämä pyörähtää.
“Olet kaunis.” Niin minä haluaisin hänelle sanoa. En vain pysty. Katson kaukaa miten tyttö nauraa niin heleää, niin kaunista nauruaan ja istahtaa pöytään isänsä viereen. Sumu alkaa laskeutua nummelle ja auringonlasku kultaa hääteltan. Jokin kuiskaa korvaani
“Vie hänet, vie hänet tanssiin aamunkoiton kauneuteen, utuiseen hiljaisuuteen” ja otan varovaisen askelen tyttöä kohti.
“Lähdetkö tanssimaan?” Arasteleva kysymys kantautuu tytön korviin, muttei minun huuliltani. Minulle lähes tuntematon nuori mies, veljeni tuttuja, muistaakseni nimeltään Rolf, nostaa tytön siron, kalpean käden suukottaakseen sitä ja utuisella äänellään neito vastaa myöntävästi. He astelevat kullatulle tanssilattialle ja keinahtelevat hitaan valssin tahdissa. Tähtitaivas kietoo jo sädehtivää kaapuaan puutarhan ylle kun keijukaiseni palaa istumaan. Päättäväisin askelin lähestyn häntä aikeenani viimein viedä hänet tanssiin.
“Lähdetkö..?” Saan suustani, musiikki vaikenee ja kuulen muutaman poksahduksen ympäriltäni.
“Lähdetään!” Hermione huudahtaa takaani ja tarraa olkapäähäni. Hän käännähtää ja pian huomaan olevani autiolla, synkällä kadulla. Humalainen laulu kuuluu läheisestä pubista ja tiedän tilaisuuteni menneen. Mahdollisesti ikiajoiksi.