Disclaimer: Kaikki minkä J.K.Rowling tunnistaa omakseen, kuuluu hänelle. Muu on minun
Title: Feenikslintu Fawkes
Author: ainoboy
Beta: Yökulkija, kiitti ihan hirmuisesti! Ps oon aina lukenu että se on Faweks =D=D Noh, kaikkee sitä oppii.
Summary: Nappaa yksi lintu, mikäs siinä.Raiting: S
Genre: Adventure, humor
Henkilöitä: Feenikslintu Fawkes ja Draco Malfoy
Warnings: Yksi kirosana.
Haaste: Muinaisoriginaalin hurja muodonmuutosA/N: Osallistuin siis RoastedGarlic:in haasteeseen. Alun perin tarkoitushan oli kirjoittaa originaalista originaali, mutta mun originaali oli niin hyvin muokattavissa HP-fandomiin, joten en voinut vastustaa kiusausta =D
Alkuperäisessä tarinassanihan on paraatilintu Kaiku, joka on koko luomakunnan upein lintu. Se joutuu kuitenkin erään Iidan kidnappaamaksi, koska Iida haluaa tutkia paraatilintuja, mutta niiden omistaminen on kiellettyä.
Kaiku kuitenkin pelastuu Iidan vankeudesta ystävänsä avulla. Tuota alkuperäistä juonta muokaten syntyi tämä fic. Ficin nimikin on muuten lainattu kys. originaalista (= Paraatilintu Kaiku). Kommentit olisivat tervetulleita! (=
PS. Alkuperäinen tarina on siis kirjoitettu viidennen luokan syksyllä, ja voin sanoa että siitä on jo monta vuotta =D
”Siitä päivästä lähtien, kun ensimmäinen velho keksi pöllöjen olevan mitä parhaimpia viestinviejiä pitkienkin matkojen päähän, on kirjeitä ja paketteja liidellyt taivaalla noiden siivekkäiden olentojen koipiin kiinni sidottuina.
Pian velhot ja noidat kyllästyivät viikkoja kestäviin kuljetuksiin. Postin haluttiin kulkevan nopeammin, linnuille haluttiin lisää kantovoimaa, suuntavaiston piti olla parempi. Ja niin lintujen jalostus sai siivet alleen.
Nyt on isoa ja pientä lintua, toisella on vahvat ja toisella heikommat jalat. Yksi osuu aina kohteeseen, hitaasti mutta varmasti. Yksi taas pystyy lentämään vuorokaudessa velhomaailman kolmasti laidasta laitaan.
Vuonna 1616 kuuluisa velho Stefaos Pachern innostui lintujen jalostamisesta ja päätti itsekin yrittää. Hän arvosti linnussaan kauneutta, pitkäikäisyyttä sekä lojaaliutta. Monien monimutkaisten loitsujen jälkeen miestä vihdoin onnisti. Hänen harmaa, pieni varpuspöllönsä oli muuttunut isoksi, punakultaiseksi, ylvääksi linnuksi. Stefaos Pachern oli juuri luonut maailman ensimmäisen feenikslinnun.”Draco paiskasi
”Siivekkäiden olentojen vuosisadat” -kirjan kiinni. Hän tarvitsi tietoa feenikslinnun kyvyistä, ei sen historiasta!
Vaaleatukkainen poika oli saanut tehtävän isältään, Lucius Malfoylta. Helpon tehtävän, niin ikään aloittelijalle sopivan. Nappaa yksi lintu, mikäs siinä.
Myöhemmin Draco oli tajunnut linnun olevan itse Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren Fawkes-niminen feenikslintu. Vielä sen lisäksi lintu asui Dumbledoren kansliassa. Lähes mahdoton tehtävä siis.
Mutta isä luotti poikansa onnistumiseen, eikä poika pettäisi luottamusta. Sen takia hän vietti monia iltoja ja öitä kirjastossa etsien tietoa feenikslinnuista Tosin kaikki opukset, joista oikeasti olisi ollut hyötyä, olivat Dracon ulottumattomissa, salaisten kirjojen osastolla. Ollapa näkymättömyysviitta.
Huhuja poika oli toki kuullut. Isänsä mukaan feenikslinnun kyyneleet pystyivät pelastamaan jopa kuolevan. Fawkesin avulla Potter oli kuulemma selvinnyt salaisuuksien kammiosta, kauas Pimeyden Lordin hyppysistä. Siksi Dracolle annettiin tämä tehtävä; pelastumisen ei annettaisi toistua, vaikka siitä vuosia olikin.
Malfoy oli myös kuullut feenikslintujen elävän ikuisesti. Ne syttyivät tuleen kun olivat vanhoja ja syntyivät uudestaan tuhkastaan. Siihen Draco vastausta tarvitsikin:
miten isä aikoi tappaa sellaisen, joka heräsi henkiin omasta tuhkastaan?
Kaiken kukkuraksi Draco ei ollut edes onnistunut näkemään lintua kertaakaan. Ainoa mahdollisuus olisi siis tehdä niin iso rikos, että hänet passitettaisiin samoin tein rehtorin kansliaan. Mutta halusiko hän tulla erotetuksi koulusta?
Mikä edes oli tarpeeksi paha rikkomus? Ei ainakaan öisin käytävillä kuljeskelu, siitä seurasi vain jälki-istunto. Toisen oppilaan kiroaminen? Erottaminen.
Ehkä Dracon oli vain pyydettävä lupaa päästä juttelemaan rehtorin kanssa. Vaihtoehto ei ollut Dracolle mieleinen, mutta muutakaan ei ollut.
- - -
”Kurpitsakakkunen”, Severus tokaisi kivipatsaalle, joka alkoi välittömästi pyöriä paljastaen sisältään portaikon. ”Tuosta rappuset ylös”, mustatukkainen mies sanoi kylmästi ja kääntyi poispäin vilkaisematta taakseen. Draco teki työtä käskettyä ja nousi portaisiin.
Pienen nousun jälkeen Malfoyn eteen avautui valtava huone, paljon suurempi kuin Luihuisen oleskeluhuone. Sen lattia oli samaa kiveä kuin kaikki muutkin lattiat Tylypahkassa ja seinät olivat peitetty monilla tauluilla, jotka esittivät koulun entisiä rehtoreita. Ikkunassa roikkuivat tummanpunaiset verhot, ja huoneessa oli kaksi kerrosta. Keskellä huonetta oli valtava, tammesta tehty kirjoituspöytä, jonka päällä lainehti satoja pergamentinpalasia ja kymmeniä sulkakyniä. Pöydän takana oli valtava tuoli, jonka selkänoja pelkästään oli Dracon itsensä mittainen. Ihme kyllä tuolissa ei istunut ketään.
Sitten Draco näki sen, mitä oli tullut etsimään. Pöydän vasemmalla puolella istui orrella pieni, pörröinen, punainen lintu. Se näytti vastakuoriutuneelta ja olisi mahtunut Malfoyn nyrkkiin.
Blondi vilkaisi olkansa yli ovelle päin varmistaakseen, ettei ketään tosiaan ollut huoneessa. Sitten hän kaivoi kaapunsa taskusta pienen lasisen pullon itse taikajuomatunnilla valmistamaansa nukkujuomaa. Tärisevin sormin poika avasi pörheän linnun nokan ammolleen ja kaatoi muutaman tipan juomaa linnun kurkusta alas. Samoin tein sen luomet painuivat silmien peitoksi, ja pikkuinen kellahti orreltaan alas. Niin pienellä ei tasapaino vielä kunnolla pelittänyt, ainakaan nukkuessa.
Draco tunki pullon takaisin kaapunsa syövereihin ja nosti pikkuisen linnun ylös. Sen silmät pysyivät kiinni nukkujuoman vaikutuksesta. Varmana linnun hiljaisuudesta Draco piilotti sen kaapunsa sisätaskuun, juoksi ovelle sekä portaat alas ja suuntasi kohti Luihuisen tupaa.
- - -
Albus Dumbledore oli hyvin omalaatuinen velho. Hän antoi kotitontun kutsua itseään höynähtäneeksi karvakorvaksi ja salli erään oppilaansa yölliset seikkailut näkymättömyysviitan alla. Myöskään nähdessään erään oppilaan varastavan lemmikkilintunsa hän ei tehnyt mitään. Vastasyntyneenä lintuna Draco Malfoy ei saisi siitä mitään irti, ja viimeistään lentokykyiseksi vartuttuaan se palaisi omiaan takaisin Dumbledoren luokse. Ja mikäli orrella istuminen alkaisi jälleen Fawkesia kiehtoa, se osaisi kyllä tulla takaisin.
Mies purki näkymättömyysloitsunsa ja käveli kultaiselle orrelle, jolla Fawkes oli juuri istunut. Orren alta hän loitsi tuhkat pois ja istahti jälleen pöytänsä taakse. Harva sen uskoi, mutta Tylypahkan rehtorin homma oli täynnä paperitöitä.
- - -
Perhanan lintu! Nukkujuoman vaikutus oli loppunut, eikä Malfoy ollut uskoa korviaan. Miten kova meteli pienestä linnunpoikasesta voi tulla? Pieni punainen lintu oli herännyt ja sirkutti nyt hädissään Dracon tunkiessa sitä pikkuruiseen häkkiin, jonka eräs seitsemäsluokkalainen oli loitsinut hänelle. Harmi vain, ettei häkissä ollut sitä – sitä, mikä se nyt oli? Jokin jästien keksintö, joka ei päästänyt ääniä lävitse.
Äänitukkeuma?Toisaalta mitäpä puhdasverinen jostain jästien keksinnöstä. Mutta Draco ei ollut ikinä kunnolla oppinut hiljennysloitsua.
Blondi lukitsi häkin oven ja heitti monta kaapua sen päälle. Pienen linnun ääni vaimeni äkisti, ja pian kuuluikin jo tuhinaa – se oli nukahtanut pimeyden yllättäessä. Parempi näin, Draco ajatteli ja lähti makuusalista takaisin oleskeluhuoneeseen. Lintu oli tarkoitus lähettää isälle, mutta ei vielä. Vasta myöhään illalla, kun oli tarpeeksi pimeää.
- - -
Pimeää. Missä olen? Nukahdinko vai synnyinkö uudestaan? Feenikslintuna ei ikinä tiedä, milloin kuolee ja milloin herää uudelleen.
Muistan olleeni vanha. Muistan lämpöä kuin olisin ollut uuninpesässä. Tuli kuuma, eikä kuumuus tuntunut hellittävän. Sitten yhtäkkiä helpotti.
Mutta missä olen? Täällä on pimeää, eikä hajukaan ole tuttu. Eikä tämä takuulla ole oma orteni. Mihin minut on viety? Rakas isäntä, tule hakemaan pientä ystävääsi!
Pakko päästä pois, paeta. Pimeää ja tunkkaista, pientä lintua ahdistaa. Kuka julmuri teki minulle näin?
Kutsuhuuto, ja kaikki on hyvin.- - -
”Niin, että tuolla se on huoneessani.”
”Onko?”
”No totta kai! Pölvästi”, Malfoy tokaisi Crabbelle. Joskus, ei,
lähes aina jälkimmäinen käyttäytyi kuin suuremman luokan idiootti.
”Mitä aiot tehdä sille?”
”Lähetän isälleni vielä tänä iltana”, Malfoy murahti. Hän nousi ylös yhdeltä Luihuisen oleskeluhuoneen vihreältä tuolilta ja käveli poikien makuusaliin. Mieltä oli kalvanut epäilys, joka piti saada tarkistettua. Toisaalta minne ja miten se lintu olisi edes voinut karata?
Mutta lintua ei ollut missään. Ei kertakaikkisesti missään. Häkki oli kiinni kaikkien niiden kaapujen alla, joita Draco oli heittänyt häkin päälle. Koko makuusali näytti koskemattomalta, mutta lintu oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
”Mitä helvettiä!” poika karjui. Raivoissaan hän paiskoi tavaroitaan pitkin makuusalia, mutta lintua ei löytynyt. Ei mistään.
Kun poika oli kolmatta kertaa ravistelemassa yhtä kaavuistaan linnun löytymisen varalta, sen taskusta putosi pieni paperilappu. Ärsyyntyneenä Draco otti lappusen käteensä ja avasi sen.
Kiitos huolenpidosta, minä ja Fawkes arvostamme sitä kovasti. Pienen oli kuitenkin aika palata orrelleen.
Albus Percival Wulfric Brian Dumbledore.
