Glee, Tähden muotoinen sydän | K11, Rachel/Jesse

[Zacharias]

Title: Tähden muotoinen sydän
Author: Unrealistic
Fandom: Glee
Rating: k-11
Pairing: Rachel/Jesse, Rachel/Finn

A/N: Ensinnäkin: Finchel, yw. Mutta St. Berry on ihanaa, joten olihan minun luonnollisesti pakko kirjoittaa siitä teille. Tässä pienoinen ficci ajasta, jolloin Rachel ja Jesse ovat eronneet, ja tyttö mennyt pojan nimeltä Finn kanssa yhteen.

Tähden muotoinen sydän

Rachel laski katseensa tylsistyneinä istuviin Gleen jäseniin. Kukaan ei koskaan katsonut ihastuneena hänen lauluaan, ei siellä. Itsestäänselvyys, että osaat laulaa. Niin he aina sanoivat. Jopa Finn, jonka kanssa Rachel oli pitkän haramisen jälkeen aloittanut suhteen. Finn hymyili vaimeasti, kun Rachel palasi istumaan pojan vierelle. Tyttö haroi pitkiä ja tummia hiuksiaan kuullen vain herra Schuesterilta, kuinka hyvin hän oli jälleen kappaleensa esittänyt. Eikä siinä mitään, tiesihän Schue mistä puhui. Mutta Rachel olisi toivonut kommenttia myös ikätovereiltaan.

Rachel tiesi, että hän ja Finn olivat erilaisia. Ehkä jopa liian erilaisia. Heitä yhdisti ainoastaan se fakta, että he molemmat osasivat laulaa. Samaa intohimoa ja tahtoa saavuttaa jotain sen asian saralla ei kuitenkaan kellään muulla ollut koskaan ollut niin paljon, mitä Jessen kanssa Rachel oli kokenut. Ne olivat hetkiä, jolloin joku oli arvostanut sitä mitä Rachel teki. Ensin laulettu duetto broadwayn malliin, ja sitten uppouduttu suudelmaan pianon koskettimien päälle. Jessen kiharoiden pehmeä tuntu, kun Rachel oli upottanut sormensa pojan hiuksien väliin. Sitruksen hento vivahde Jessen huulilla. Sen tyttö muisti, kun sulki silmänsä.

Niin monta suolaista kyyneltä oli maustanut huulia sen jälkeen, kun Jesse oli eronnut hänestä ja palannut takaisin Vocal Adrenalineen. Aina ajatellessaan pojan ilmettä tämän rikkoessa kananmunan valuttamaan keltuaistaan tytön kasvoille, tunsi Rachel aina palan kurkussaan. Hetken hänestä aina tuntui, että ääni oli lähtenyt ikuisiksi ajoiksi. Rachel tiesi, että hän ja Jesse olivat kuin luodut toisilleen. Ja Rachel tiesi, että Jessekin tiesi sen. Jollei kaikki olisi kääntynyt miten kävi, olisivat he kaksi varmasti kilpailleet tähteydestä yhdessä.

Finn katsoi ajatuksiinsa jäänyttä Rachelia hymyillen.
"Se meni hyvin."
Niinpä niin. Rachel hymyili pojalle takaisin ottaen tämän käden omaansa. Olihan aina niin, että Jesse olisi hänen sielunkumppaninsa. Mutta kaksi tähteä ei voi loistaa taivaalla yhtä kirkkaina. Ja siksi Finn sai kelvata toistaiseksi.

[Lils]

Ihihihiih Glee <3

Jesse on aina jotenkin kauhean lipevä ja yäk, mutta silti hirveän hurmaava ja sopii Rachelin kanssa yhteen niin hirveän hyvin. Rachel kun on sellainen äänekäs ja itsevarma, Jesse eri tavalla ja hiljainen ja rauhallinenkin. Finn kun on sellainen hiljainen ja näin, mutta epävarma ja typerä, eikä oikeastaan sovi Rachelin kanssa kauhean hyvin - vaikka sellainen kultapoika onkin. Hyy.

Ne olivat hetkiä, jolloin joku oli arvostanut sitä mitä Rachel teki. Ensin laulettu duetto broadwayn malliin, ja sitten uppouduttu suudelmaan pianon koskettimien päälle. Jessen kiharoiden pehmeä tuntu, kun Rachel oli upottanut sormensa pojan hiuksien väliin. Sitruksen hento vivahde Jessen huulilla. Sen tyttö muisti, kun sulki silmänsä.

iih! Todellakin suosikkikohtani. Hirveän nättiä kuvailua, varsinkin tuo "uppouduttu suudelmaan pianon koskettimien päälle" ja sitruksen vivahde. Sellaisia herkkiä asioita yhdistettynä intohimoon.

Ainoa virhe taisi olla tuo niimpä tuolla loppuvaiheilla. Tyksintyksin, kirjoita lisää. <3

[Solembum]

GLEE.

En voinut jättää lukematta, Glee vetoaa muhun aina. Olkoonkin sitten että Kurt ei tässä ficissä saanut ansaitsemaansa tähden roolia... nyyh

Ensimmäinen ajatus oli; ihanaa, Rachel ei olekaan niin pinnallinen kuin miltä silloin tällöin vaikuttaa. Kauniita ajatuksia Jessestä, ja olin myyty.
Mutta ei, sitten se lyttääkin kaiken sanomalla (ajattelemalla);
Ja siksi Finn sai kelvata toistaiseksi.
Jaahas, Rachel. Eikö neiti voisi edes yrittää keskittyä muuhun kuin estradeihin ja esiintymiseen?

Miten onnistuitkin tuomaan Rachelin persoonan noin loistavasti esille?
Kaikki kommentti oli siis pelkästään positiivista, vaikka sekavalla linjallani jatkan, kuten aina. Pahoittelee.

[Zacharias]

Lils thanks (: Ja voisin lyödä itseäni, aina sama virhe joka paikkaan, korjasin sen heti!

Solembum Ihana kuulla, että tykkäsit (ja i know, Kurt on yleensä pääroolissa minul aina). Rachel ei ole itselleni se lähin, joten mukava tietää onnistuneensa, kiitos (:

[Beatrix Bones]

St. Berry St. Berry St. Berry! Tämä fic aukeni heti vain siksi, kun fandomina Glee, parituksena St. Berry ja kirjoittajana sinä. <3 Olenkin odotellut uutta Gleetä sinulta, ja nyt sitten olikin sen aika.

Jesse/Rachel kuuluu ehdottomasti suosikkiparitusteni joukkoon, ellei ole jopa suosikki ylitse muiden! Jotenkin Jessen ja Rachelin kemiat vain natsaavat niin hyvin yhteen, kun ovat hahmoina niin samanhenkisiä ja kumpikin haluaa menestystä kansainvälisellä uralla yli kaiken. Kumpikin on tavallaan hieman ylimielinen ja itserakas, mutta se vain puhaltaa näihin hahmoihin henkeä ja tekee heistä juuri sellaisia ihanuuksia kuin ovat - ja he kuuluvat ehdottomasti yhteen, tästä ei edes keskustella.

Tämä fic oli kirjoitettu ikään kuin Rachelin näkökulmasta, mutta kuitenkin kaikkitietävän ulkopuolisen kertojan vinkkelistä. Tässä tuli hyvin esille se, että Finn on Rachelille se kakkosvaihtoehto (HIHI tahtoo St. Berryä kakkoskaudellakin!), mutta vain ja ainoastaan kakkosvaihtoehto, koska Finniltä puuttuu se palava tahto päästä kaikkien tuntemaksi tähdeksi. Tässä vielä korostui se, kuinka Rachelkaan ei ajatellut hänellä ja Finnillä olevan minkäänlaista tulevaisuutta, koska loppujen lopuksi he ovat niin erilaisia, eikä heitä yhdistä muu kuin erinomainen laulutaito.

Fic oli tunnelmaltaan jotenkin niin surullinen ja Rachelin kaipuu Jesseä kohtaan oli loistavasti kuvailtu; osaat käyttää oikeita ja erilaisia sanoja oikeissa kohtaa, ja välillä hieman töksähtelevät lauseet sopivat mainiosti tähän ficciin. Lyhyeksi ficiksi tämä oli loistava, eikä tässä jäänyt päälle sellaita keskeneräisyyden tunnetta, että olisi jotakin kaivannut lisää. Ehei, tämä oli aivan erinomainen tällaisenaan eikä tähän tarvitse lisätä yhtikäs mitään!

Pidin paljon, kiitos!

[Zacharias]

Bea kiitos ihanan pitkästä ja muutenkin ihanasta kommentista. Totuushan on, että St. Berry is the only way. Finchel on toinen vaihtoehto! Mutta vasta se toinen (eikä toista koskaan hyväksytä). Miä olen tosi iloinen, että siä pidit tästä (: Ja minä palaan vielä Gleellä... Because.

[jaina]

Luin tämän ihan mielenkiinnosta, koska en todellakaan ole St. Berryn fani! No, no, no! No me gusta! Mutta tämä ficin pätkä - tästä minä silti pidin. On totta, että Rachel ja Jesse olisivat enemmän toistensa kaltaisia kuin R & F - mutta ehkä liiankin? He molemmat haluat suosiota ja menestystä samalla alalla, ja tämä voisi kyllä minun mielestäni tulla heidän väliinsä ihan liian voimakkaasti. Siitä syystähän Rachel ja Kurtkaan eivät aina tule toimeen - molemmat haluavat sooloja ja molemmilla on samat tavoitteet, mutta taas toisinaan he ovat todella hyviä ystäviä keskenään yhteisten kiinnostusten ja tavoitteiden vuoksi. Kurt ei tosin ole yhtä naiivi kuin Rachel. Sama juttu on Rachelilla ja Mercedeksellä, mutta vielä voimakkaammin. Välillä halu menestyä ja saada huomiota kurjassa koulussa on voimakas ja kun kaksi samaa, voimakasta tunnetta plussataan yhteen, voi tuloksena olla katastrofi... Finn on kyllä tosi yksinkertainen, mutta siitä löytyy kyllä se syvällisempikin puoli (??!), kunhan siihen vain tutustuu.
! Älä lue tätä jos et ole katsellut kolmoskautta: varsinkin kolmoskaudelle Finnin hahmo on saanut ihan tosi paljon syvällisyyttä ja tunteikuutta mun mielestä. Tunteikashan se oli jo aikaisemminkin, mutta kolmoskaudella siihenkin on tullut syvyyttä. Finn halusi, että sen ja Rachelin eka kerta olisi tosi Rachelille sopiva, ja ajatteli eka, että voi odottaa vielä lisää, jos Rachel haluais vaikka hotellihuoneen. Finn ajatteli Santanaa ja tuki sitäkin siinä vaiheessa, kun Santanasta tuli avoimesti lesbian. Mutta välillä Finn on kyllä aika lahopää ihan kolmoskaudellakin. Mutta silti sen hahmo on kehittynyt tosi paljon sinne kypsempään suuntaan ihan kakkoskaudellakin jo. !

Mun mielestä Rachel oli tässä ilkeä! Oma itsensä, kyllä, mutta samalla ilkeä tuon viimeisen lauseen takia, että Finn saisi kelvata toistaiseksi - sarjassahan Rachel on ihan heikkona Finniin, mutta samalla myös tämän ficin tavoin voimakas. Finn ei kyllä aina ihan tajua, kuinka paljon Rachelille kaikki tuo menestys merkitseekin, mutta mun mielestä Rachel menee välillä vähän yli noiden juttujensa takia. Huipulla on aika yksinäistä. Oon ihan 100% varma että jos Rachel ja Jesse olisivat yhdessä ja Jesselle tulisi mahdollisuus päästä jonnekin Broadwaylle, niin se jättäis neiti Rachel Berryn. Ihan varmasti. Finn ei jättäisi. Se on mun rakas. ♥

Nämä ovat toki kiinni omista mielipiteistä ja mieltymyksistäkin nämä kuka sopii kenellekin. Oli vain pakko vähän kommentin lomassa puolustaa Finceliä luettuani noita aikaisempia kommentteja, joissa on kaikissa kuitenkin hyvät pointit ja asiaa.

Ficissä oli tosi hyvää mielipiteiden herättämisen lisäksi kuvailut:

Ensin laulettu duetto broadwayn malliin, ja sitten uppouduttu suudelmaan pianon koskettimien päälle. Jessen kiharoiden pehmeä tuntu, kun Rachel oli upottanut sormensa pojan hiuksien väliin. Sitruksen hento vivahde Jessen huulilla.

Perfekto! Ihan mieletöntä. Tuota en voi minäkään kiistää: Jessen kanssa tulisi varmasti vietettyä monia teatterisimaisen romanttisia hetkiä, joissa olisi selkeä näytelmän maku. (mutta Finnin kanssa se olisi kivempaa, kun se on höpsö ja romanttinen ja aidompi!!) Tosi kauniisti kirjoitettu kohta, mistä ihmeestä edes keksit kirjoittaa noin mielenkiintoisesti? Ehdottomasti yksi ficin kohokohta.

Kirjoitus oli todella sujuvaa ja kivaa luettavaa. Ei mitään moittimista myöskään kappalejaoista tai muista sellaisista. Tosi kiva ficci, vaikka olenkin totaalinen Fincel-fani!

[Pähkinäinen]

Aina ajatellessaan pojan ilmettä tämän rikkoessa kananmunan valuttamaan keltuaistaan tytön kasvoille, tunsi Rachel aina palan kurkussaan.

Minun mielestäni tuosta pitäisi poistaa pilkku sekä jälkimmäinen "aina". Muuten tämä oli ihan täydellinen, sopivan pituinen, sujuva ja jollain tapaa kertova, vähemmän tunteellinen. Tunteellisuus olisi kyllä tehnyt tästä enemmän kliseisen, en tiedä miten ihmeessä, mutta minulla on sellainen tunne.
Rachel ei kuulu lempihahmoihini Gleessä, mutta en minä häntä vihaakaan. Siitä huolimatta ainoa juttu, mikä sai minut parituksen luettuani avaamaan tämän ficin, oli se, että luin ensin tuon toisen. x] Mutta tämä olikin hyvä.

[Zacharias]

jaina hihi, miusta St. Berry on jotenkin söpöä. Siinä on sellaista jännittävää kilpailuhenkeä (tosin love is not a victory march.)  Joka tapauksessa noista omista kommenteistani Finn/Rachelista ja Rachelista on kyllä suuresti aikaa. Haha, miun mielipiteet ovat vaihtuneet aika radikaalistikin. Nimenomaan kolmoskauden kohdalta. Ja tässä on toinen, jolla on Finn-kompleksi. Kyseinen herra on kaikessa tyhmyydessään ja huomaavaisuudessaan kerrassaan hurmaava! (: Mutta. Kiitos hirveästi kommentista, ja on mukavaa kuulla että pidit. Kuvailu on miulle aina se mihin tykkään panostaa, joten hienoa että se toimii. Thank youuu!

Lasisydän joo, no, näin se meneekin. Haha. Mutta virheiden kautta voittoon, eikös vain? Rachel on ristiriitainen persoona. Joka toisessa kohtauksessa ei voi olla rakastamatta, ja joka toisessa läpsäisy kasvoille olisi kiva pikku teko. Kiitos todella paljon,  mukava kuulla että pidit (: