Title: Viekkaat kuorot ja niiden diktaattorimaiset ohjaajat
Author: Beatrix Bones
Fandom: Glee
-jjb lisäsi fandomin otsikkoonGenre: Humour (at least that's how Bea sees it!)
Rating: S
Disclaimer: Kaikki oikeudet kuuluvat Ian Brennanille, Brad Falchukille ja Ryan Murphylle.
A/N: Halusin päästä vaihteeksi kirjoittamaan jotain humoristista (tai ainakin jotain sinne suuntaan viittavaa) ja aivan ensimmäiseksi mieleeni tuli Sue Sylvester, joka on jo itsessään niin humoristinen hahmo, että hänen näkökulmastaan olisi mielenkiintoista kirjoittaa. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen, joten päätin jakaa ficin myös teidän kanssanne. Osallistuu haasteisiin
Genrehaaste vol. 2 genrellä
Humour ja
Fandom10.
SUE'S CORNER
”Viekkaat kuorot ja niiden diktaattorimaiset ohjaajat”
Tiedättekö, että kuorot ovat oikeita määrärahojen syömähampaita, jotka viekkaudella ja vääryydellä varastavat jalkapalloilijoille ja varsinkin cheerleadereille varatut rahat. Olen täysin varma, että ette tienneet, mutta ajattelette silti samalla tavoin kuin minä. Kuorot on tuomittu epäonnistumaan säälittävissä pyrkimyksissään syrjäyttää muut määrärahoja anoneet tahot pois paikaltaan ja tunkeutumaan ensimmäiselle sijalle ennen heitä. Heidän tavoitteensa on saada kaikki määrärahat, jotta voisivat saada sellaisia järjettömiä asioita kuin liikkuvat lavat ja savukoneet (jotka ehdottomasti kuuluvat cheerleadereiden esityksiin) ja paljettiset esiintymisasut. Mikseivät he vain voisi ommella itse omat esiintymisasunsa, eivätkä varastaa määrärahoja muilta?
Minun on aivan pakko kertoa heti aluksi oma mielipiteeni edellämainituista esiintymisasuista, jotka ovat aivan liian paljastavia, aivan liian anteliaita ja mauttomia (cheerleadereiden minihameissa on sentään tyyliä). Asuihin käytetään aivan liikaa rahaa ja aikaa. Niiden tekemisellä työllistetään sellaisia ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voisivat yhden asun tekemiseen käytetyn ajan aikana tehdä viisitoista yksinkertaista, mutta kaunista mekkoa, ja lähettää ne kehitysmaihin. Ne varmasti ilahduttaisivat sellaisia nuoria naisia, joilla ei ole mitään sellaista, mitä meillä täällä Yhdysvalloissa. Kaiken lisäksi esiintymisasuissa käytetyt paljetit ja kristallit kimaltavat niin paljon, että pahimmillaan ne jopa sokeuttavat yleisössä istuvia ihmisiä. Herää kysymys, kuka maksaa sairaalakulut?
Kuorot ovat niitä maagisia ryhmiä, joihin menevät kaikki ne epäsuositut oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään muuhun ryhmään ja joita syrjitään. Ollessaan kuorossa he leimaantuvat ja heistä tulee muiden silmissä entistäkin epäsuositumpia ja säälittävämpiä eivätkä he saa sitä arvostusta, joka heille kuuluisi. Kuoro myös eristää nämä oppilaat muista, tekee heistä oman pienen ryhmänsä, joka puhuu kiusaajistaan pahaa vaikka he voisivat sen sijaan antaa heille anteeksi ja unohtaa. Yleisesti ottaen kuorot herättävät koulussaan pahaa verta ja närkästystä yleisellä olemuksellaan, sillä he tuntevat olevansa muiden yläpuolella ja luulevat olevansa parempia kuin muut. Asiahan ei näin ole, sillä kaikki ovat samanarvoisia – tai ainakin niin minä yritän muille tolkuttaa, mutta kuunteleeko kukaan? Tuskin!
Kuorot myös varastavat kettumaisella oveluudellaan oppilaita muilta ryhmiltä, kuten liikuntaryhmiltä ja matematiikkakerholta. Kuorojen ohjaajat ovat aina vallankahvassa, heistä tulee omahyväisiä ja he lupaavat jopa kuun taivaalta manipuloidessaan muita oppilaita liittymään omaan pikku kuppikuntaansa. En ymmärrä, miksei tähän asiaan ole puututtu, sillä kuoroihin liittyvät oppilaat alkavat väheksyä muita luokkatovereitaan niissä ryhmissä, joissa ovat. Esimerkiksi jalkapallo kärsii tästä, kun keskushyökkääjä käy tekniikka- ja voimaharjoitusten sijaan lauluharjoituksissa, joista ei ole hänelle mitään hyötyä. Oppilaasta tulee myös valmentajan ja joukkuetovereidensa silmissä sairaalloisen ylimielinen, koska tämä valitsee säälittävän kuppikunnan oman joukkueensa sijaan.
Ovat cheerleaderitkin joutuneet kuorojen tulilinjalle, kun he ovat ensin onnistuneet houkuttelemaan parhaimmiston omaan pikku kerhoonsa ja sen jälkeen pitävät niin paljon harjoituksia, että aika ei yksinkertaisesti riitä muulle. Olen kuullut sellaisesta valitettavasta tapauksesta, kun koko cheerleaderjoukkueen parhaan cheerleaderin jalat tärisivät pyramidissa, joka on kaikista muodostelmista yksinkertaisin. Täydellinen katastrofi, mistä saamme jälleen kerran syyttää kuoroa – ja tietenkin sen vaateliasta ohjaajaa.
Kuoroilla on myös tapana eristää vähemmistöihin kuuluvat oppilaat muista ja pitää heidät itsellään. Se jos mikä saa oppilaat tuntemaan itsensä entistäkin enemmän syrjityiksi, eikö vain? He ottavat kaikki liikunnallisesti vammaiset ja etnisiltä taustoiltaan erilaiset oppilaat mukaan ja tolkuttavat heille, että me muut emme ole minkään arvoisia. Eikös koko tasa-arvon idea ole se, että kaikki otetaan huomioon, eikä ketään väheksytä? Mielestäni kuorojen ohjaajilta on unohtunut tällainen pieni, mutta sitäkin merkittävämpi seikka.
En olekaan vielä kunnolla kertonut mielipidettäni kuorojen ohjaajista. Yleinen kaikkien opettajien tuntema ongelma on se, että he korostavat vain laulamista, eivät ollenkaan muita taitoja, jotka ovat aivan yhtä hyödyllisiä. Olin erittäin pettynyt, kun erään paikallisen kuoron ohjaaja ei antanut erään pojan käyttää omia breakdance-taitojaan hyväksi esityksessä, johon liikkeet olisivat ehdottomasti olleet onnen omiaan. Tällaiset diktaattorimaiset elkeet on saatava kitkettyä pois, koska se taas huonontaa opettajien keskuudessa vallitsevaa henkeä.
Tämä ongelma nimeltä 'diktaattorimainen käyttäytyminen' syntyy siitä, kun joku jo ennestäänkin suosittu opettaja pääsee johtamaan yksin kuoroa. Kaikista pahin tapaus on tietenkin se, että opettaja on itse ollut kouluaikana kuorossa, jolloin toteutumattomat unelmat ovat jääneet itämään hänen ymmärtämättömään ja yksioikoiseen mieleensä. Hän tuntee tarvetta toteuttaa omat unelmansa viattomien oppilaiden kustannuksella ja vaarantaa samalla heidän mielenterveytensä.
Kaiken huippu on se, että jos kuoro ei saa tarpeeksi esiintyjiä päästäkseen esiintymään, sen jäsenet alkavat syyttää muita tahoja, kuten cheerleadereiden valmentajaa, joka on täysin viaton eikä hänellä ole osaa eikä arpaa heidän ahdinkoonsa. Yleisin syytös on se, että toisen samoista määrärahoista kilpailevan joukkueen valmentaja on varastanut heidän esityslistansa tai yrittää estää heitä esiintymästä. Aivan järjetön väite! Vaikka muut valmentajat ovatkin raivoissaan määrärahojensa viemisestä, eivät he silti alennu kuoron sabotoimiseen. Heillä on muutakin tekemistä kuin kaiket illat miettiä suunnitelmia kuoron menoksi. Sehän olisi myös täysin epäeettistä eikä ollenkaan opettajien linjaaman hyvän käytöksen ja etiketin mukaista. Minusta alkaa tuntua siltä, että kuoron jäsenistä on tullut vainoharhaisia ja luulen, että he käyttävät kaiken vapaa-aikansa olemattomien salaliittojen löytämiseen, vaikka he sen sijaan voisivat keskittyä opiskeluun.
Pääsemmekin jo siihen tärkeimpään asiaan, joka sotii kuorojen olemassaoloa vastaan: opiskeluun. Kuorojen jäsenet viis veisaavat opiskelusta, koska luottavat siihen, että jonain kauniina päivänä joku suuri mediamoguli löytää heidät ja tekee heistä tähtiä. Nämä nuoret on täysin aivopesty ja syytän siitä kuoron ohjaajaa, jonka pilvilinnat eivät ikävä kyllä ole kovin realistisia. Eräskin nuori nainen, joka oli aiemmin päässyt espanjasta läpi, alkoi kuoroon liityttyään piirrellä vastauksiin sombrerohattuja eikä osannut enää nimeäänkään kirjoittaa! Minua kiinnostaa suuresti, millaisia satuja ohjaajat oikein kertovat kuoron jäsenille, kun ei opiskelu enää kiinnosta senkään vertaa, että edes nimi kirjoitettaisiin oikein.
Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että kuorot täytyy lopettaa. Ne varastavat toisilta ryhmiltä määrärahoja (ja sitten ihmetellään, mikseivät varat riitä mihinkään ja joukkueet menesty), opettavat mukanaolijoille eriarvoisuutta, toisten väheksymistä, opiskelun hylkäämistä ja täysin epärealististen unelmien tavoittelua.
Osoittakaa tekin mielipiteenne oman koulunne kuoroista, tarkkailkaa niiden jäseniä välitunneilla ja koulun ulkopuolisessa elämässä ja tehkää omat johtopäätöksenne. Olen täysin varma, että huomaatte täsmälleen samat (ikävät) asiat kuin minäkin.
Ja näin Sue näkee asian!
