Glee: Turhista ja oikeista uudenvuodenlupauksista | Sue's Corner | S

[Beatrix Bones]

Title: Turhista ja oikeista uudenvuodenlupauksista
Author: Beatrix Bones
Fandom: Glee
Genre: Huumori
Rating: S
Disclaimer: Kaikki oikeudet kuuluvat Ian Brennanille, Brad Falchukille ja Ryan Murphylle.
Challenges: Fandom10, Ikäraja10, OTS20

A/N: Jee olen taas täällä Sue's Cornereideni kanssa (ehkä alatte jo kyllästyä minuun?) Minulta on kysytty, mistä oikein vedän ideoita näihin ja yksinkertainen vastaus on, että kalenterista - oikeammin juhlapyhistä ja muista juhlanaiheista -, ympäristöstäni, Glee-sarjasta. Tällä kertaa fic käsittelee uudenvuodenlupauksia, joihin minäkin olen monta kertaa sortunut, ja hyvin todennäköisesti moni muukin! Tässä Suen mielipide uudestavuodesta ja erityisesti niistä lupauksista.

SUE'S CORNER

”Turhista ja oikeista uudenvuodenlupauksista”

Uusivuosi on se aika vuodesta, jolloin ihmiset kokoontuvat juhlimaan vuoden vaihtumista. Uuttavuotta vihaavat saavat kestää rakettien paukkumista, kuolevien sikojen vinkunalta kuulostavia uudenvuodentoivotuksia sekä raketteja, jotka  saavat parhaimmassa tapauksessa vauhkoontuneen kissan iskemään kyntensä kasvoihisi. Herää kysymys, kuka maksaa sairaalakulut, kun kauniit kasvosi ovat kenties pysyvästi pilalla tapahtumasta, jonka varsinaisia syyllisiä ovat uudenvuodenjuhlijat?

Kaikista pahimpia ovat kuitenkin uudenvuodenlupaukset ja niitä erityisesti lupaavat ihmiset, jotka lemuavat valheilta ja turhilta lupauksilta viiden mailin päähän. Poliitikot ovat erittäin taitavia uudenvuodenlupauksien laatimisessa: he lupaavat kuun taivaalta, mutta vuoden loppuessa huomaat sen saman kuun vieläkin sokaisevan silmäsi liian kirkkaalla loisteella, jota ei saa väännettyä pienemmälle. Toteankin, että älä lupaa, jos et pysty lupaustasi pitämään.

Taitavin turhien lupausten tekijä on kuitenkin eräs nimeltä mainitsematon koulun kuoroa ohjaava opettajakollega, joka täitä kuhisevine permanentteineen lupaa joka vuosi tehdä jotain, jonka virheellisesti pakkomielteisessä mielessään luulee oikeaksi. Ongelmana on, että lupaukset ovat aivan irrelevantteja! Hän saattaa luvata erään maailman huomaavaisimman cheerleaderien valmentajan lopettavan uhkailunsa ja sabotointinsa, joulukuusten ja lahjojen rikkomisen, ja omien oppilaidensa kanuunankuulina käyttämisen. Puhdas totuus on kuitenkin se, että kyseessä oleva valmentaja ei ole tehnyt pahaa kärpäsellekään eikä varsinkaan halua sabotoida opettajakollegansa työtä – päinvastoin, hän haluaa parantaa tämän kyseisen kollegan työtä ja auttaa häntä, mutta hän ei ota ideoita kuuleviin korviinsakaan saati vie niitä uudenvuodenlupausten tasolle. Oikeasti opettajakollega vain kokee menestyvän valmentajan uhkana itselleen ja päättää eliminoida tämän, vaikka valmentaja haluaa vain rauhaa ja rakkautta.

Viattomasti ja vihjailemattomasti kerron oikeanlaisen uudenvuodenlupauksen lupaavan, että kuoron koko budjetti annetaan takaisin menestyvälle cheerleaderjoukkueelle, jotta he saavat tarvitsemansa savukoneen. Onko kollega tyytyväinen, kun varmalta näyttänyt mestaruus menee kilpailevan joukkueen taskuun sen puuttuvan savukoneen vuoksi, koska budjetista ei luovuttu? Tai että mestaruus hävitään niinkin merkittävän seikan vuoksi kuin pyykkien kotimaassa pesettäminen, kun tuomarien herkät silmät eivät kestä huolimatonta kotimaista pesua kirkuvien univormujen näkemistä? Eurooppalaiset kuivapesulat ovat kuuden mestaruuden salaisuus ja niiden käytön estäminen on kuin tikkukaramellin vieminen pieneltä viattomalta lapselta.

Nyrkkisääntö kuuluukin, että älä ajattele omaa etuasi, vaan ajattele menestyvien lähimmäistesi etua. Lupaa asioita, jotka tiedät pystyväsi toteuttamaan, vaikka ne olisivatkin sinulle itsellesi epämieluisia, mutta aiheuttaisivat toisille suurta riemua ja ennen kaikkea auttaisivat heitä saavuttamaan täysin realistisiset tavoitteet. Onko olemassa parempaa uudenvuodenlupausta kuin määrärahojen antaminen kollegasi valmentamalle, ennen kaikkea menestyvälle cheerleaderjoukkueelle kuin itsekkäästi niiden pitäminen epäonnistumaan tuomitulla kuorolla? En usko.

Ja näin Sue näkee asian!

[Solembum]

Voi, nauroin vedet silmissä : D

Ajattelin lukiessani, että tuon kohdanpa minä lainaan ja sitten tuon ja tuon ja -
Haluaisin lainata ihan koko ficin. Se oli niin suemainen, että voisi hyvin olla itsensä Jane Lynchin käsialaa. Niin ja lisäksi se oli todella hienosti kirjoitettu! Sujuvaa kerrontaa ja hauskoja sanavalintoja etenkin silloin kun Sue puhui 'eräästä nimeltämainitsemattomasta opettajakollegastaan', jonka henkilöllisyyttä tällaisen tavallisen tallaajan on todella vaikea edes haaveilla arvaavansa. Pidät nämä Suen jutut hyvin kasassa ja osaat todella kirjoittaa niistä uskottavia. On aina ihanaa päästä lukemaan Suesta ja Suen savukoneesta.

Oikeasti opettajakollega vain kokee menestyvän valmentajan uhkana itselleen ja päättää eliminoida tämän, vaikka valmentaja haluaa vain rauhaa ja rakkautta.

Pitää sanoa, että musta on alkanut tuntumaan siltä, että Suella on sata ja yksi sivupersoonaa. Sen mielialat vaihtelee miten sattuu. luin tuon kohdan monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla nauroin hulluna, toisella aloin rypistellä otsaani ja kolmennella nauratti taas. Mutta jos tuota lausetta alkaa syvällisemmin pohtia, onhan Suellakin hetkensä, joina se ajattelee rauhaa ja rakkautta. Niitä vain on valitettavan harvoin.

Nyrkkisääntö kuuluukin, että älä ajattele omaa etuasi, vaan ajattele menestyvien lähimmäistesi etua.

Ficin paras. Hajosin niin pahasti, että olin tippua tuolilta. Niin Sue!
Lauseen alussa käväisi mielessä, että hei hetkinen, mistä se Sue oikein saarnaa, mutta kun pääsin lauseen loppuu, tajusin, että onhan se edelleen oma itserakas itsensä, jonka maailmankatsomuksen vertaista ei toista löydy tästä maailmasta : DD

Kiitos tästä, joulun naurut on nyt naurettu.

[Beatrix Bones]

Solembum, kiitos paljon näistä kehuista! On mukava kuulla, että olen vieläkin kykenevä tuottamaan Suemaista tekstiä (ja se eräs nimeltä mainitsematon opettajakollegahan on tietenkin Will, obviously). Suen savukone on itse asiassa jotain, joka jäi elävästi mieleen ensimmäiseltä tuotantokaudelta, kun taisi vaahdota siitä rehtori Figginsille. Siitä vain saa revittyä niin paljon kaikkea mukavaa. Suekin osaa jakaa rauhaa ja rakkautta, mutta enimmäkseen ei, ja siksi Suesta onkin niin hauska kirjoittaa. Kiitos ihanasta kommentista!