Yö kuuluu kissoille, S, tuplaraapale

[Kaatosade]

Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.

Otsikko: Yö kuuluu kissoille
Ikäraja: Picca
Beta: -
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Minerva/Norriska
Genre: fluffyinen draama, tuplaraapale
Varokaa: Tavallaan ehkä eläimeen sekaantuminen, mutta kuten ikärajastakin voinee päätellä, ei todellakaan mitään tuhmaa.
Summary: Kissan silmille yö ei ollut pimeä.

A/N Viikottaisen raapalehaasteen aiheena Minerva McGarmiwa. Femmekympin kuudes ficci, onhan Norriskakin naispuolinen.



Yö kuuluu kissoille

Kissan silmille yö ei ollut pimeä. Haarniskoiden liikkumattomat rivit vartioivat käytäviä, yksinäinen tomuhahtuva leijui ikkunasta lankeavassa valokeilassa. Minerva loikkasi tavoittelemaan sitä käpälällään, antoi sille vauhtia, hypähti perään, kieppui hahtuvan jäljessä nauttien leikistä ja siitä, kuinka kimmoisalta hänen vartalonsa tuntui.

Hän kuuli Norriskan naukaisun, mutta ei takaa-ajon huumassa välittänyt siitä. Pölyhaituva oli jo hänen kynsissään, mutta hän iski sen kauemmas voidakseen jälleen syöksyä sitä kohti. Pian hän huomasi, että jahdissa oli mukana toinenkin solakka eläin. Leikki muuttui jännittävämmäksi, he loikkivat vieretysten, toistensa alta ja päältä, läpsivät toisiaan tassuillaan kynnet sisään vedettyinä. Hahtuva leijaili unohdettuna lattialle.

Minerva väsyi ensin, vetäytyi kauemmas leikkitoveristaan ja alkoi nuolla etutassuaan. Aamulla lihaksia kolottaisi, hän oli innostunut liiaksi, ei vanhaa naista ollut tarkoitettu riehumaan kuin pahaista pentua.

Norriska tuli lähemmäs notkeana, häntä korkealla. Minerva tunsi nuolaisut päässään sen alkaessa pestä häntä, sulki silmänsä ja huomasi kehräävänsä hiljaa. Lempeää kosketusta, kumppanuutta. Kissana se oli yksinkertaista, ihmisenä niin vaikeaa. Hän ei osannut ilmaista kenellekään, että kaipasi, ei itsekään huomannut tiukkuuttaan ennen kuin se suli pois hahmon vaihtuessa.

Selkä vasten selkää kaksi kissaa makasi valolaikussa. Kumpikin kehräsi, sitä kuunnellessaan Minerva salli itsensä nukahtaa, vaikka olikin aikonut palata huoneeseensa ja ihmishahmoonsa. Hän kuulisi unen läpikin, jos joku tulisi. Yö kuului kissoille.

[Proserpina]

Vau, tämä oli tosi kiva. Tykkäsin kovasti yön kuvailusta, tuo hahtuva ja haarniskarivit olivat jotenkin erittäin eläviä. Myös Minervan persoona tuli mielestäni hyvin esiin, miten hän on yleensä niin hillitty ja toisaalta välillä vähän kärsii siitä, ja miten kissana on helpompi paeta omaa sosiaalista kyvyttömyyttään.

Tämä oli lempikohtani, koska tämä oli niin luonteva, ja hyvin kissamainen sekä minervamainen:

Minerva väsyi ensin, vetäytyi kauemmas leikkitoveristaan ja alkoi nuolla etutassuaan. Aamulla lihaksia kolottaisi, hän oli innostunut liiaksi, ei vanhaa naista ollut tarkoitettu riehumaan kuin pahaista pentua.

Kiitos!  Kiva päivänpiristys!

[hobby]

Voi jummi. Ihanan tunnelmallinen ficci.

Minerva tunsi nuolaisut päässään sen alkaessa pestä häntä, sulki silmänsä ja huomasi kehräävänsä hiljaa.

Toki Minervallakin on herkkäpuoli, ei sitä sovi epäillä. Tämä ficci osoitti sen erittäin hyvin. Vähän erityylistä tekstiä, mitä olen sinulta tottunut lukemaan. Mutta hyvinhän tämäkin sujuu

Lopetus oli erityisen mahtava. Yö kuuluu kissoille (:

[Eeyore]

tämä oli kyllä suloinen ^^ omalla tapaansa
lyhyesti ja ytimekkäästi olit saanut asiat tähän enkä ois tykänny, jos tää ois ollu pidempi tai tässä ois ollu enemmän sutinaa, näin se oli hyvä.
kuvailusta tykkäsin, sai jotenkin otteen tuosta kissan ketteryydestä ja millä tavalla se näkee yön. Yö kuuluu kissoille oli miusta kyllä erittäin osuva nimi tähän.

Minerva väsyi ensin, vetäytyi kauemmas leikkitoveristaan ja alkoi nuolla etutassuaan. Aamulla lihaksia kolottaisi, hän oli innostunut liiaksi, ei vanhaa naista ollut tarkoitettu riehumaan kuin pahaista pentua.

Norriska tuli lähemmäs notkeana, häntä korkealla. Minerva tunsi nuolaisut päässään sen alkaessa pestä häntä, sulki silmänsä ja huomasi kehräävänsä hiljaa. Lempeää kosketusta, kumppanuutta. Kissana se oli yksinkertaista, ihmisenä niin vaikeaa. Hän ei osannut ilmaista kenellekään, että kaipasi, ei itsekään huomannut tiukkuuttaan ennen kuin se suli pois hahmon vaihtuessa.

ehkä sitä tiukkuutta ei huomaa ihmisenä, koska kukaan ei tule sitä poistamaan. noin kissana se voi olla paljon helpompaa ja ehkä Minerwa oli enemmän elementissään kissana.
kiitos tästä pätkästä ^^

[hymykuoppa]

Tämä kyllä oli jotenkin sulonen Tuli ihan omat apinat mieleen tuosta.

Etenkin alku oli erittäin ihanasti ja yksityiskohtaisesti kuvattu, erittäin aidosti ja elävästi. Oli hyvin helppo samaistua.
En olekkaan koskaan ennen lukenut oikeastaan Minervasta kissana, enkäm koskaan kahdesta kissast Kissat ovat niin jokapäiväinen asi, ja tässä oli kuvattu juuriki sitä kissan elämää, mitä nuo omat pennut ainakin elää. Pakko vain sanoa, että oli todellakin kiva raapale

[Ginnysi]

hihi, luin otsikon ja olin ihan kujalla, kun en muistanu että McGarmiva on animaagi
hyvin kirjoitettu ja nätti Ficci .

[Sekaisin♥]

Oiiiiiiih, tosi kaunista♥ jotenkin ficissä oli sellainen ihanan hellä tunnelma ja kissat olivat ihania ja tosi kissamaisia^^
hyvin kirjoitettu: )

[emptiness]

Tosi mielenkiintoinen aihevalinta. Olit hyvin onnsitunut kuvailemaan tätä. Jotenkin tosi hyvin pääsi mukaan tollaseen maailmaan kissojen näkökulmasta. Oon tyytyväinen, että luin tämän

[Larjus]

Tässä oli todella kaunista kuvailua ja miellyttävä tunnelma. Erikoinen parituksenpoikanenkin tähän on valikoitunut, mutta aikas kiva oikeastaan. Kiva ajatella, että eläinmuodossa animaagikin erilailla kuin normaalisti. Eläinmäisemmin. Suloista myös tuo, että Norriskan seura saakin McGarmiwan muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiaan, ja hän jääkin lopulta makoilemaan tämän kanssa valolaikkuun. Vaikka tässä myös todetaan, että hän kyllä kuulisi, jos joku lähestyy, mutta siitä huolimatta hauska miettiä, mitä seuraisi siitä, jos tuohon paikalle pölähtäisi joku, joka heti tunnistaisi Garmiwan

[Ansa]

Aaw, tämä on tosi söpö. <3 ja jostain syystä otsikon luettuani alkoi soimaan Because the night päässä, mutta "because the night belongs to lovers, because the night belongs to lust" sijaan "belongs to cats." :3

-Ansa

[Karvis]

Aww aivan ihana. Ja ihana tuo ajatus, että aamulla lihaksia kolottaa, kun ei leikkiminen kuuluu vanhoille naisille. Siihen voi jo samaistua, että ei kroppa kestä leikkimistä niin kuin lapsena.

Minerva väsyi ensin, vetäytyi kauemmas leikkitoveristaan ja alkoi nuolla etutassuaan. Aamulla lihaksia kolottaisi, hän oli innostunut liiaksi, ei vanhaa naista ollut tarkoitettu riehumaan kuin pahaista pentua

Ihanan söpö ajatus, että Minerva leikkii Norriskan kanssa. Norriskasta kun on tehty vähän pahis, mutta sehän on vaan kissa. Älyttömän söpöä että Norriska nuoli Minervaa toverillisesti.