Terve ja kiitos aivan ihanasta lukuelämyksestä! ♥ Jäiks, muut kommentit ovat niin rakentavia ja hyviä, etten osaa kyllä sanoa varmaan ainaskaan mitään uutta tästä, toivottavasti ei haittaa... :x
Minusta tämä on hirmuisen kaunis pieni tarina. Aihe on todella koskettava ja puhutteleva. Pieni poika lähtee kotoaan ja taittaa matkaa kohti kaupunkia, parempaa huomista... Mielestäni tässä on jotakin kovin surullista. Tulee semmoinen fiilis, että pojan kotona ei ole kaikki hyvin... Ja kun ei tiedä, mitä siellä oikein on tapahtunut. Sekin on surullista, että pojan rakkaalle nallelle on käynyt noin... On koskettavaa, miten nallen ränsistynyttä ulkomuotoa kuvaillaan. Siitä tulee semmoinen fiilis kuin pojankin tunteita peilattaisiin nallen kautta (apua, varastin tään idean varmaan
sugaredin ja
Lilsin kommenteista - mutta joka tapauksessa olen samaa mieltä heidän kanssaan).
Vaikka tämä tarina ei ole kovin pitkä, niin mielestäni tää on ihanan pituinen ja tavattoman rikas. En tiijä, se rikkaus muodostuu varmaan osittain siitä, miten tulkinnanvarainen tämä on, kun lukijan arvuuteltavaksi jää, miksi poika pakenee ja minne siellä kaupungissa, kenen luokse - vai tietääkö hän sitä vielä. Minusta tuo tulkinnanvaraisuus sopii tähän todella hienosti! Ja kuitenkaan sitä ei ole liikaa vaan lukija saa esimerkiksi tietää, että poika on varmaan kokenut jotakin ikävää kotonaan ja lähtee siksi pois.
Tuo aiemmin mainittu "rikkaus" muodostuu mielestäni osittain myös siitä, miten voimakkaita mielikuvia tää tarina herättää. Voisin lainata vaikka yhden esimerkin:
Kiihdytti poika kuitenkin askeleitaan, mitä nopeammin vaihtuisi synkkä metsä valoisampaan, sitä nopeammin olisi turvallisempaa.
Tässä on mielestäni todella onnistuneesti ja elävästi kuvattu tuota ympäristöä. (: Mulle tulee mieleen metsätie, jonka molemmin puolin kasvaa korkeita, tuuheita kuusia, jotka langettavat viileitä varjoja. Mietin myös, tuleekohan metsän jälkeen ehkä niittyjä tai peltoja tai jotakin ennen kaupunkia... Tää siis herättää ainaskin mussa paljon vahvoja mielikuvia. Yksi esimerkki voisi olla muuten myös tuo nallen kuvailu - kuvailet mielestäni todella elävästi, niin että pystyy hyvin kuvittelemaan, miltä nalleraasu näyttää.
Täytettä hieman vain kantapohjissa, tuo on mielestäni ihanasti sanottu... Käy melkein sääliksi nallea ja poikaa - mutta toisaalta tulee onnellinen mieli siitä, että ne ovat kaikesta huolimatta yhdessä ja pitävät huolta toisistaan. (: Täytyy muuten mainita tässä yhteydessä vielä, että
suojelevat käpälät on mielestäni ihana ilmaus ja tuo hienosti esiin sen, miten paljon nalle pojalle merkitsee.
Tuohon tiehen ontuvasti liittyen muuten - avasin tämän lukemisen jälkeen inspiroituneena soittolistan, jolle olen koonnut mielestäni jollakin tavalla surumielisiä kappaleita, ja kun rupesin random playlla kuuntelemaan, tuli James Newton Howardin kappale
The Gravel Road, joka on
Kylä-elokuvan soundtrackilta. Se tuntuu sopivan tämän tarinan aiheuttamaan tunnelmaan jotenkin todella hienosti! Jännää, miten se tuli vastaan. Apua, tää nyt oli kyllä varmaan offtopicia...
Lils sanoo kommentissaan hienosti, että poika on niin kaunis ja viaton. Olen aivan samaa mieltä siitä. Jotenkin tuntuu, että tämä tarina tavoittaa upeasti lapsen maailman ja johdattaa lukijankin sinne - muistelemaan, millaista on olla lapsi ja miten suurta turvaa ja ystävyyttä nallesta tai jostakin muusta olennosta voi saada. Tämä on ikään kuin satu, jolla tuntuu olevan todella paljon merkitystä ja tärkeää sanottavaa. Tämmöisenhän voisi itse asiassa lukea vaikka koulun päivänavauksessa tai jossakin, tää herättää ihanasti ajatuksia ja on todella kaunista kuultavaa! (: Ja jotenkin tämä on ihanan lohdullinen myös, kun poika uskoo vakaasti parempaan huomiseen ja tavoittelee sitä. Oi. Mun täytyisi ottaa oppia tästä.
Komppailen taas muita kommentoijia - tarinan kieli on mielestäni ihanaa! Tuo summary-pätkä todella herättää huomion ja mielenkiinnon ja kuvaa tarinan tyyliä hienosti. Ja itse tarinakaan ei todellakaan tuota pettymystä, päinvastoin. Mielestäni tuo runomaisuus on aivan ihanaa, samoin hieman epätavalliset sanajärjestykset - esimerkiksi se, miten osa lauseista alkaa verbillä. Pidän siitä kovasti ja muutenkin tämän tarinan tyylistä, se on ihanan erikoinen ja ainutlaatuinen. Sanavalinnatkin ovat mielestäni ihania, esimerkiksi
määränpäähänsä salattuun,
synnittömän sydämen ja
nalle pikkuruinen. Ne ovat jotenkin niin pehmeitä ja tuovat mielikuvia. Olet mielestäni loistava kirjoittaja, todella taitava!
Ei saisi lähteä tieltään vieraalta tuttuun kotiin johtavaan, alkaisi muuten tarina surullinen itseänsä toistamaan.
Tämä on varmaankin yksi lempikohdistani. Tosin kaikki kohdat ovat varmaan lemppareitani, mutta heh, lainasin nyt tämän. Mielestäni tämä virke on ihanan runollinen. Siinä tuntuu tavallaan olevan jonkinlaiset loppusoinnut,
johtavaan - toistamaan, oi. (: Kuulostaa kauniilta. Tää virke kuulostaa muutenkin kokonaisuudessaan hyvin kauniilta ja runolliselta, kun sen lukee. Vau! Ihana jotenkin muuten, kun tuolla on
itseänsä eikä
itseään, se sopii jotenkin hyvin mielestäni sinne.
Häntä ei kotona vielä tänään tultaisi kaipaamaan, luulisivat kaikki hänen olevan omassa kolossaan.
Tästä tulee jotenkin haikea ja ehkä jostain syystä hiukan pelottavakin fiilis. Surullista, jos pojan katoamista ei huomata heti... Milloinkohan se huomataan ja millaisiakohan tunteita se kotiväessä herättää? Hmm. Hieno, ajatuksia herättävä kohta tämä.
Jeps. Kiitos hirmuisesti tästä ihanasta, koskettavasta lukuelämyksestä! ♥ Olet todella hyvä kirjoittaja ja tämä tarina on ihana, pieni mutta silti todella suuri. Kiitos päiväni piristämisestä! ^^ Ja anteeksi kökköinen kommentti, ei tässä varmaan tullut mitään uutta. :x