Miksi, miksi? Drama, S, Tonks/Remus

[Milgia]

Title: Miksi, miksi?
Author: Milgia, eli minä
Genre: Drama
Rating: S
Pairing: Remus/Tonks
Warnings: Eipä varmaan mitään.
Disclaimer: Julie Lupin on minun omani, ja loput Rowlingin
Summary: Tonks keskustelee tyttärensä kanssa miksi isä on joitakin öitä poissa

A/N: Konetekniikan ja Rakennustekniikan tauoilla luotua ideaa ja tekstiä, toivottavasti pidätte. Ja tahdotte varmaan tietää minkä ikäinen tyttö on tässä ficissä, varmaankin joku viiden tai kuuden paikkeilla, luulisin...
Nauttikaa.

Miksi, miksi?

”Äiti, minua pelottaa, missä isi on?” Julie sanoi hiljaa.
”Julie kultapieni, tulepa äidin viereen”, Tonks sanoi.
”Miksei isi ole nukkumassa?” Julie ihmetteli.
”Tule äidin kainaloon, isin täytyy olla tämä yö jossain muualla…” Tonks aloitti.
”Eihän isä suuttunut minulle tänään?” Julie kysyi.
”Ei, hupsu. Tiedäthän sellaisia ihmisiä jotka muuttuvat eläimiksi?” Tonks kysyi.
”Tiedän, niin kuin Sirius – setä?” Julie ehdotti.
”Melkein, toiset saavat päättää koska muuttuvat, mutta meidän isi ja monet muut joutuvat muuttumaan tietyin ajoin, aikaa he eivät saa itse päättää” Tonks sanoi varovaisesti.
”Ai, millaisia niistä sitten tulee?” Julie uteli.
”Eeh… hmmm… isoja, karvaisia, pelottavia ja hyvin vaarallisia” Tonks sanoi.
”Hurjaa, miksi tänä yönä kun on kaunis kuu?” Julie ihmetteli.
”Ehhmmm… hmm… no tuota, isi ja muut joutuvat muuttumaan täysikuuöisin, sen takia äiti ja isä eivät pidä kuusta” Tonks selitti.
”Aijaa, mä kyllä tykkään kuusta, mutta jos isi ei tykkää niin en mäkään tykkää enää. Sirius setä on se a- joku- gi, onko isä myös?” Julie kyseli lisää.
”Se on animaagi, ei, isä ei ole animaagi, miten sen nyt sanoisi, isi on… isi on… on sellainen, tiedäthän kentaurit, he ovat puoliksi ihmisiä ja puoliksi hevosia”, Tonks sanoi hiljaa.
”Tiedän, isä on kertonut minulle niistä, mutta eihän isä ole mikään kentauri” Julie ihmetteli.

”Isi… hän on täydenkuun aikaan sellainen… no sellainen suden ja ihmisen sekoitus…” Tonks huokaisi.
”Ihmiskoirako?” Julie oli ymmällään.
”Ei, tarkoitan ihmissutta, ne ovat vaarallisia” Tonks sanoi.
”Mutta eihän isi ole ollenkaan vaarallinen, ja sudet on ihania” Julie totesi.
”Ei olekaan, mutta sellaiset sudet eivät ole ollenkaan ihania, muista se Julie” Tonks sanoi tiukasti.
”Varmasti on, isikin on ihana, kai se on sutenakin sitten tosi ihana” Julie yritti.
”Ei kulta, vaikka ihminen olisi ihana, mukava ja lempeä, sutena on hän on vaarallinen ja kamala” Tonks selitti.
”No höh. Minua ei kyllä enää pelota, kun tiedän missä isi on, kai saan silti nukkua vieressäsi?” Julie sanoi.
”Saat sinä” Tonks sanoi lempeästi.
”Pärjääkö isi varmasti yksin?” Julie kysyi huolissaan.
”Kyllä pärjää, tai luulisin ainakin niin” Tonks sanoi.
”Voitaisiinko me mennä huomenna aamulla katsomaan että isi voi hyvin?” Julie ehdotti.
”Kai me voimme, isi ei kyllä pidä siitä. Älä sitten pelästy, hän voi olla hurjan näköinen, ja hyvin vihainen. Hän on myös hyvin väsynyt, ja luultavasti todella hurjan näköinen” Tonks kertoi.
”Ei haittaa, minun isäni ei ole minun mielestäni koskaan liian hurjan näköinen, rakastaisin häntä silti” Julie sanoi haukotellen.
”Hyvää yötä äiti” Julie mumisi peiton alta.
”Hyvää yötä, rakastan sinua” Tonks kuiskasi.


A/N2: saa ehdotella jos tähän sopisi jokin muukin genre   ja kaipa tämä on oikeassa paikassa...

[Lady Dynamite]

Tämä oli jotenkin tosi söpö ficci. Ei liian pitkä ja mukava ficci kevytlukemiseksi.
Julie oli hirmu söötti ja sait hänen puheensakin kuulostamaan pienen lapsen sanoilta.
Vähän tietysti olisi silloin tällöin voinut olla pientä kuvailua hiukan enemmän, mutta käyhän se tietty näinkin. Pidän lukiessa kaikista eniten puheenvuoro-osuuksista ja siksi tätä oli kiva lukea.

Onneksi Remus/Tonks oli todella taka-alalla, joten pystyin lukemaan. Hih.

[Tyynis]

Tämä oli söötti, anteeksi en keksi järkevämpää sanaa 

Tälläinen sopivan lyhyt ja kuten Rebecca Lupin sanoi, hyvä kevyt lukemiseksi.
Minua ei itse häirinnyt se, että tässä oli vähän kuvailua, koska koko ficcin idea taisinkin perustua "vain" Tonksin ja Julien dialogiin.

Ehhmmm… hmm… no tuota, isi ja muut joutuvat muuttumaan täysikuuöisin, sen takia äiti ja isä eivät pidä kuusta” Tonks selitti.

Tämän ei ollut kai tarkoitus naurattaa, mutta minä tunnusta, naurahdin tälle ääneen. 

Ja loppuun pystyn hyvin kuvittelemaan millainen Remus on täysikuun jälkeisenä aamuna.

[Rowena]

Olen lukenut tämän ajat ja ikuisuudet sitten, mutta en ole saanut nyhdettyä kommenttia selkänahastani. Noh, parempi täysikuuöisin kuin ei milloinkaan .

Tämä ficci on ihana! Kuten ennenkin olen sanonut, kirjoitat lapsen varsin hurmaavalla tavalla! Niin realistinen, niin suloinen. Nostan sinulle noidanhattuani!

En yleensä lämpene melkein pelkästään dialogin varaan rakentuville ficeille, mutta tässä se toimii. Ficin perusidea on niin simppeli ja hyvin mietitty, että se kantaa. Hiukan lukemista haittaa se, ettei kaikissa repliikeissä ole pilkkua lainausmerkkien jälkeen.

Kiitos tästä söpöydestä, hyvä idea, hyvä toteutus <3. Nimikin on ihana ja toimiva.

[Milgia]

Rebecca: Kommasit kauan sitten, mutta nty vasta vastailen kiitos paljon kommentistasi, ja hyvä kun pystyit lukemaan tämän. Arvostan sitä. Kiitos.
Tyynis: Kiitos paljon kommentistasi No miten vain, jokainen naurakoon sille mikä naurattaa, vaikkei se olisi tarkoitettu hauskaksi. Hyvä Minusta Remus on silloin erityisen hottt<3
Rowena: Otit näköjään tehtäväksesi tonkia kaikki ficcini ja kommentoida niitä Kiitos paljon. Punastun. En oikein tiedä pitääkö minun olla hyvilläni tuosta että osaan kirjoittaa lapsen hurmaavalla tavalla? Yes, sain sinut lämpenemään jonkin sortin dialogille (raksi ruutuun). Ole hyvä ja kiitos vielä kerran <3

M

[Daala]

Tähän piti kommentoida, eli tämä se oli - ei siis tarvitse enää kärvistellä.

Mutta joo, asiaan. (?) Tykkäsin tästä. Mukavan lyhykäinen dialogificci. Tuli mieleen, että tämä olisi toiminut myös ihan pelkkänä dialogina ilman mitään muita, mutta hyvä näinkin.
As you know, hahmot eivät ole aivan niitä minun suosikkejani, mutta ihan mukava näin vaihteeksi lueskella jotain vähän poikkeavaakin (tai ylipäätään mitään).
En oikein keksi mitään ihmeellistä sanottavaa tästä, tykkäsin. Sopii hyvin pienen lapsen suuhun nuo repliikit ja muutenkin varsin luonteva.

Kiitokset tästä lukukokemuksesta!

[Solembum]

Hyvät joulut ja ajattelin lahjaksi kirjoittaa kommentin!

Voi, tämä oli ihanan suloinen ja juuri sopivan pituinenkin. Henkilökohtaisesti rakastan kirjoittaa pikkulasten repliikkejä, niistä kun saa tehdä ihan koko rahan edestä naiiveja ja niin lapsenmielisiä, ettei niille voi kuin hymyillä. Ihan kaikkeenhan lapset eivät sovi, mutta sinun tyyliisi kirjoittaa ne näköjään (ainakin minun mielestä) suorastaan kuuluvat kuin enää päähän.
Rakastuin pikku-Julieen! Tiestysti hän tahtoo tietää, missä isä on, kyllä minäkin tahtoisin jos mun isä olisi Remus. Tähän väliin on tälleen hyvin johdonmukaisesti pakko sanoa, että ihanaa kun Tonks ja Remus oli elossa! Tällaisen elämän mä olisin niille suonut, onnellisen pienine karvaisine ongelmineen. Tonks ja Remus on yksi mun ehdottomista lempiparituksista Potterissa, ja sinä osaat kirjoittaa sen niin aidosti ja canonia mukaillen, mutta kuitenkin omin sanoin, että mua hymyilyttää pakostakin.

Ficin idea (lue: juoni) oli hyvä. Hauska. Sait Julien vedettyä kivasti tarinaan tuon keskustelun muodossa. Ja Tonksin vastaukset olivat juuri sellaisia kuin äitin vastaukset yleensä ovat. mitään ei sanota suoraan, kaikki kerrotaan kierrellen, ettei vain pikkuinen huolestu, pelästy, tai saa vahingossa tietää jotakin sellaista, josta voisi tulla traumoja. Mutta pidin siitä, että Tonks lopulta kertoi totuuden. Että isä on ihmissusi. Vähän kummastelin sitä, että Julie ei ole koskaan ennen kuullut ihmissusista, eikä tiedä niistä paljon mitään, mutta toisaalta, johan mä jo aikaisemmin sanoin, että pikkulapset on ihana kirjoittaa naiiveiksi.

Yhteenvetona: pidin tästä kovasti! : ))

(anteeksi mahdolliset typot, mulla on ihan jumalattoman pitkät kynnet ja näppis ei suostu tekemään yhteistyötä)