Taidan toistaa täsmälleen samat asiat, kuin
Mightyenakin, mutta haluan kertoa lukeneeni tämän, koska tämä oli ihana. Sä kirjoitat paljon Doctor Who:sta ja mä luen ficcejäsi paljon, mutta kommentointi on jäänyt. Kirjoitat hyvin ja olen pitänyt monistakin teksteistäsi. Tällä
OLIPA KERRAN DALEKilla taitaa nyt olla erityinen paikka sydämessäni. ♥ Dalekit käyvät hermoille, vaikka voisivatkin olla söpöjä.
Caps look toimi. Kuulin päässäni selkeää dalek-ääntä ja vielä paremmin olisin eläytynyt, jos olisit kirjoittanut tämän englanniksi.
”TUHOAN!” DALEK HUUSI JA LÄHESTYI HAHMOA, MUTTA PYSÄHTYI.Tuo
Tuhoan olisi niin mahtava englanniksi.
Exterminated! Suomeksikin tämä oli silti ihastuttava lukukokemus.
Täälläkin suunnalla olen varma, että tarinaa kertova dalek on lisännyt dramaattisia elementtejä kertomukseensa. Koska ihan oikeasti, meteoriitti?
Mikä logiikka, mikä minimaalinen todennäköisyys koko maailmankaikkeuden pinta-alasta? Harmittelen tämän rakkaus tarinan loppumista, sillä romantiikka on niin harvinaista, jos sattuu olemaan vaikkapa kybermies. Tykkäsin, että valitsit juuri nämä kaksi, samanlaista metallista hehkua, katsos.
Kuvailuakin oli upotettu kivasti mukaan, vaikka tämä tarina olikin. Suloiset kolisevat oliot rakastuivat toisiinsa aivan ensisilmäyksellä. Tilanteen kuvittelu onnistui hyvin. Valitettavasti viimeinen kappale oli julman dalekmainen ja pilasi tunnelman.
NYT TÄMÄ SAASTUNUT EPÄDALEK EI PÄÄSSYT SAASTUTTAMAAN AJATUKSILLAAN DALEKIEN YLVÄSTÄ ROTUAHöh, romantiikka olisi ollut mukavaa. Kiitos tästä ihanuudesta!