Title: Hemmetin läpinäkyvä
Author: creep
Pairing: Ed/Roy
Genre: humor, chanslash
Rating: k-11
Fandom: Fullmetal Alchemist
Warnings: aika hemmetin paljon kiroilua sisältää tämä
Summary: Hän voisi tappaa Hughesin, sitten Royn ja lopulta itsensä… Ei, ehkä hän vain tappaisi itsensä, koska hänhän se idiootti oli ja kuten Roy oli sanonut: hemmetin läpinäkyvä.
A/N: öhöm. eka tekstini (ja viestini hahhaaa) jonka Finissä julkaisen. täytyy mainita näin aluksi, etten ole juurikaan perehtynyt FMA:ahan, olen katsonut lähinnä pari episodia animesta ja lukenut muutaman mangan. Tuosta sarjasta innostuin nimenomaan tämän maailman herkullisimman parituksen myötä… tämä on kuitenkin eka virallinen fikkini tuosta sarjasta. Enjoy… or something.
Hemmetin läpinäkyvä
Ed mulkoili ympärillään naureskelevia ihmisiä. Mikä helvetti heitä noin huvittaa taas kerran, Ed mietti kiusaantuneena. Ei tuntunut erityisen hyvältä, kun Hawkeyen, Havocin, Hughesin ja jopa Führerin suupielet alkoivat nykiä, kun Ed ilmestyi paikalle. ”Mitä hittoa te nauratte”, Ed ärähti lopulta, menettäen malttinsa. ”Emme mitään, emme yhtään mitään… Luulen, että Roylla on asiaa sinulle”, Hughes sanoi ja jostain kumman syystä tämä aiheutti uuden hilpeyden aallon.
Ed murahti ja mulkoili heitä, ennen kuin meni Roy Mustangin toimistolle, pamautti oven auki ja marssi sisään. ”Toin raporttini”, Ed tokaisi ja viskasi livaskan Royn pöydälle.
”Ah, Ed. Miten hurmaavaa, että olet palannut.” Ed puri hampaansa yhteen, hän ei menettäisi malttiaan, ei, hän olisi täydellisen tyyni eversti Paskiaisen edessä… Vaikeaa se kyllä oli. Sitten Roy nosti katseensa papereistaan, silmäili hetken Ediä kuin ei olisi koskaan ennen nähnyt poikaa ja väläytti sitten virneen, joka sai Edin mahanpohjan muljahtamaan.
Se johtuu siitä, että minulla on nälkä! Tai siitä, että tuo paskiainen vain on niin iljettävän näköinen! Roy vitun Mustang ei todellakaan saanut sydäntäni hypähtämään ja mahaani muljahtamaan siksi, että hän on niin helvetin seksikkään näköinen virnistäessään tuolla tapaa, ei… Ei VITUSSA!
Ediä alkoi vituttaa ja raskaasti, kuten aina, kun hänen täytyi palata tehtävän suorittamiseltaan ja ensitöikseen ojentaa raporttinsa Royn luettavaksi. Mutta nykyään vitutus oli entistäkin raskaampaa ja sekös Ediä vitutti entistäkin pahemmin. Koko yhtälö oli siis lähinnä vituttava.
”Muuten... Onko sinulla kenties mitään käsitystä, miksi nuo tuolla", Ed heilautti kättään ovea kohti, "tuntuvat tikahtuvan nauruun, aina kun saavun paikalle?” Roy kohotti kulmiaan, pyyhkimättä sitä hemmetin ärsyttävää virnettään pois kasvoiltaan. ”Jaa-a… Luulen, että… kyllä, minulla on käsitys asiasta. Itse asiassa tiedän tasan tarkkaan syyn heidän huvittuneisuuteensa.”
Ed sulki silmänsä, laski kymmeneen, vaikka Herra Paskiaisen seurassa tuhanteenkaan laskeminen ei olisi auttanut. ”No, voisiko eversti Mustang olla hyvä ja kertoa?” Roy nojasi tuolissaan taaksepäin, vei kätensä ristiin rinnalleen. ”Mietitäänpäs… Kertoa vaiko jättää kertomatta…” Selvä se, siinä meni Edin kärsivällisyys. ”Kerro nyt, vitun paskiainen! Olen väsynyt ja vittuuntunut ja haluan hemmettiin täältä!”
Ed ei tiennyt, olisiko hän halunnut kuristaa vaiko tehdä jotain… ihan muuta Royn suhteen, kun tämän virne leveni entisestäänkin, ja hän nousi ylös, asteli hillityn hallitun ärsyttävän rauhallisesti Edin luokse, mittaili tätä hetken katseellaan. Ed nielaisi, jostain syystä hänelle oli tullut melko varautunut olo ja miksi vitussa hänen sydämensä oli pyrähtänyt hakkaamaan maratonia?
”Teräs. Kyllä sinä tiedät, mistä tässä on kyse.” Ed nielaisi entistäkin vaikeammin, Royn ääni oli madaltunut, virne oli poispyyhkäisty, tämä kumartui lähemmäs… Miksi hemmetissä silmäni sulkeutuvat, minä EN sulje silmiäni, sehän vaikuttaisi siltä kuin… EI, en sulje niitä… En! Ed tunsi Royn tuoksun, tämä oli jo niin lähellä, eikä Ed edes huomannut, kuinka hänen silmänsä sulkeutuivat, huulet avautuivat raolleen… Käsi laskeutui hänen olkapäälleen. ”Teräs.” Ed värähti, kun tunsi kuiskauksen aivan korvansa viereltä. ”Ala painua.”
Ed räpäytti silmiään, Royn ääni oli yhtäkkiä muuttunut eversti Paskiaiseksi, tämä oli vetäytynyt kauemmas ja virnisteli, näyttäen aivan liian tyytyväiseltä itseensä. ”Mielihyvin”, Ed murahti ja painui ulos, yrittäen epätoivoisesti kerätä arvokkuuden rippeitään. Ed potki matkallaan kaikkea mahdollista potkittavaa, kuten roskapönttöä ja Alin haarniskaa.
Hänen visiittinsä Royn toimistolla olivat kerta toisensa jälkeen entistäkin nöyryyttävämpiä. Tämän päiväinen oli ollut ehdottomasti kaikista pahin. Ed olisi halunnut vajota maanrakoon, kun ajattelikin. Helvetti, hänhän oli käyttäytynyt kuin… kuin kuka tahansa Royn hoidoista! Tai kuin ihastunut teinityttö. MINÄ EN OLE IHASTUNUT ROY VITUN MUSTANGIIN, EN VITUSSA OLE!
”No, miten everstin kanssa meni?” Ed mulkaisi Alia. ”Älä. Puhu. Siitä. Paskiaisesta.” Al hiljeni, mutta Edistä tuntui, että haarniskassaan Al oli melkoisen huvittunut. Sinäkinkö, Al?! Hetken mietittyään asiaa, Ed tajusi, että kaikkien huvittuneisuus liittyi häneen… Ja Royhyn. Ed purskautti ulos kahvin, jota hän oli juonut. ”Mitä nyt, veli”, Al kysyi ja tapitti veljeään haarniskan pääosa kääntyneenä vasemmalle sivulle.
Ed ei edes kuullut toisen kysymystä. Miten he tietävät?! He kaikki! Entä jos… entä jos ROY tietää?! Hänhän sanoi, että tiesi… Ed ei muistanut, että olisi koskaan ollut niin pahasti paniikissa. Ed todellakin olisi kusessa, jos Roy vitun Mustang tiesi, että hänellä, Edward Elricillä, teräsalkemistilla, oli tunteita sitä kusipäätä kohtaan! Ei, se paskapää ei todellakaan, ikinä, jättäisi Ediä rauhaan! Sehän olisi vain yksi syy lisää kiusata häntä! Syy, miksi Ed yleensä oli tunteensa piilossa pitänyt… Niin ja sekin myös, ettei hänellä mitään helvetin tunteita ollut! No HYVÄ ON, ehkä hieman. Aivan pieniä vain. Ja sekin johtui siitä, että Roy oli tuhottoman seksikäs, niin, se oli pelkkää fyysistä halua, ei muuta… Ja kuka nyt ei halunnut Royta? Siinä ei ollut yhtään mitään kummallista. Tunteiden, aitojen tunteiden, kehittäminen Roy Mustangia kohtaan taas oli ihan vitun typerää. Ja masokistista. Ja turhaa. Ja naurettavaa! Eikä Edillä ollut sellaisia! Oli miten oli, Ed oli helvetin pahassa kusessa ja tiesi sen.
Seuraavat päivät Ed kulutti siten, että vältteli mahdollisimman tasokkaasti Royta. Toisin sanoen hän vietti kaiken aikansa kirjastossa, väitti kysyville, että hän oli kiireinen ja pisti joka päivä kulissit kokoon, kasasi pöydälleen vinot pinot kirjoja ja piti jotain kirjaa nenänsä alla, ollen lukevinaan sitä, aina, kun joku tuli paikalle.
Oikeasti hän vain mietti päänsä puhki sitä, mitä ongelmalleen tekisi. Paitsi että hänen ongelmansa ei enää ollut pelkkä ongelma! Pieni, vähäpitoinen ongelma se oli ollut pari kuukautta sitten, kun eräänä iltana, kun Ed oli mennyt viemään Roylle raporttiaan, tämän toimisto oli kylpenyt laskevan auringon valossa… Ja Roy oli seisoskellut ikkunan luona, ulos katsoen. Kun hän oli kääntynyt, Edin henki oli salpautunut hetkeksi, kun hän näki auringon säteiden tanssivan Royn tummilla hiuksilla, kun tämän silmät olivat näyttäneet lähes lämpimiltä, kun tämä oli kerrankin hymyillyt, ilman ivaa ja sarkasmia.
Selvä se, Edin ongelma oli paisunut katastrofiksi. Hän oli nähnyt viime yönä unta Roysta. Se ei ollut mitenkään erikoista niinä päivinä Edille ja muutenkin: kuka hitto EI näkisi märkiä unia Roy vitun Mustangista? Mutta se uni ei ollut märkä. Ei lähellekään. Ed oli uneksinut, että hän oli maannut jollain hemmetin kukkaniityllä Royn kanssa ja Roy oli tullut hänen päälleen, hymyillyt, sanonut… ”AAAGH”, Ed huusi ääneen ja hautasi päänsä pöytään. Voi hitto, se oli aivan liian nöyryyttävää edes ajateltavaksi! Mikä helvetti Edin päätä vaivasi, Roy Mustang, tulialkemisti, naistenmies, sanomassa hänelle, alaiselleen Edward Elricille, pahaiselle kakaralle: ”Rakastan sinua.” Yök, yök, yök… Ei Ed sitä OIKEASTI halunnut, eihän…? ”En vitussa”, Ed puuskahti, mutta ei täysin onnistunut vakuuttamaan itsekään itseään.
Oli ollut hemmetin kova pala Edille myöntää edes itselleen, että kyllä: ehkä hänellä sittenkin oli tunteita Royta kohtaan… Muutakin kuin vain halua… Mutta VAIN hieman! Ja nyt… hän näki unia, joissa Roy oli rakastunut häneen ja kaikki oli suloista ja ihanaa, linnut lauloivat, aurinko paistoi, taivas oli pilvetön ja jossain lähellä mehiläinen otti mettä kukasta ja Roy suuteli häntä hellästi. Helvetti. Ed ei olisi koskaan uskonut, että voisi kaivata niitä unia, joissa Roy otti hänet rajusti toimistonsa työpöydällä… Mutta ne olivat tuhat kertaa parempia kuin siirappi. Koska… sehän tarkoitti, että Ed… halusi, että Roy rakastaisi häntä?
Ed valui tuolillaan alas lähes lattian tasolle, hiuksiaan kiskoen. MIKSI VITUSSA hän sellaista haluaisi?! Ei todellakaan! Ed halusi, että Roy Mustang vain naisi hänen aivonsa rajusti pellolle, ei mitään muuta! Ed nyökkäsi vakuuttavasti. Juuri niin se oli! ”Eeeeed…” Ed nosti katseensa ja mulkoili miestä, joka oli yllättäen tullut seisoskelemaan hänen vierelleen. ”Mitä nyt”, hän kysyi Hughesilta, joka tapansa mukaan näytti aivan erityisen huvittuneelta. ”Minulla on kiire, ellet ole sattunut huomaamaan.” Ed otti yhden kirjan pinostaan ja yritti näyttää siltä, kuin siitä riippuisi hänen koko elämänsä. Tosiasiassa Ed ei olisi huomannut, vaikka olisi ottanut käteensä kirjan Kama Sutrasta.
”Roy haluaa nähdä sinut.” Ed nielaisi ja tunsi olkapäidensä jännittyvän. ”Vai niin”, hän mumisi ja yritti parhaansa mukaan vaikuttaa siltä, kuin Roy vitun Mustangilla ei olisi hänelle paskaakaan väliä, vielä vähemmän sillä, että tämä kyseinen eversti Paskiainen halusi nähdä hänet… Ei mitään väliä. Hughes hykerteli itsekseen. ”Niin, mitähän hänellä voisi olla sinulle asiaa? Minusta tuntuu, että se on jotain erittäin tärkeää…” Ed mulkaisi miestä ärsyyntyneenä. ”Jos haluat sanoa jotain, niin sano se!”
”Minullako jotain sanottavaa? Ehei, ei lainkaan. Mutta luulen, että jollakin toisella voi olla…”
Ed tuijotti typertyneenä, kuinka Hughes tanssahteli ulos kirjastosta. Mitä hemmettiä…? Ed huokaisi ja päätti mennä Royn luokse. Vaikka hän ei kyllä todellakaan haluaisi nähdä sitä kusipäätä! Ed huokaisi toistamiseen ja nousi, kävellen ulos kirjastosta. Ketä hän oikein yritti huijata? Totta vitussa hän halusi nähdä Royn. Ed ei ennen ollut tajunnutkaan, kuinka kiduttavaa oli vältellä jotakuta sellaista, jonka nimenomaan halusi nähdä.
Ed lampsi Royn toimistoon, eikä jaksanut vaivautua tapansa mukaan edes potkimaan ovea sisään. Ediä häiritsi, kun hän huomasi sisään mennessään, että Hawkeye, Havoc, Fuery, Hughes ja muut tuijottivat häpeilemättömän uteliaina ja huvittuneina häntä. Mikä heitä oikein vaivaa?! Ed kääntyi katsomaan Royta. ”Öh, halusit nähdä minut”, Ed sopersi ja kirosi mielessään itseään. Mikä MINUA oikein vaivaa?! ”Niin halusin”, Roy sanoi ja nousi. Ed kykeni vain tuijottamaan, kun mies lähti tulemaan häntä kohti ja – käveli hänen ohitseen, sulki oven ja lukitsi sen.
Ed räpäytti silmiään ja mietti, oliko Roy kenties tehnyt jotain hiuksilleen, sillä ne näyttivät tavallistakin pehmeämmiltä ja tummemmilta… Samassa Ed tajusi, että Roy oli sanonut jotain, joka oli mennyt täysin ohi Ediltä, kun tämä oli keskittynyt vain tuijottamaan. ”Teräs…” Edille tuli melko varautunut olo, kun Roy katsoi häntä niin, ääni ja kasvot haudanvakavina. Roy lähti tulemaan Ediä kohti, jolloin hän perääntyi, kunnes kohtasi seinän. Ed lähes unohti hengittää, kun Roy tuli häntä vasten, painaen hänet tiiviisti seinää vasten. ”Olet vältellyt minua”, Roy sanoi hiljaa, tummalla äänellä. Edin sydän hakkasi kuin patarumpu ja Ed rukoili, ettei Roy tuntenut sitä. Toisaalta, tämä saattoi ihan hyvin kuulla sen, Edin korvat ainakin kuulivat ainoastaan tutumtutum, rauhattoman ja kiivaan rytmin. ”Niin olenkin, kuka tahansa haluaisi vältellä sinun kaltaistasi kusipäätä… Pelkän naamasi näkeminenkin ällöttää”, Ed puuskahti, pyöräytti sanojensa vakuutteeksi silmiään. ”Älä yritä kusettaa minua, teräs.”
Ed tuijotti hämmästyneenä Royta silmiin, tämän kasvoille oli liimaantunut se sama tavaramerkkivirne, jota Ed ei voinut sietää, sillä se sai Royn näyttämään niin pahuksen seksikkäältä! Etenkin, kun tämän pitkät etuhiukset olivat valuneet silmien eteen…
”Hassua. Yleensä naiset, jotka ovat hulluna minuun, eivät todellakaan välttele minua…”
”Mitä vittua sinä yrität sanoa?! Minä EN ole mikään helvetin nainen, jos et ole sattunut huomaamaan!”
”Et niin, et todellakaan. Mutta et ilmeisesti aio kieltää sitä, että olet hulluna minuun?”
Ed tunsi punastuvansa korviaan myöten. Helvetti, mikä virhe. Totta kai hänen olisi kuulunut ensimmäisenä tarttua siihen, että Roy vihjasi Edin olevan hulluna tähän… Mutta ei, Ed tarttui siihen, että häntä verrattiin naiseen… Mutta kun hän ei ollut nainen, helvetti vie! Eikä Ed halunnut, että Roy vertasi häntä johonkin typerään kikattavaan naikkoseen, joka tekisi mitä vain Roy halusi. Ed ei todellakaan ollut sellainen!
”En vitussa ole”, Ed mumisi, mutta hän oli täysin varma, että he molemmat tiesivät hänen valehtelevan. ”Etpä niin. Voi voi, Teräs, taidat olla aika pahassa kusessa… Valehtelet esimiehellesi, eikä siinä vielä kaikki, sen lisäksi vielä himoitset tätä esimiestäsi… Korjaan: sinä olet ihan vitun pahassa kusessa.” Ed tuijotti tiiviisti varpaitaan, täysin tietoisena siitä, etteivät Royn sanat varsinaisesti auttaneet hänen häpeäänsä ja punastumistaan. Vitun paskiainen.
”Sinä olet kyllä aivan hemmetin läpinäkyvä. Olin luullut vain kuvittelevani, kun huomasin, että tuijottelit minua, hmm, turhankin tiiviisti… Kun Hughes vahvisti asian ja vakuutti, että sinä haluat minua helvetin paljon, niin todellakin, luin sen suoraan kasvoiltasi.” Se sai Edin potkaisemaan Royta polveen, jolloin tämä taipui kiroten maahan.
Ed käänsi selkänsä miehelle ja mietti, mitä hän tekisi ensin… Hän voisi tappaa Hughesin, sitten Royn ja lopulta itsensä… Ei, ehkä hän vain tappaisi itsensä, koska hänhän se idiootti oli ja kuten Roy oli sanonut, hemmetin läpinäkyvä. ”Ole onnellinen, ettei minulla sattumoisin ole hanskojani”, Roy sanoi silmät tummuneina, ja samalla hetkellä Ed nielaisi, tajusi, että Roy oli vaarallinen. Helvetin vaarallinen. Ja Ed itse täysi idiootti, hän olisi voinut juuri nyt ihmetellä palavia hiuksiaan… Samassa Ed ymmärsi edes jotain sen kaiken omituisen sotkun keskeltä.
”Hughes tietää… Kaikki muutkin tietävät… Sitä he siis nauroivat! Vitun paskiaiset, minä kyllä -” Roy huokaisi, hieraisi niskaansa – onnistuen silloinkin näyttämään hemmetin seksikkäältä, Ed huomasi turhautuneena – ja puisteli päätään. ”Teräs. Vaikka kuinka kunnioitankin älynlahjojasi, niin joissakin asioissa sinä olet todellakin idiootti…” Ed oli juuri sanomassa vastaan jotain todellakin vittumaista, muttei ehtinyt tehdä mitään, kun Roy pamautti hänet toistamiseen seinää vasten. Ed tunsi käden leuallaan, joka nosti hänen kasvojaan. ”Älä välttele minua enää, se on helvetin turhauttavaa”, Roy sanoi, ennen kuin painoi huulensa Edin omille.
Ed pysähtyi. Hänen henkäyksensä kuoli hänen huulilleen, koko maailma pysähtyi. Ed räpytteli silmiään, tuijotti Royn suljettuja. Ed vetäytyi kauemmas, tuijotti Royta suu auki. ”Mi- mitä sinä…” Roy huokaisi syvään, puisteli päätään. ”Alan ihan pian miettimään itsekin samaa, jos et vain pidä turpaasi kiinni. Helvetti, Teräs, tässä ei ole mitään sinun aivoillesi vaativaa ajateltavaa. Sinä haluat minua ja minä haluan sinua helvetin paljon ja nyt aion ottaa sinut.” Siihen Ed ei osannut sanoa yhtään mitään ja Roy jatkoi suudelmaa, syvensi sitä ja sillä kertaa Ed sulki silmänsä, kun Roy liikutteli huuliaan vaativasti vasten Edin omia. Ed vastasi suudelmaan, hapuillen ja epävarmana, tajusi sinä hetkenä, että se oli hänen ensimmäisensä.
Samassa Roy vetäytyi kauemmas, katsoi häntä lähes hämmästyneenä. ”Hemmetti, Teräs… Sinä todellakin olet lyhyt.” ”KETÄ SINÄ KUTSUIT NIIN LYHYEKSI, ETTÄ-” Roy hiljensi hänet tehokkaasti uudella suudelmalla, jolloin Edin polvet notkahtivat ja hän huokaisi syvään. Kun Roy painoi polveaan vasten Edin haaroja, Ed ei voinut mitään avuttomalle ja erittäin säälittävän kuuloiselle uikutukselleen, muttei ehtinyt miettiä sitä sen syvällisemmin, kun Roy työnsi kielensä Edin suuhun, määrätietoisena, hallitsevana. Eikä Ed voinut muuta kuin antautua täysin, ajatellen, että Royn aikomus ottaa Ed siinä paikassa ei ollut lainkaan huono… Oikeastaan, se taisi olla paras ajatus, johon Ed oli koskaan törmännyt.
Myöhemmin Roy saattoi Edin ulos toimistostaan, eikä Ed yllättynyt, kun näki että muut seisoivat epäilyttävän lähellä ovea, tietenkin salakuunnellen. Roy mulkaisi alaisiaan, ennen kuin komensi nämä töihin. Roy heitti vielä virneen Edille, ennen kuin sulki toimistonsa oven.
”No… Mitä tapahtui”, Hughes kysyi heidän kaikkien puolestaan. Ed virnisti ja risti kätensä niskansa taakse. ”Jaa-a… Minulle vain selvisi pari asiaa, ei muuta.”
”He tekivät sen”, Havoc sanoi, kuulostaen täysin varmalta asiasta.
”Roysta voin uskoa mitä vain, mutta Ed… enpä tiedä”, Hawkeye sanoi kulmiaan kohottaen.
”Mitä te sanotte, everstiluutnantti”, Fuery kysyi ja kaikki kääntyivät katsomaan Hughesia, joka rypisti kulmiaan ja näytti tuumivan hetken asiaa, sitä, mitä Roy Mustangin toimistossa oli juuri tapahtunut.
”Hmm… Minä luulen, että… Kysytään Ediltä!”
Ed viritti kasvoilleen hämmästyneen ilmeen. ”En tiedä, mistä te puhutte.”
Hän kääntyi lähteäkseen, naurahtaen itsekseen, kun Hughes huusi hänen peräänsä: ”Ed, kerro nyt vain!”
Ed heilautti kättään ja meni ulos. Olipa se melko helkkarin hyvä päivä… Ed oli saanut Royn naimaan häntä rajusti työpöydällään, joten ainakin yksi uni oli toteutettu. Ed oli melko varma, että vielä jonain päivänä hän saisi Royn makaamaan kukkaniityllä kanssaan, saisi Royn sanomaan: ”Rakastan sinua.”
Ed lähti hyräillen asunnolle ja löysi Alin lukemasta tämän sängyltä. ”Hei Al!” ”Hei, veli… Sinä näytät melko iloiselta, onko jotain mukavaa tapahtunut”, Al kysyi. ”Ei mitään erikoista… Annoin Roylle”, Ed sanoi ja lysähti sängylleen yhtenä tyytyväisyyttä hehkuvana kasana. ”Mitä…?” Ed purskahti nauruun. ”Se oli vitsi!”
Al hymähti ja otti kirjan käteensä, vilkuillen vähän väliä veljeään, joka nukahti hymy huulillaan. Al päätti, että seuraavan kerran, kun hän näkisi eversti Mustangin, Al vannottaisi tätä pitämään hyvää huolta hänen veljestään… Niin ja Hughesia pitäisi kiittää, hänelle Al oli kertonut ja Hughes oli kertonut Roylle, joka oli ilmeisesti kertonut Edille… Että Ed halusi Royta ja Roy Ediä. ”Oli jo aikakin”, hän sanoi veljelleen, joka jo kuolasi unissaan ja mumisi taas kerran Royn nimeä. ”Voi veli, sinä olet niin hemmetin läpinäkyvä”, Al hihitti itsekseen ja keskittyi lukemaan kirjaansa tyytyväisenä.
// Beyond lisäsi fandomin alkutietoihin.
