Angelina: No siinäpä vasta kysymys
Tottakai Ron olettaa pahinta, koska ei hän muuten olisi Ron! Tylypahkan Fight Club olis kieltämättä aika hyvä arvaus, mutta ei ehkä tällä kertaa!
mursuhilleri: Hehee kysymykset on toinen nimeni! Kiitos kun tulit kommentoimaan ja toivottavasti jaksat seurata loppuun asti! <3
Kelsier: Kiva että löysit myös tänne! Tämä tapahtuu kyllä ennen Volden kukistumista, olen itse ajatellut tämän johonkin myöhemmille kouluvuosille, ehkä kutosluokalle tai sinne paikkeille :3 Enempää en paljasta, mutta kiva että tulit lukemaan!
A/N: Noniin, sanoinkin jo aiemmin, että näyttää siltä, ettei sarja mahdu spurttiraapaleiden seitsemään osaan. En osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta huominen ei tule nyt kuitenkaan olemaan viimeinen. En tiedä tuleeko osia vielä kaksi vai viisi, mutta lopullinen määrä tuskin on ainakaan kovasti yli kymmentä. Also pahoittelen, että julkaisen nämä vasta nyt, sain vitosraapaleen valmiiksi vasta niin myöhään, ettei riittänyt enää paukut julkaisuun, joten siksi nämä tulevat samaan aikaan!
5. Jää
Jäänsiniset silmät tarkkailevat rohkelikkopojan ihoa sormien levittäessä hellästi kipua lievittävää voidetta mustelmille. Harry vavahtaa aina, kun Dracon sormet koskevat mustelmien keskiöihin, mutta luihuinen ei vedä kättään pois, jatkaa liikettä hitaasti ja varovasti. Harry henkäisee taas seuraavan kipukohdan löytyessä. Draco puolestaan pehmentää liikkeitään.
“Voi Harry...” luihuinen huokaa saatuaan työnsä valmiiksi ja laittaessaan voidepurkin pois. Varovasti hän kietoo kätensä toisen pojan ympärille ja rutistaa sen verran, mitä uskaltaa. Harry vastaa halaukseen heikosti. Kaksikko istuu siinä, toisiinsa kietoutuneina hetken ajan, kunnes Draco irrottautuu varovasti ja vaihtaa paikkaa sängyllä niin, että näkee nyt Harryn yllättävän kalpeat kasvot. Hän itkisi, ellei kyyneleet olisi varattu yksin Harrylle.
“Antaisit minun puhua isälleni, keksisimme varmasti keinon”, Draco anelee taas, ties kuinka monetta kertaa.
Mutta vastaukseksi Harry vain pudistaa päätään.
“Sinunko isäsi auttaisi minua? Hyvä vitsi”, Harry naurahtaa hiljaa, ilottomasti. Ja Draco antaa asian olla, koska tietää, ettei Harryn päätä käännä mikään. Ehkä Harryn ystävien todella olisi syytä tietää.
6. Sovittaa
Draco käyskentelee hermostuneesti tyhjässä luokkahuoneessa. Viimein ovi kolahtaa auki ja kaksi rohkelikkoa astuu sisään. Hetken ajan Draco melkein odottaa näkevänsä Harryn ystäviensä perässä, mutta huokaisee helpotuksesta, kun Hermione ja Ron tulevat kahdestaan. Draco nojautuu yhtä pulpettia vasten ja odottaa, että ovi sulkeutuu ja kaksikko astelee lähemmäs.
“Mitä haluat, Malfoy? Yritätkö sovittaa aiempia tekojasi? En anna sinun koskea Harryyn enää!” Ron laukaisee ennen kuin luihuinen ehtii sanoa sanaakaan. Draco avaa suunsa, mutta ei tiedä mitä sanoa. Hän katsahtaa Hermioneen, jonka kulmat ovat kysyvästi kurtussa.
“No, mitä asiaa, Malfoy”, Hermionenkin olemus on haastava tytön puhuessa.
“Jos vielä kerrankin lyöt Harrya...” Ron ärähtää, kun Draco ei vieläkään saa sanottua mitään. Hermione tarttuu häntä käsivarresta ja mutisee jotain, mistä Draco ei saa selvää. Hänen katseensa kääntyy Hermionesta Roniin ja takaisin, ja lopulta raskas huokaus karkaa hänen suustaan.
“Weasley... Granger... Hermione, Ron”, Draco aloittaa, käyttäen ehkä ensimmäistä kertaa elämässään Harryn ystävistä etunimiä. “Harry on sairas.”