1. Etsijä tuntemattomalla saarella
Heinäkuinen Italija oli aurinkoinen, valoisa ja polttavan kuuma. Aurinko suojataijat olivat varsin hyödyllisiä nyt.
Sirius ja James, sortsit päällä ja ilman paitaa (miten muutenkaan), kävelivät polttavan kuumassa rantahiekassa, mutta hyvin lähellä vesirajaa. Vedenrajassa vesi viilensi jalkapohjia ihmeellisesti. Pojat säästyivät sillä tavalla monilta katseilta, no miettikää itse. Mitä ajattelisitte jos näkisitte kaksi vallan hurmaavan näköistä poikaa hyppimässa hiekassa kuin jänöjussit?
Ranta oli täynnä pitkähiuksisia blondeja, bikiinit päällä rantatoleissaan tai uiden Välimeressä (meren nimen Sirius oli kuullut Charlus Potterilta, Jamesin isältä, Siriuksen ottoisältä ja Fionan mieheltä, ohimennen).
Jamesin vanhemmat, pitkän pohdinnan jälkeen olivat suostuneet laskea pojat kaksin kaupunkiin, kun pojat olivat kuulleen yhdessä kulkemisesta ja kovien uskotteluiden jälkeen. Sirius ei kyllä tiennyt kumpi oli pahempaa: kuunnella Jamesin selostusta Lilystä (Jamesin suuresta rakkaudesta), vaiko olla tylsien vanhempien seurassa. Onneksi olin saanut suljettua korvani Lily-tarinoilta... Sirius päivitteli.
Pitkää hiekkarantaa oli jäljellä vielä puolet, kun James hyppäsi innosta ylös ja kaatui päistikkaa veteen. Sirius nauroi maha kippurassa rannalla ja pinkaisi juoksuun heti kun huomasi vedestä kömpineen pojan ilmeen.
Pian kuitenkin pojat rauhoittuivat ja Sirius sai kuunnella Jamesia, taas...
-Keksein meille tekemistä! Lähdetään etsimääm salami feta vaahtokarkki pizzaa?! James hyppi innosta, taputti käsiään ja sai monien ihmisten kääntämään katseensa Jamesin huutamaan "unelma" pizzaan.
-Rauhoitu. Sirius yritti hillitä, mutta turhaan.
-Oletko varma, ettet ole saanut auringon pistosta? Sirius jatkoi, kysyen muka huolestuneena. Hän yritti testata Jamesin otsaa, testatakseen onko pojalla vaikkapa kuumetta. James väisti, mutta kompastui vieressään kohoavaan hiekkalinnaan.
-Kannattaisiko naurua sinun harkita naurua keppien hakemista, jotta naurua pysisit pystyssä haarasarvi? Taas James makasi pärstäällään vedessä, mutta tällä kertaa oli saanut pikku tytön itkemään, hajotettuaan lapsen hiekkalinnan.
-Saakelin anturainen piski... James huusi yltä päältä märkänä ja hiekassa. Poika nousi ylös ja heti jalat saatuaan alleen hän rupesi jahtaamaan nauravaa poikaa.
Pojat juoksiat ympäri rantaa. Ihmisten seassa juosten, Sirius edellä nauraen ja James kiinniottajana perässä. James ärsytti kaikki ihmiset vesi- ja hiekkapisaroilla, jotka lensivät heidän päälleen.
Lopuksi vartiat heittivät Jamesin ja Siriuksen pois rannalta, jolloin heidän piti rauhoittua. Jamesia otti päähän Siriuksen käytös, vaikka nyt he taisivat olla tasoissa. Molemmat olivat saaneet nauraa toisen tyhmyydelle.
-James Sarvihaara Potter, meidät heitettiin pois vaivaisen hölynpöly pizzasi takia! Sirius kirosi ja polki jalkaansa kovaa maata vasten.
-Ei ollut minun vika. Itse rupesit nauramaan.
-Ilman pizzaasi olisimme vielä rannalla, katselemassa kauniita naisia bikiineissä. Sirius intti vastaan kiivaasti.
-Et olisi nauranut... James puolustautui.
-Syytäsi koko touhu, KATASTROFI! Kiljui Sirius hysteerisesti.
-Voit sinä tälläkin puolella nähdä kauniita naisia ja sinulla on kokonaiset kolme muuta päivää aikaa. James huokaisi turhautuneena ja mumisi hiljaa ääneen: "Sirius ja Siriuksen naiset". Sirius ei kuitenkaan kuullut, Jamesin manailua.
-Et sinä ymmärrä, nyt on yksi neljästä päivästä kulutettava sinun kanssasi. Sirius huokaisi teatraalisesti, joka ei ollut yhtään Sirius maista.
-Mutta nyt voimme lähteä etsimään salami feta vaahtokarkki pizzaa! James sai uutta puhtia Siriuksen humautuksesta: "kulutettava sinun kanssasi" ja siitä tiedosta ettei tarvitsisi yksin etsiä tai katsoa vierestä Siriuksen naistouhuja.
James hymyili haastavasti Siriukselle, joka ei kuitenkaan vastannut katseeseen vaan pyöräytti silmiään.
-En lähde tuohon touhuun... Ehdotan mieluummin, että koska on loma lähdemme metsästämään naisia. Saisit sinäkin lomaa Lilystä. Sirius hymyili omaa pirullista hymyään. pilkettä silmäkulmassa.
Koskaan ennen eivät Sirius ja James ole olleet mistään asiasta tai tekemisestä eirimieltä, ensimmäinen kerta sekin.
-Hei haloo! Olemme Sisiliassa, naisten iskemistä voi tehdä kotimaassakin. Ei me nyt sentään joka päivä pizza kaupungissa käydä.
-Ei voi, ei voi, koska Lontoossa ei ole näin kauniita naisia ja toiseksi ei sellaista pizzaa ole olemassa. Sirius yritti surkeasti vakuutta Jamesia.
-Pizza on pizza! Mistä tiedät ettei sellaista pizzaa ole? Yksi tulee ennen kahta. Mikä oli ensiksi? James vastasi uhmakkaasti vastaan.
-Oletko itse keksinyt sen pizzan? Sirius heitti takaisin pisteliäästi.
Kaksi kysymystä jäi roikkumaan ilmaan, ja joihin ei Jamesin ja Siriuksen tuntien tulisi koskaan vastausta. Pojat vain mulkoilivat toisiaan vihaisina.
Siriuksen takaa kuului kuiskutusta, ja mitäs muutakaan sieltä paljastui kuin kaksi pitkää, ruskettunutta blondia, jotka vilkuilivat poikia...
-Hei Anturajalka, katso. Tykkäätkö?... James kuiskasi, tuupaten samalla Siriuksen käsivartta. Sirius hätkähti ajatuksistaan ja kääntyi. Poika hymyili itsekseen ja nyökkäsi Jamesille.
-Terve, come va? Tässä on James Potter ja minä olen Sirius Musta. Molto piecere. Sirius aikoi iskeä tytöt, iskien vielä silmää lopetettuaan. Tytöt hymyilivät pojille sievästi.
-Ciao! Non c´ e´ male. Pidempi tyttö vatasi ja heilautti vaaleita hiuksiaan.
-Ciao! Olen Marissa Mazzola e Francesca Leoni. Lyhyempi tyttö ja arempi osapuoli, Marissa tervehti. Tytöistä huomasi etteivät he osanneet puhua englantia kovinkaan sujuvasti.
-Odottakaa hetki. Sirius pyysi tyttöjä ja kääntyi sitten Jamesiin päin.
-No mitä sanot? Mennään johonkin baariin juhlimaan? Sirius veti toisen pojan sivummalle ja kyseli innokkaasti Jamesia mukaan. Unohtaen äskeisen sanoan vaihdon kokonaan.
-En muuten lähde! Haluan sen pizzan... James risti kätensä puuskaan rinnalleen ja katsoi paheksuvasti Marissaa ja Francescaa. Tytöt olivat kyllä kauniita, mutta ei James antaisi Siriukselle näin nopeasti anteeksi. Lupaan itselleni löytää sen pizzan, vaikka ilman Siriusta taikka koko kesäloman jos tarve vaatii, James vannotti itselleen.
-Okei, mene sinä etsimään pizzaasi tai mitä sitten teetkään. Kun kerran et halua lähteä mukaani niin minulle jää ainakin enemmän... Siriuksen kasvoille levisi kelmimäinen virne. Kuinka tyhmä tuo poika oikein on... James vain pyöritti silmiään, antaen sen olla.
Tytöt puhuivat nopeaa italiaa, josta ei ottaisi Merliinikään selvää.
-Andare singorine! Sirius viittoili tyttöjä seuraamaan ja kauvenpana otti tytöt kaäsikynkkäänsä.
James käveli yksin tuntematonta katua, jonka varjoissa alkoi olla kylmä. Niin poika veti paitansa päälleen.
Sisilian kadut olivat kivisiä ja talot olivat punertana rusehtavaa tiiltä. Kadulla kulkevat ihmiset olivat ruskettuneita. Naiset olivat pitkiä ja enimmäkseen brunetteja. Miehet olivat, joko todella hyvässä kunnossa, tai useimmin vanhat miehet, kaljamahaisia. Siellä täällä näki vapaana kulkevia koiria, jotka roikottivat kieltään ulkona ja makasivat rakennuksien varjoissa. Kaikki talot, kirkot ja muut rakennukset olivat vanhoja ja rapistuneita.
Jostain leijaili vastapaistetun pizzan tuoksua, ja se sai Jamesin ajatukset siirtymään salami feta vaahtokarkki pizzaan. Lähellä pitäisi olla pizzeeria. Poika hätääntyi, jos vaikka sieltä löytyisi pizza, jonka hän oli luvannut löytää...
Olisi ollut mukavempaa jos Sirius olisi ollut mukana, mutta ei minulla ollut valittamista. Nyt saisin olla omassa rauhassa. Toivoisin että Lily olisi mukana, mutta on parempi jos en ajattele sitä... Niin hän rupesi etsimään pizzeeriaa, tähyillen kaikkialle.
Tähyillessään sauraavan kadun kulman taakse, roskapöntön päälle laskeutui sarvipöllö. Poika kummasteli näkyä ja pian tunnistikin pöllön kuuluvan Lilylle. Poika tunnisti pöllön siitä syystä kun Tylypahkassa tuo samanlainen pöllö lensi aina Lilyn luokse. Tuoden Päivän Profeetan aina Tylypahkan aamiasella, mutta toisin nyt se toi kirjettä Jamesille, Sisiliaan. Mikä olisi niin tärkeää, että saisi Lily Evansin kirjoittamaan Jamesille.
James oli aina luullut, että Lily vihaisi häntä, mutta hänen kävellessään lähemmäs pöllöä, leveä hymy pojan huulilla hyytyi. James huomasi pöllön koipeen sidotun punaisen kirjekuoren, joka kertoi hänelle, että Lily oli sittenkin vihainen pojalle jostain. Mutta mistä tällä kertaa?
Hän ei ollut pyytänyt tyttöä treffeille kuukausiin... Räyhääjä pöllön koivessa näytti uhkaavalta Jamesin silmissä, eikä sitä parantanut pöllön vihaiselta näyttävä katse.
James riuhtaisi kirjeen nopeasti auki tärisevin käsin. Kirje alkoi heti avauduttuaan räyhätä kovaan ääneen...
Samaan aikaan Sirius juhli riahakkaasti Via Candeleissa, Marissan ja Francescan kanssa. He tanssivat ja joivat.
Kellon ollessa 18.00 juhlat oli siinä vaiheessa, ettei mikään voisi menna vikaan... Sirius huomasi kuitenkin silmäkulmastaan ikkunan takana siluetin tornipöllöstä. Poika kurtisti kulmiaan ja pohti, ettei täällä seudulla varmaan elele moniakaan noitia tai velhoja.
Niin hän päätti mennä katsomaan pöllöä, jättäen tytöt keskenään tanssimaan. Ulos tultuaan Sirius puikkelehti ihmisten seassa kohti roskalavoja, jotka olivat baarin vieressä. Pian hän saapui vastatusten pöllön kanssa ja koitti kovasti miettiä oliko pöllö Remuksen, Peetterin vaiko jonkun muun.
Päättyen lopuksi tulokseen, että se oli pakko olla jonkun muun, koska hänen kaverinsa eivät lähettäisi Siriukselle räyhääjää...
Niin molemmille pojille räyhäsi räyhääjä keskellä Sisiliaa:
James Potter!
Sinä iljettävä sika, lopeta nyt jo se minun vainoamiseni! Voin taata, ettei aikeeni ole hyvät jos tälle päälle satun!
En voi siätää sinua silmissäni! Miten sinä voitkaan olla noin itserakas?! Kuka nyt muka haluaisi sinut!
Hyvästi helvetillinen mursu!
Huonoimmin terveisin Evans.
Se osui kipeään paikkaan. James ei ollut koskaan kuullut Lilyltä noin ilkeitä ja loukkaavia sanoja... Koskaan ennen eivät Lilyn sanat olleet satuttaneet Jamensia näin, vaikka olikin saanut sadat torjunnat kolmannelta luokalta lähtien.
Poika lyyhistyi roskapöntön viereen ja antoi kyynelien tulvia poskilleen. Miten hän oli saattanut sanoa, ettei kukaan haluaisi olla Jamesin kanssa? Mitä hän oli tehnyt, että ansaitsisi tälläistä?
Ja toisaalla...
Sirius Musta!
Sinä Helvetin raukkamainen hurtta!
Et voisi enää syvemmälle vajota! Ole miea ja aikuistu, kukaan ei jaksa katsella vierestä tyhmiä ja lapsellisia pilojasi!
Lähettää nyt lahja minulle, jonka lehettää vielä sen kirotun Potterin pojan nimissä.
Mitä kuvittelet, etteikö minulla olisi sisua kostaa takaisin!? Painu sinä Potterisi kanssa syvälle helvettiin, jonne te kuulutte!
Paskamaisin terveisin Evans.
Sirius kujan varjoissa tuijotti äimistyneenä kirjettä, joka repeytyi palasiksi syljettyään sanat suustaan.
Poikaa hymyilytti, mutta se hyytyi sitten, kun ajatus Jamesistä pälkähti Siriuksen päähän. Jos myös James oli saanut räyhääjän, ja vielä ilman syytä. Kuinka paljon Lilyn sanat satuttaisivat Jamesia ja missä hän nyt istui kujalla kiroten kohti taivaita, mitä niin pahaa hän oli tehnyt, ansaitakseen ne sanat, mitä Lily oli hänelle huutanut?
Siriusta ei kiinnostanut enää juhlia. Ajatellen vielä, että olisi helpompaa vain lähteä ja jättää tytöt kaksin tanssimaan. Pojan pitäisi olla nyt Jamesin kanssa jos hän itki jossain yksin. Sirius jos kuka tiesi miltä Jamesista tuntui Lilyn ainaiset huudot ja torjumiset, vaikkei Sirius tiennyt varmasti oliko Lily lehettänyt räyhääjän myös Jamesille.
Sirius ja James olivat olleet parhaita ystäviä ensimmäisestä junamatkasta asti, se jos mikä muisto sai pojan huulille nousemaan hellän hymyn. Se päivä ei ollut ollut mikään lapsellinen keppos päivä, vaikka nekin saivat aikaan naurua ja hymyjä, mutta ei tälläistä. Veljellistä rakkautta, yhteisymmärrystä ja tekemisen iloa! Se oli sitä mitä Sirius ei ollut koskaan saanut vanhemmiltaan, rakkautta. Hän tiesi miltä tuntuu jäädä ulkopuolelle, saada huutoja, joka kohdassa, mitä ikinä tekikään.
Nuo ajatukset saivat Siriuksen silmistä karkaamaan muutaman kyyneleen. Pian hän kutenkin pyyhki ne pois ja lähti kävelemään tietämättä määrän päätstään. Jalat vain veivät eteenpäin, turtana tiedottomuudesta, parhaan kaverinsa tilasta. Toivoen hartaasti, ettei olisi lähettänyt pakettia Evanssille, mutta äkkipikaisuus oli saanut hänet tekemään sen teon. Vihan kourissa teko oli ollut päähänpistos, kunhan oli saanut vain jotenkin kostettua Jamesille. Kunhan tämä vaivainen paketti ei pilaisi poikien lomaa...
Yhtäkkiä Sirius muisti peilin, jonka toinen puoli oli Jamesilla. Sirius oli saanut peilit Alphard-enolta, ja kaksisuuntaisuutensa ansiosta pojat saivat toisensa kiinni aina vaikka olisivat erossa toisistaan. Nyt Sirius kaivoi omansa esille ja sanoi nimen: James Potter, peilille. Johon pian ilmestyi pojan itkuiset, mutta siitä huolimatta hän hymyili Siriukselle.
-Saitko kirjeen? Sirius kysyi varovaisesti Jamesilta, joka nyökkäsi sitten myöntymiseksi. Huokaisin en tiennyt mitä pitäisi sanoa...
-Kiitos vain kuoma! James rikkoi hiljaisuuden ja nauroi.
-Mitä sä menit tekemään? Poika jatkoi, nyt tiukempaan sävyyn.
-Lähetin suutuksissani synttärilahjan Evanssille, koska tiesin, että hän suuttuu siitä. Sirius vastasi ja naurahti sarkastisesti. Mutta vastoin Siriuksen odotuksia James nauroi.
-Mikä noin naurattaa, Sarvihaara? Sirius kysyi närkästyneenä.
-Näytät siltä, että luulit minun tehneen itsemurhan.. James sai kakaistua ulos naurunsa lomasta.
-Ei ole naurun asia... Sirius kuiskasi ja painoi päänsä alas.
-Voi minun Sirreni. James kuiskasi peilin toisesta päästä. Nyt nousi toisenkin pojan huulille hymy.
-En minä sinua voisi tähän maahan yksin jättää, enkä lähtisi ikinä jos ei olisi pakko! Sirius näytti pojalle kieltä ja katkaisi yhteyden sitten.
Jamesilla oli kaikki kunnossa tai ainakin niin han Siriukselle näytti. Sirius oli huolestunut ihan turhaan.
Poika jatkoi kävelemistä ja huomasi pian mahansa kovan nälänhädän. Se kertoi pojalle, että oli etsittävä ruokapaikka. Jamesin vanhemmat olivat antaneet pojalle jästirahaa. Nyt Sirius kaivoi taskustaan lompakon, jossa oli 20 euron seteli. Sitä Sirius tuijotto hetken, kunnes muisti mitä Charlus oli sanonut rahasta.
-Tämä raha on jästien, niinkuin varmaan tiedätte tai arvaatte. Olemme euroopassa ja täällä Italiassa käytetään euroja, joten kävin vaihtamassa Lontoon kruunuja euroiksi. Annan teille vähän rahaa, jotta voitte käydä syömässä tai ostaa jotain. Mutta käyttäkää raha viisaasti.
Sirius huokaisi koko raha touhu systeemille. Poika rupesi tähyilemään, jotain ruokapaikkaa. Pian hän huomasi kojun tien varrella, jossa myytiin pizzoja. Sirius lähti kulkemaan kohti kojua. Jonossa ei ollut kuin, joku nainen pienen poika lapsensa kanssa ja hekin olivat juuri maksamassa. Nainen hymyili ystävällisesti Siriukselle ja sitten he lähtivät.
Pyylevä mies, joka näytti hyvinkin ystävälliseltä, kysyi mitä pojalle saisi olla. Sirius ei tiennyt yhtään mitä haluaisi.
-Salami pizzaa! Kauppias oli selvästi huomannut, ettei Sirius tiennyt, mitä haluaisi.
Sirius nyökkäsi ja lisäsi, että ottaisi kaksi, koska ei täyttyisi yhdestä. Mies ojensi Siriukselle pizzat ja sanoi pizzojen tekevän yhteensä 10 euroa. Niinpä poika sai antaamastaan 20:stä 10 euroa takaisin.
Sirius nautti pizzansa nopeasti. Poika kierteli ympäriinsä, päästen lopputulokseen. Hän suuntasi askeleensa kohti hotelli Due Torria, jossa he yöpyisivät.
Yhtä tylsää oli Jamesilla, joka oli pyörinyt ympäri kaupunkia etsien salami feta vaahtokarkki pizzaansa. Turhautuneena hän huokaisi. Poika oli joistain pizzeerioista kysellyt löytyisikö hänen haluamaansa pizzaa. Monet olivat vain nauraneet ja ehdottaneet hoitoa, jotkut ystävällisemmät kauppiaat olivat tarjonneet salami pizzaa, peittäen heidän naurunsa. Yhdessä ravintolassa taas tarjottiin pizzan sijaan feta salaattia.
Tylsistyneenä James ajatteli parhaaksi etsiä Sirius jos tämä voisi piristää häntä. Tämä kun oli tehnyt sen jo kerran tänään aijemmin. Poika kulki kohti hotellia, pysähtyen matkallaan ostamaan jäätelöä.
-Salami feta vaahtokarkki pizzaa, öö... ei kun siis... James sekoili sanoissaan, mutta naismyyjä keskeytti hänet.
-Vaahtokarkki jäätelöä? Nainen, jonka rinnassa kiinnitetyssä lätkässä luki Clary, hymyili herttaisesti pojalle, joka oli punastunut hieman.
-Joo, James mumisi vastaukseksi. Kaikki ovat niin kovin ystävällisiä ja vieraan varaisia täällä Italiassa... James tuumaili mielessän. Pizzan nimi oli juurtunut niin lujasti pojan aivoihin, että sanoi sitä jo jäätelötiskilläkin.
No jäätelö käsissään poika pohti, että on nyt törmännyt kaikkiin pizzansa täytteisiin: alku- pää- ja jälkiruokana. Mutta ei yhtäkään salami feta vaahtokarkki pizzaa...
Syöden jäätelöään James jatkoi matkaansa. Allapäin edelleen löytämättömästä pizzasta...
Löytäisinpä sen huomenna, niin ei koko loma menisi etsiessä tuntemattomaalla saarella!
A/N: Ensimmäistä lukua pukkaa ja tokassa sitten kestääkin en ole edes aloittanut! Olisi kivaa jos saisin palautetta tästä ficistä, tämä on kolmas jonka olen kirjoittanut. Saa antaa niin risuja, ruusuja, mitä vain ja eikä tarvitse olla edes kovin rakentavaa kommenttia!
