Jouluraapaleita, S

[Prumrose]

Title: Jouluraapaleita
Author: aribella
Rating: S
Genre: fluffy, angst
Disclaimer: Kaikki minun, muhaha

A/N: Osallistuu Jouluhaaste V:seen
Nämä raapaleet ovat omistettu kaikille niille, jotka ovat jouluni keskeisimmät ainekset, saavat minut tuntemaan oloni rakastetuksi ja joiden avulla tunnen olevani kokonainen.

Hyvää joulua!



Joulun tunne
200 sanaa

"Vau, katso Annie, nuo ovat valtavia!" Katy huusi innoissaan ja kohotti kätensä kohti taivasta, yrittäen napata kaikki. Katy oli oikeassa, ne eivät ikinä ole olleet noin isoja, edes Annie, joka oli sisartaan hieman vanhempi ei ollut eläessään nähnyt niin isoja lumihiutaleita. Katyn riemukas nauru raikui pihan puista  ja aurinko heräili koomastaan. Oli jouluaatto ja loputon harmaus oli vihdoin poissa. Anniesta tuntui viimeinkin joululta. Ehkä se oli lumi tai sitten vain Katy. Katyn nauru, innostuneisuus ja se vilpitön ilo. Ne tekivät Annien joulun. Hän unohtui hetkeksi katselemaan lumisadetta vasten kirkkaansinistä taivasta. Hän ajatteli ystäviään joiden kanssa hän oli edellisenä päivänä vaihtanut lahjoja, hän mietti isää ja äitiä, rahaa ja sitä kuinka sitä ei kosksaan ole tarpeeksi, hän mietti Katylle hankkimaansa lahjaa ja sitä ilmettä jonka tytön kasvoille ilmestyisi huomatessaan paketin sisältävän juuri sen jota hän kaikista entien oli pukilta toivonut. Hän muisteli edesmenneitä jouja ja sitä kuinka joulut saapuivat joka vuosi vain nopeampaa ilman tuskaista odottamista. Hän oli kiitollinen parinviikon lomasta ja siitä, että joulua edeltävän viikon kokeet olivat sujuneet paremmin kuin hän oli toivonut. Hän oli helpottunut.
"Mitä mietit Annie?" Katy kysyi kummissaan kun huomasi siskonsa jääneen tuijottamaan taivasta.
"Joulua, Katy. Joulua." Annie vastasi ja hymyili lempeästi.



Rakastan
100 sanaa

Lumi oli kietonut maan lämpimään vaippaansa ja istuskelin pakkasen koristeleman ikkunan edessä. Lumi näytti siltä kuin se ei koskaan loppuisi.
"Mitä mietit?" kysyi ääni selkäni takaa; säpsähdin.
"En mitään" vastasin ja hän istui viereeni. Jos jossain oli ihminen joka oli tyytyväisempi elämäänsä kuin minä tällä hetkellä... mahdotonta.
"Olet rakas" hän sanoi ja hymyilin leveämmin. Sipaisin hänen poskipäätään sormillani.
"Sinäkin" sanoin takaisin ja laskin käteni syliini. Minun jouluni koostui ihmisistä ja rakkaudesta. Muistin olleeni joskus hölmö ja todennut ettei mokomaa tarvita, enkä olisi voinut olla enempää väärässä. Jokaisella ihmisellä oli tarve tuntea itsensä rakastetuksi ja minä tunsin.
"Minä rakastan sinua."



Kokonainen
200 sanaa

Taivaan tummansinisen sametin läpi loistivat tähdet kirkkaampina kuin ennen. Tai niin ainakin Luciasta tuntui. Olihan sentään jouluyö. Ja hieno jouluyö vasta olikin. Lumihiutaleet kimalsivat timanttien lailla hangesta aina kun lyhtypylväiden kirkas valo kosketti niitä. Lucia ei normaalisti pitänyt kylmästä, eikä talvesta ylipäätään. Hän oli aina ollut kesäihmisiä. Hän rakasti aurinkoa ja sen loppumatonta valoa. Nyt tosin talvikin tuntui hyvältä, eikä häntä edes palellut. Voi olla, että paksulla toppatakilla oli osansa asiassa, mutta enne kaikkea hänestä tuntui lämpimältä sisältä. Hän oli käyttänyt päänsärkyä tekosyynä päästekseen ihailemaan yksin tähtiä. Hän halusi suoda hetken itselleen ja tähdille, joiden takaa häntä katseltiin. Tai ainakin niin Luciasta tuntui. Hän halusi näyttää edesmenneille läheisilleen, että voi nyt paremmin. Lucia tunsi parin suklaanruskeita silmiä selässään ja käänty katsomaan kohti olohuoneen valtaisaa ikkunaa. Sisällä loistivat kuusen kultaiset koristeet ja joukko ikkunoiden takana vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Vain katse, joka katsoi häntä vaikutti jotenkin tyhjältä, huolestuneelta. Lucia päätti, että oli aika palata takaisin sisään ja karistaa tuo järjetön huoli pois nuorukaisen silmistä. Ovi avattiinkin jo ennen kuin hän ehti edes hipaiasta jykevän oven kahvaa. Hänet vetäistiin lämpimään halaukseen ja Lucia värähti äkillisestä lämmöstä, ehkä hänellä oli sittenkin ollut hieman kylmä.
"Miltä tuntuu?" kuiskasi pehmeä ääni hänen korvaansa.
"Kokonaiselta" Lucia vastasi.

[Beelsebutt]

Kommenttikampanjasta tapaninpäivää! o7

Joulun tunne

Aijettä tykkään tässä raapaleessa ilmenevästä riehakkuudesta, mutta silti rivien välistä (ja ihan riveiltäkin) näkyy tietynlaista... hmm, hartautta. Mä käytän sanaa 'hartautta', koska se tuntuu parhaiten kuvastavan sitä fiilistä, jota yritän selittää Katy on selkeesti tärkeä ihminen Annielle ja tämän lahjan hyväksyminen on Katylle oleellista. Siis se, että Annie tykkää Katyn lahjasta, vaikka näyttää kuitenkin siltä, että lahja on niin mittatilauksena hommattu, että Annien tykkääminen on suht varmaa! Pieneen raapikseen ei mahdu paljoa infoa, mutta tästä käy tarpeeksi hyvin ilmi hahmojen asetelma. Tekstissäkin kerrotaan, että Annie on Katya vanhempi, mutta Annien ajatuksista se käy toki muutenkin ilmi. Minusta tässä raapiksessa on juuri sellaista isosiskomaista huolenpitoa Pikkasen pisti ihmetyttämään lumisade kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta ehkä se oli ohimenevä, pieni lumipilvi, joka tiputteli ne isot hiutaleet tyttöjen naamalle <3

Rakastan

Uij. Tää oli sitten eri tavalla tunteikkaampaa matskua, mutta ei tämä minusta useista r-sanoista huolimatta mennyt liian siirappiseksi. Raapaleessa oli mukana hyviä ajatuksia ja mietteitä

Kokonainen

Tää tuntui vahvimmalta näistä kolmesta huolimatta siitä, että tässä annettiin minusta kaikkein vähiten infoa siitä, mistä tässä puhuttiin x) Tää Lucia on selkeesti eheytymässä jostakin, parantumassa kenties henkisesti jonkin raskaan tapahtuman jäljiltä, mutta ei sinällään haittaa ettei lukija tiedä enempää. Mä ainakin tykkäsin mystisyydestä. Tästä tuli vähän jännä fiilis, kun toisaalta noi kommentit "tuntui siltä, että joku katseli tähtien takaa" toi tietynlaista kummastelua mutta sitten taas toisaalta toi selitys sille, miksi Luciasta tuntui, että joku katselee... herttaista Kiva fluffyinen loppu \o/

Kiitos näistä,
Bbuttis


Muutaman typon bongasin ja pahoittelen, jos et halua tällaisia listattavan. Listaan ne siksi, koska itse haluaisin omaaan tekstiini jääneistä typoista kuulla että voisin ne korjata =)
kosksaan | jouja | sitä ilmettä jonka tytön kasvoille ilmestyisi | parinviikon | "Joulua, Katy. Joulua." Annie vastasi | enne kaikkea
-
Kaikista raapaleista löytyi pientä dialogifibaa, sillä lainausmerkin jälkeen tulee aina pilkku ellei repliikki pääty isoon välimerkkiin (. ! ?). Siis näin: "Heippa", Miina sanoi ja heilautti kättään. ...mutta sitten... "No hei!" Teuvo huikkasi takaisin. =)