A/N: Sori että on kestänyt näin kauan mutta ispiraationi on ollut hukassa.
2 luku
Windy käveli aulaan ja törmäsi Siriukseen kirjaimellisesti. Muut kelmit marssivat jo seitsemänteen kerrokseen. Sirius katsoi pitkään Windyä, joka tuijotti takaisin räpyttäen isoja merensinisiä silmiään. Samaan aikaan käytävälle saapui iso ryhmä Luihuisia jotka tuijottivat Siriusta ja Windyä. Suurin osa kiersi heidät mutta selvästi porukan suosituimmat tulivat tuijottamaan Siriusta ja Windyä. Tyttö jolla oli samanlaiset silmät kuin Windyllä katsoi heitä pitkään ja huusi sitten veljensä luokseen.
"Katso Crihs", Sanoi tyttö osoittaen Windyä ja sitten Siriusta. "Mitä heistä Veerle?" kysyi poika katsoen samalla siskoaan.
"No meidän pikkusisko on tuossa", ilmoitti Veerle osoittaen Windyä, joka oli ottanut Siriuksen kanssa jalat alle ja hiipineet lähimpään luutakomeroon.
"Anteeksi tuo äskeinen", sanoi Windy punastuneena katsoen Siriusta.
"Voi ei se mitään", sanoi Sirius punastellen katsoen pitkään Windyä.
"Meidän pitäisi mennä", sanoi Windy. Kun Hän ja Sirius kävelivät ulos komerosta, he lähtivät nopeasti yläkertaan. Sirius esitteli paikkoja ja salakäytäviä, kun he pääsivät lihavan leidin luo, Sirius sanoi salasanan ja ovi heilahti auki. Sirius katsoi Windyä, joka hymyili iloisesti kävellessään oleskeluhuoneeseen.
"Mikä on koko nimesi?" kysyi Sirius malttamattomana katsoen uutta mahdollisesti tulevaa tyttöystäväänsä.
"Haluatko oikeasti, tietää vaikka se on ruma?", kysyi Windy Siriukselta, joka nyökkäsi.
"Nimeni on Windy Rosalie Moon Diamond", sanoi surullinen Windy painaen päänsä alas.
Sirius käveli keskelle oleskeluhuonetta. Windy ihmetteli huonetta ja meni eräälle isolle nojatuolille ja heittäytyi siihen. Windy poistui pian tyttöjen makuusaliin. Sirius marssi poikien makuusaliin. Remus luki oppikirjaa, James ja Peter pelasivat mustalaisen päiväkirjaa. Pojat nostivat päänsä ylös, kun Sirius asteli makuusaliin.
"Missä olit Sirius?" kysyi Remus selaten samalla uutta oppikirjaansa.
"Olin pakomatkalla, kuinka niin?" sanoi Sirius rauhallisesti istuessaan sängyllään.
"No pakenitko taas ihailijalaumaa?" James heitti kysymyksen lukien samalla juuri pergamenttia.
"No, jos luihusen pojat ja tytöt kuuluvat minun ihailijalaumaani niin kyllä!" huikkasi Sirius ohimennen kuin asia olisi oikeasti niin.
"Räjäytitkö taas jonkun ”tärkeän luihuisen” sauvallasi taivaan tuuliin vai kasvatitko heille sarvet?" Remus kysyi ankarasti katsoen Siriusta, joka virnisti hänelle.
"En, kun se suosittu Veerle tuli siihen ja ryhtyi kiljumaan ja osoittamaan minua ja Windyä", vastasi Sirius huokaisten Windyn nimen kohdalla kaatuen samalla selälleen sängylleen. Kelmit olivat väsyneitä ja painuivat kaikki nukkumaan.
Seuraavana aamuna aurinko lämmitti koulun ikkunoita, tuuli kahisi puiden oksissa hiljaa. Remus oli ensimmäisenä jalkeilla ja oli jo pedannut sänkynsä. Kun Peter nousi ylös ja tuijotti Jamesia, joka oli noussut seisomaan, mutta kuorsasi vielä vähän ja lähti kävelemään kuin zombi. James käveli suoraan kohti Remusta, Remus otti tyynyn sängystään ja pamautti Jamesia sillä ja sai Jamesin hereille. Siriusta kelmien piti herätellä kauemmin koska hänellä on hyvät unenlahjat. Lopulta James kuiskasi Siriuksen korvaan jotain ja Sirius tippui sängystä näyttäen siltä, että rupeaa itkemään.
"Onko se totta James, mitä sanoit?" kysyi Sirius katsoen Jamesia epävarmasti.
"Ei, mutta pidä kiirettä niin ehditään aamiaiselle", vastasi James katsoen ystäväänsä. Kelmit kävelivät aamiaiselle. Kun He olivat tulleet alakertaan, he törmäsivät Veerleen joka hymyili heille iloisesti. Kolme muuta kelmiä ihmetteli asiaa ja James suuttui koska Veerle hymyili niin ilosesti.
"Miksi edes hymyilet meille? Me ollaan rohkelikkoja ja sinä luihunen, alkaako polttaa", kysyi James pienen vihan puuskan kanssa. Veerle alkoi tuijottaa Jamesia katsoen tätä iloisesti pitkät, mustat hiukset takana heiluen.
"Enkö saisi hymyillä teille?" kysyi Veerle katsoen kelmejä, jotka eivät olleet tottuneet tuollaiseen käytökseen varsinkaan luihustytöltä, joka oli kieltämättä oikein söpö ja hyvännäköinen.
"Et, koska meidän kuuluisi olla vihamiehiä ja sinun pitäisi lausua meille ilkeitä piikikkäitä kommentteja."
"No, jos te kerran haluatte loukkauksia, niin täältä pesee", vastasi Veerle hymyillen ja iski silmää pojille.
"Te olette syötävän suloisia", sanoi Veerle katsoen kelmejä, jotka olivat kuin puulla päähän lyötyjä.
"Oliko tuo muka loukkaus?" kysyi Sirius joka ajatteli ettei Veerle ottanut heitä tosissaan.
"Sinä olet yksi tomppeli!" James sähähti tytölle.
"Oli, heippa ihanat pikku höpsöt, niin olet sinäkin tomppeli ja poropeukalo", huikkasi Veerle kävellessään Suureensaliin. Kun kelmit kävelivät saliin, he näkivät luihusen pöydän luona Veerlen joka kävi kiivaasta ja kovaäänistä keskustelua.
"Veerle, kenelle sinä lauoit kohteliaisuuksia?" kysyi laiha ja komea poika, jonka hiukset olivat vaaleat.
"Ei kuulu sinulle Crihs", töksäytti Veerle veljelleen. Kelmit kävelivät hitaasti omaan tupapöytäänsä. Sirius ja James alkoivat heti syödä, mutta Remus näytti miettivän asioille loogista selitystä. James puhui Siriuksen kanssa huispauksen seuraavista otteluista, kun paikalle saapui muuan seitsemäsluokkalainen rohkelikko, joka jakoi lukujärjestyksiä. Sirius otti lukujärjestyksensä ja luki sitä. Samassa hän sylkäisi kurpitsamehunsa.
"Käytöstapoja maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina luihuisten kanssa" ,Sirius valitti katsoen vihaisesti muita. James tökkäsi Siriusta, kun Windy saapui rohkelikon pöytään.
"Oho katsokaa! Käytöstapojen opettaja on lähtenyt liikkumaan", kuiskasi Peter ystävilleen ja he käänsivät päänsä professori Hellämieleen, joka kulki ja tuijotti oppilaiden niskaan näiden syödessä kirjoittaen heidän aamiaisensa ylös ja muuta pientä taustatietoa. Kelmit hotkivat ruokansa, ja kun professori siirtyi rohkelikon pöytään, olivat he jo häipyneet. Kelmit kävelivät kohti käytöstapojenluokkaa, jossa seisoi jo luihuisia ja rohkelikkoja. Veerle sattui juuri ihan tahallaan kävelemään kelmien ohi.
Kelmit astuivat sisään luokkaan ja narisivat siitä miten tylsiä käytöstavat ovat. Luokka oli valtava, seinillä oli diplomeita käytöstavoista ja kuvia tytöistä, jotka vilkuttivat sekä hymyileviä naisia. Nämä kaikki olivat ilmi selvästi Ilmiselvästi yhteen. käytöstapojen ohjaajia.
"Hyvää päivää oppilaat", kailotti professori Hellämieli punaiset hanskat kädessään, pitkä vaaleanpunainen mekkopäällään ja iso hattu päänsä päällä.
"Istukaa olkaa hyvät. Tänään puhumme siisteydestä ja perus käytöstavoista", ilmoitti Hellämieli vilkuillen samalla Severus Kalkaroksen tukkaa. Hellämieli kirjoitti kymmenen perus käytöstapaa.
"Osaako kukaan sanoa ihanan kohteliaisuuden jollekin toiselle tässä luokassa?" kysyi Hellämieli katsoen luokkaa, joka oli aivan hämillään.
"Herra Musta, sanoisitteko jonkun kohteliaisuuden kenties vaikka minulle?" kysyi Hellämieli kävellessään huoneen poikki Siriuksen luokse, joka virnisti opettajalleen.
"Olette kuin radio", Sirius sanoi professorille, joka tuijotti Siriusta.
"Kultapieni, et saa ketään ulos jos sanot häntä radioksi", professori Hellämieli sanoi kävellessään takaisin pöytänsä luo.
"Sillä minä tarkoitin, että te ette osaa pitää isoa suutanne kiinni", huusi Sirius valaisten professorin ongelmaa.
"Hävytöntä, herra Musta. Viisi pistettä rohkelikoilta", tivasi professori Siriukselle tämän töykeydestä.
"No, päivän aiheemme liittyy kohteliaaseen tapaamiseen. Pojat, käykää hakemassa tuolta hatut ja laittakaa ne päähänne. Tytöt, hakekaa hansikkaat", hoputti Hellämieli hymyillen.
"Mihin me hattuja tarvitaan?" kysyi Remus ystäviltään kuiskaten, jottei professori Hellämieli kuulisi. Kelmit eivät pitäneet huoneesta ollenkaan. Huone oli täynnä kuvia, joissa roikkui naisia ja miehiä. Heillä oli siistit laput joissa lukivat heidän nimensä ja käytöstapojen opettaja arvonimi. Lisäksi huone oli täynnä lipastoja, joissa oli mitä eriskummallisempia vaatteita, kenkiä, hansikkaita ja hattuja. Kun kaikki olivat löytäneet tarvikkeensa, he kävelivät pulpeteilleen.
"No niin, eli pojat nostakaa hattunne ilmaan, kumartakaa ja suudelkaa tytön kättä. Tytöt niiaatte ja sen jälkeen nostatte kätenne niin, että poika tai herrasmies voi suudella sitä.
"Tämä on naurettavaa", kuiskasi Sirius Jamesille, joka istui tämän vieressä. James nyökkäsi Siriukselle ja katsoi kun Hellämieli jakoi pareja nostamalla lappuja. Sirius oli Wilman kassa, James Windyn, Remus oli pitkätukkaisen luihustyttön pari, jonka nimi on Janica Watson. Remus mulkoili Janicaa, joka loi Remukseen halveksivan ja paheksuvan katseen. Peter oli Lillyn pari. Tunti mateli pitkäveteisesti , Hellämielen neuvoessa kohteliaisuuksia. Kun tunti
päättyi, levisi väkisinkin jokaisen naamalle leveä virne.
"Huh mikä painajainen", tuumasi Sirius katsoen samalla taakseen ettei professoria näy.
"Tunti vai Hellämieli lehmä?" kysyi James nojaten seinään.
"Molemmat olivat yhtä painajasista" , vastasi Sirius katsoen samalla ystäviään. Kelmit kävelivät suureen saliin, jossa he nauttivat lounaansa. Sitten he kiipesivät seitsemänteen kerrokseen.
"Salasana?" kysyi Lihava leidi kelmeiltä hymyillen.
"Sanasieppari", vastasi Sirius astuen samalla juuri avautuneesta muotokuva-aukosta sisään. Pojat menivät jokainen istumaan omalle tuolille. Remus teki läksyjä. Sirius ja James kertoivat toisilleen vitsejä ja Peter seurasi oleskeluhuoneen tapahtumia. Toisessa päässä oleskeluhuonetta oli aloitettu kädenvääntökamppailu. Pojat alkoivat loppujen lopuksi kiinnostua huoneen perältä kuuluvasta metakasta.
"Mitä täällä oikein tapahtuu?" kysyi Sirius eräältä kuudesluokkalaiselta tytöltä.
"Etkö tiedä? Siellä on menossa kädenvääntöottelu, ja se uusi tyttö on todella lahjakas", vastasi kuudesluokkalainen tyttö Siriukselle. Kelmit katsoivat toisiaan hetken, nousivat ylös sohvilta ja lähtivät kävelemään kohti huoneen toista laitaa. Windy ja joku kolmasluokkalainen poika väänsivät kättä. Kun kelmit ilmaantuivat paikalle hetken kuluttua, Windy oli jo kumonnut vastustajan.
"Seuraava", huikkasi Windy hymyillen katsoen joukkoa. Kaikki katsoivat ympärilleen löytyisikö haastajaa Windylle. Lopulta katsojien joukosta Sirius ilmoitti haastavansa Windyn käden vääntöön Kädenvääntöön.
"Tästä tulisi mielenkiintoisempaa jos molemmat asettaisivat panokset", ehdotti Sirius naamallaan virne, joka kertoi että hänellä oli jo idea.
"Jos sinä voitat minä kutsun sinut seuralaisekseni Tylyahoon kun seuraavan kerran taas pääsemme sinne", ilmoitti Sirius päättäväisenä. Remus oli mennyt istumaan takkatulen ääreen lukemaan oppikirjaa, mutta kuunteli silti puolella korvalla kädenvääntöottelua. James ja Peter olivat lyöneet vetoa voittajasta. James veikkasi Siruksen voittavan ja Peter taas, että Windy voittaisi Siriuksen.
"No, jos sinä voitat, niin minä järjestän sinulle sokkotreffit seuraavalle kerralle kun menemme tylyahoon Isolla, eli siis viikon loppuna Viikonloppu yhteen", ilmoitti Windy iskien samalla silmäänsä ystävälleen. Huoneeseen oli laskeutunut hiljaisuus. Kaikki odottivat mitä parit sanoisivat toistensa ehdotuksista.
"Sopii", ilmoitti Sirius nopeasti.
"Sopii myös minulle. Kuka haluaa laskea ajan koska aloitamme?" kysyi Windy samalla kun hän asetti käsivartensa pöydälle, otti Siriuksen kädestä kiinni ja odotti lähtö laskentaa Lähtölaskentaa. Sirius näytti siltä, että oli omissa maailmoissaan ja niin Sirius olikin.
"Paikoillanne, valmiit, hep!" kuului huuto. Heti sen jälkeen alkoi käsien vääntö. Molemmat olivat ilmeisesti päättäneet voittaa, joten kisa oli tiukka. Kun kädenvääntöä oli kestänyt jo kymmenen minuuttia, molempien kasvot olivat muuttuneet punaisiksi ja heidän kätensä alkoivat hiota. Niukin naukin Sirius onnistui voittamaan. Windy huohotti pienen hetken, mutta sai lopulta itsensä kootuksi ja kätteli Siriusta hymyillen samalla tälle.
"Onneksi olkoon, sinä voitit minut", sanoi Windy iloisesti vaikka oli juuri hävinnyt.
"Muista sitten sopia sokkotreffit jonkun fiksun ihmisen kanssa", ilmoitti Sirius ääni vakavana katsoen samalla Windyä.
"Voi hän on todella fiksu, koska minä hänet valitsen", sanoi Windy salaperäisellä äänellä, joka kanteli siitä että Sirius tulisi yllättymään paristaan. Väkijoukko alkoi hajaantua nukkumaan. Väkijoukon mukana katosi myös Windy. Lily saapui alas lukemaan oppikirjaansa kulkien samalla takan ääressä vapaana olevalle nojatuolille. James huomasi heti tilaisuutensa.
"Hei Lily-armaani, lähtisitkö kanssani huomenna?"
"En."
"Mutta et tiedä mitä aioin kysyä!"
"En minä haluakaan tietää."
"Olisit niin kultainen ja kuuntelisit."
"Lopeta tuo häiritseminen, etkö näe että opiskelen?"
"Mu-mutta."
"Hyvä on, minä häivyn", tiuskaisi Lily marssien ylös niskojaan nakellen.
James huokaisi syvään ja istui vapaalle nojatuolille katselemaan kaihoisasti Lilyn perään. Kukaan ei enää tullut oleskelutilaan ja lopulta kelmit päättivät mennä nukkumaan. Kelmit pukivat yöpukunsa ja kömpivät nukkumaan vuoteisiinsa. Siriuksen viikko oli kulunut oikein mukavissa merkeissä, sillä hän odotti innoissaan jo sokkotreffejä. James ja Sirius olivat onnistuneet hankkimaan jo kaksi tuntia jälki-istuntoa käytöstapojen tunnilta. Se johtui siitä, että James oli sylkäissyt kädelleen ennen kuin oli kätellyt professori Hellämieltä, kun taas Sirius oli kertonut, että syylät kaunistaisivat vielä enemmän professoria. Siriusta huvitti erityisesti se, että James oli kuullut, kun Windy oli yrittänyt järjestää ensimmäistä seuralaista.
"Professori, onko teillä lauantaina vapaata", varmisti Windy McGarmiwalta hymyillen leveästi.
"On minulla, miksi se sinua kiinnostaa?" kysyi McGarmiwa katsoen vakavasti Windyä.
"No ajattelin, että lähtisitkö sokkotreffeille lauantaina erään pojan kanssa", kysäisi Windy hetkeäkään epäröimättä. McGarmiwa näytti järkyttyneen.
"Anteeksi kuinka neiti Diamond. Kuulinko nyt varmasti oiken?" tarkisti McGarmiwa epäillen tätä pilaksi.
"Toki Professori, niin että lähtisitkö?" kysyi Windy. Tuossa kun on melko paljon taas saman sanan toistoa, niin se tekee tekstistä hieman töksähtelevää. Windy hymyillen. Professori McGarmiwa tuijotti Windyä epäuskoisena suupielet mutrussa.
"Viisi pistettä pois rohkelikoilta. Neiti Diamond, tietääkseni teidän ei kuulu järjestää opettajien
yksityis- elämää Yksityiselämää tai yrittää naittaa heitä."
"Ihan niin kuin, joku viidesluokkalainen, muka haluaisi seurustella teidän kanssanne tai naida teidät, professori", Windy oli tuhahtanut hiljaa, niin ettei McGarmiwa ollut onneksi kulut mitään. McGarmiwa oli katsonut Windyä hyvin toruvasti kun tämä oli tullut ehdottamaan treffejä hänelle.
Sirius oli nauranut tämän Jamesilta kuultuaan vedet silmissä. Windy oli yrittänyt saada professoria hänen kanssaan sokkotreffeille. Se olisi ehkä tehnyt hyvää McGarmiwalle, mutta ei Siriukselle eikä hänen maineelleen.
Loppu
A/N: olen todella pahoillani että´mutta kunnon juonen puuteen takia lopetan sarjan kakkoslukuun!