Kirjoittaja Aihe: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)  (Luettu 5864 kertaa)

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« : 07.01.2012 10:34:49 »
Otsikko: Turvattomuutta
Beta: Sädekehä
Genre: angst
Ikäraja: S
Henkilöt: Regulus, Sirius
A/N: Siitä on ihan liian pitkä aika, kun oon julkaissut jotain raapaletta pidempää. Mustan veljeksistä siis jälleen osallistuen FF100:een sanalla 091. Syntymäpäivä.

*

Turvattomuutta

Kun Regulus oli yhdeksän, hänelle sanottiin, että nyt hänen tulisi kantaa vastuu omista teoistaan. Syntymäpäiväjuhlat eivät koskaan olleet kovin erikoisia, mutta kun Regulus täytti yhdeksän, hän tiesi sen tarkoittavan sitä, että saisi viimein samat oikeudet kuin Siriuskin. Hän sai valvoa pidempään ja lähteä yksin ulos, kun siltä tuntui.

Yllätyksenä hänelle tuli se, että kun hän yöllä ei saanut unta ja lähti hortoilemaan käytäville, tuli hänen äitinsä hänen luokseen ja sanoi: ”Tästä lähtien nämä öiset retkesi ovat kiellettyjä. Mene takaisin vuoteeseesi.”

Niin Regulus palasi huoneeseensa, jonka tummat seinät saivat hänet kyyristymään pelosta. Kylmä peti ei houkutellut nukkumaan. Syntymäpäivälahjakseen hän oli saanut oman huoneen, mutta nyt hän kaipasi Siriusta enemmän kuin koskaan ennen. Siriuksen vierelle oli liian helppo nukahtaa, ja Regulus kaipasi veljensä luomaa turvaa ympärilleen.

Regulus asteli huoneensa poikki istumaan sängylle, joka narahti hänen painostaan. Tummatukkainen poika säpsähti ääntä ja kiersi kätensä jalkojensa ympärille peloissaan. Hän ei ollut koskaan viihtynyt yksikseen, eikä hän siis voinut mitään kuumille kyynelille, jotka valuivat pitkin hänen poskiaan.

Vaimea koputus Reguluksen huoneen oveen sai pojan säpsähtämään toistamiseen, mutta kun Sirius kurkisti raotetun oven takaa, Regulus oli pelkästään helpottunut. Veli ei sanonut mitään, käveli vain hiljaa Reguluksen vierelle istumaan. Hän ei kietonut käsiään pikkuveljensä ympärille, kuten Regulus oli salaa odottanut. Kyyneleet eivät pysähtyneet ja Regulus tunsi olonsa turvattomaksi, vaikka nyt Sirius olikin hänen vierellään.

”Reg, lopeta itkeminen”, Sirius ärähti kyllästyttyään veljensä nyyhkytykseen.

Regulus, joka harvoin sai Siriuksen vihan osakseen, hiljeni. Hän pysyi liikkumatta ja pidätteli itkuaan, vaikka kaikkein eniten hän olisi halunnut painautua Siriuksen halaukseen. Nyt hän ei kuitenkaan uskaltanut edes koskettaa veljeään.

”Minä lähden viikon päästä Tylypahkaan, joten sinun on opittava pärjäämään ilman minua”, Sirius sanoi, ja kuin aavistaen Reguluksen tuntemukset, hän kiersi kätensä toisen ympärille.

Se oli epävarma halaus, mutta Regulus tarrautui siihen hellyydenosoitukseen kuin hukkuva. Hän tarttui Siriuksen yöpaidan kaulukseen kiinni, eikä suostunut päästämään irti, sillä tiesi niiden olevan jäähyväiset. Hän tulisi näkemään Siriuksen seuraavan kerran vasta joululomalla.

Siriuksen läheisyys rauhoitti Regulusta, eikä hän enää pelännyt huoneessaan olevia tummia varjoja ja sängyn narinaa. Regulus tiesi, että Siriuksen kanssa ollessaan hänellä ei ollut mitään pelättävää. Veli suojelisi häntä kaikelta pahalta, ja tämän tajutessaan hän sulki silmänsä kiinni väsyneenä.

Regulus tunsi unen tulleen ja hölläsi huomaamattaan otetta Siriuksen kauluksesta. Hän laski päänsä vasten veljeään ja ennen nukahtamistaan tunsi Siriuksen käden silittävän hiuksiaan. Lämmin kosketus sai hänet uneen hymy huulillaan.

”Hyvää yötä, pikkuveli.”
« Viimeksi muokattu: 07.01.2012 18:48:10 kirjoittanut Lunella »


Life is an illusion.



Aavis

  • herättäjähirviö
  • ***
  • Viestejä: 125
  • a+b © raitakarkki
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #1 : 31.01.2012 00:35:35 »
Voi kun tää olikin herkkä ficci.
Kuten olen varmasti aiemminkin jossain kuulutellut, yksinkertaiset lauseet tekevät muhun vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin rönsyilevä kuvailukin. Kaikessa karuudessaan tämäkin ficci onnistui todella vakuuttamaan ja sai miettimään itse kuvattua tilannetta enemmänkin.

Otsikko ei ole kummallinen, mutta sitäkin ytimekkäämpi ja kuvaavampi. Ainakin mä sain tästä täydelleen vastinetta sille, mitä näin nimetyltä tekstiltä odotin ja toivoinkin. Tää myös sopii hyvin juuri näihin hahmoihin.
Reguluksesta ei voi koskaan kirjoittaa liikaa (ainakaan niin kauan, kuin kyseessä ei ole ääliöhuumori). Verrattoman piristävää lukea lapsihahmosta herkästi kirjoitettu fic, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka tärkeä tässä kuvattu suhde ja takuulla tapahtumakin päähenkilön kannalta on käynnissä. Mitä Registä olisikaan tullut, ellei häntä pienenä poikana olisi hylätty vanhempien kovien odotusten armoille... melko varmasti jotain muuta, kuin mitä lopulta tuli. Mä aina (harhaisesti?) kuvittelen useimpien ihmisten mieltävän kuolonsyöjät lapsuudestaan saakka pahoiksi tai pimeyteen taipuvaisiksi, joten siinäkin mielessä tykkäsin lukea tämän tekstin ja sen välittämän kannan.

Lainaus
”Reg, lopeta itkeminen”, Sirius ärähti kyllästyttyään veljensä nyyhkytykseen.

Regulus, joka harvoin sai Siriuksen vihan osakseen, hiljeni. Hän pysyi liikkumatta ja pidätteli itkuaan, vaikka kaikkein eniten hän olisi halunnut painautua Siriuksen halaukseen. Nyt hän ei kuitenkaan uskaltanut edes koskettaa veljeään.

”Minä lähden viikon päästä Tylypahkaan, joten sinun on opittava pärjäämään ilman minua”

Ehdoton lempikohta oli tämä. Vaikka kummankaan hahmon tuntemuksiin ei sinällään syvennytä, lukijalle välittyy tässäkin kohtaa erittäin elävä ja selkeä kuva siitä, mitä poikien päissä tuolla hetkellä mahdollisesti liikkui. Veljesraasut, Reg tulee jäämään yksin ja ystävittä kotiin ja joutuu taipumaan iki-ihanien talonvaltiaiden tahtoon ja Siriuksellekin kasvaa kova kuori ilman pikkuveljeä. :( Epävarmat halaukset ovat jotain epävarminta ikinä, niin yllättävää kuin se onkin. :'D Ainakin imho.

Multa ei irtoa järkevää kommenttia, mutta haluan kuitenkin kiittää lukunautinnosta. Kiitoskiitos tästä nättimyksestä, (joka sopi muuten itseasiassa ihan hyvin Sinisen unen sävelmään...). :-*

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #2 : 08.02.2012 06:59:11 »
Hyvää huomenta Kommenttibingosta kultaseni ♥! Nappasin tän, koska en oo tainnut lukea sulta aikaisemmin mitään ja no, kerta se on ensimmäinenkin. Ja teinkin kyllä mahtavan valinnan, täytyy sanoa. Oih miten ihanan suloinen tämä on. Tosi hieno idea kirjoittaa tämä siitä ajasta, kun Regulus ja Sirius olivat vielä ihan pieniä, en ole ennen nimittäin samanmoista ficciä lukenutkaan.

Tämä oli ihan äärettömän ihana kaikessa suloisuudessaan ja tunteilussaan. Ficin ilme välittyi lukijalle aina ensiriveiltä lähtien ja imaisi mukaansa välittömästi. Luin tämän muutamaankin kertaan, koska niin haikean mielen tämä jätti (ja tämä on siis vain hyvä asia.) Onnistunut ficci tavoittaa tunnelmallaan lukijan, ja tämä tosiaan teki sen. Ehkä myös samaistuin vähän pikku Regulukseen, joka oli niin kovin yksin pimeää peläten, kaivaten jotain vain sulkemaan hänet syleilyynsä.

Lainaus
Se oli epävarma halaus, mutta Regulus tarrautui siihen hellyydenosoitukseen kuin hukkuva. Hän tarttui Siriuksen yöpaidan kaulukseen kiinni, eikä suostunut päästämään irti, sillä tiesi niiden olevan jäähyväiset. Hän tulisi näkemään Siriuksen seuraavan kerran vasta joululomalla.

Rakastan tätä kohtaa. Tämä juuri kertoo Reguluksen epätoivosta ja siitä, kuinka paljon hän tarvitsee veljeään antamaan lohtua yksinäisiin öihin. Etenkin tuo ilmaus ’kuin hukkuva’ sykähdytti sillä niinhän se onkin, ilman tärkeitä ihmisiä tuntee tulevansa tukahdutetuksi. Vielä kun tietää mitä Mustan suku on, niin käy ihan hirveästi sääliksi pientä Regulusta.

Komppaan myös tuota aikaisempaa kommenttia siinä, että mä itsekin nään Reguluksessa eniten tän puolen, tollasen vähän herkän ja takertuvaisen puolen, vaikka Musta ja kuolari olikin.

Kirjoitus oli sujuvaa ja virheetöntä. Kuvailuilla ei tosin mässäilty, mutta ei tarvinnutkaan. Tämä eteni juonellisesti hyvin tasaisesti eteenpäin, eikä jättänyt lukijaa kylmäksi. Oikein suloinen ja ihana siis, tykkäsin : )

Kiitos
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

koete

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 1 108
  • ava: we♥it
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #3 : 08.02.2012 13:44:35 »
Voi, tämä oli todella suloinen ficceröinen vaikka samalla myös hivenen surullinen.

Kaikki nuo narinat ja tummat seinät ja kylmä sänky ja Reguluksen itku olivat niin hyvin kuvailtu, että pystyi hyvin kuvittelemaan mielessään tuon Reguluksen ahdistuksen ja pelon. Mun mielestä on muutenkin kivaa lukea näistä kahdesta ficcejä, sillä Regulus jää kirjoissa etäiseksi hahmoksi, näiden kahden velisuhde on ehkä vähän vihamielinen, mutta kuitenkin tulee tunne, että on jotain muutakin. Ja tässä tuli taas uusi kiva mielikuva näiden kahden suhteesta.
Ja kahta muuta kommentoijaa kompatakseni on munkin sanottava, että tykkään myös itse tosta Reguluksen herkkyydestä, sillä ainakin itse oon saanut herrasta vähän tuollaisen herkemmän kuvan.

Ja Sirius oli toki ihana, ensin yrittää komentaa ja olla tuollainen ei niin tunteellinen, mutta halaa sitten kummin. Ehdoton lempikohtani oli juuri tuo veljesten halailun kuvaus ja sitten tietysti tuo loppu. Myös Sirius osaa olla hellä ja suloinen niin tahtoessaan.

Tuo alku oli vähän ehkä sellanen irrallinen, mutta kuitenkin tykkäsin siitä sillä se vähän alusti noita tulevia tapahtumia. Kuvailua tässä oli juuri sopivasti, ei liikaa, sillä tää on kuitenkin tehty pienen lapsen (osittaisesta) näkökulmasta, joten oli itseasiassa parempi, että kuvailu oli yksinkertaista.


Lainaus
Hän tarttui Siriuksen yöpaidan kaulukseen kiinni, eikä suostunut päästämään irti, sillä tiesi niiden olevan jäähyväiset. Hän tulisi näkemään Siriuksen seuraavan kerran vasta joululomalla.
Surullista ja suloista samaan aikaan, yksinkertaista. Lempparikohta ja siitä saa hyvin kiinni, siitä mitä yritin ylempänä kommentissani selittää (eli tekstissä on vähän sekaisin kaikkea. ).

Mutta eipä mulla sen kummempia tähän, tykkäsin. :)

AhmaBoy

  • Vieras
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #4 : 10.02.2012 11:09:26 »
Hei! Luen aina mielelläni Siriuksesta ja Reguluksesta kertovia ficcejä.  :-*

Tämä oli hyvä, parhainta tässä oli ehkä se, kuinka kuvailit Mustien sukutaloa. Regulus oli tyypillinen vollottava lapsi, mutta pidin siitä että Siriuksesi oli kunnon Sirius.  ;D Loppuratkaisusta en pitänyt... se oli turhan kliseinen. Alussa Regulus ei meinannut saada turvaa edes Siriuksesta ja sitten lopulta hän sai sen turvan aivan liian nopeasti.

Kiva teksti kuitenkin!

Frederica

  • ***
  • Viestejä: 1 147
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #5 : 18.02.2012 12:19:50 »
Tämä on todella ihana. Regulusta todella tulee surku tässä, ja Sirius on ihana isoveljenä, joka lohduttaa ja yrittää valmistaa pikkuveljensä tulevaa varten. Reguluksen ahdistus näkyy ja tuntuu tässä hienosti, ja tuo kamala iso muutos, Siriuksen lähtö, tuntuu todella epäreilulta.

Tämä on kauttaaltaan kaunis ja upea, juuri sellainen mitä odotinkin, kun huomasin sinut kirjoittajana. ;D Tunnelmanluonti on sinulla kadehdittavan hyvin hallussa ja saat ihanasti tuotua hahmojen tunteet lähelle.

Pidän aloituksessa siitä, että se aloittaa Reguluksen matkan tuntemattomaan, kasvamiseen ja lapsuuden taakse jättämiseen. Kaikki kipeät asiat tulevat lähemmäs, läheisyys kielletään, annetaan oma huone, odotetaan ison pojan käytöstä, Sirius lähtee. Reguluksen koko maailma muuttuu äkkiä, eikä se ole hyvä asia. :'( Regulus on tässä todella suloinen (samoin kuin Sirius).

Kiitos todella paljon tästä.<3
wooooop
Ava: Ingrid

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 077
    • tumblr
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #6 : 02.04.2012 18:55:46 »
Siitä on ihan hitosti liikaa aikaa, kun viimeksi luin jotain sinulta. : ( No onneksi sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni, nykyään kun jumitan ihan liikaa näiden kommenttien kanssa. : D En kyllä yhtään ihmettele miksi tämä oli kommenttikampanjassa (pahoittelut muuten myöhästymisestäni), ihania hahmoja, ihana nimi ja sinun taatusti taidokas kirjoitustyylisi ovat kaikki kolme vain osa tätä hienouden määrää!

Lapsuusajoista kirjoitetuista ficeissä käytetään aina välillä, useinkin, tällaista kertomatyyliä - "kun hän oli lapsi, kerrottiin, että" - ja pidin pidin siitä jälleen kerran! Se tuo sellaisen aika nostalgisen olon, sellaisen niin kuin todella olisi kurkattu pölyiseen menneisyyteen, ja heti alku loi silmien eteen Kalmanhanaukion hämärät portaikot ja narisevat askelmat, Siriuksen ja Remuksen, öitä, veljeksiä, lapsuusmuistoja, jotka ovat vähän niin kuin hämäriä, mutta kun niihin keskittyy, ne voi elää ihan uudelleen. Olet aina ollut todentuntuinen kirjoittaja, osannut kertoa asioita sievästi ja luoden selkeitä mielikuvia vieden lukijan siihen taianomaiseen paikkaan, mistä tekstisi kertovat.

Oi ei, miten Regulusta kävi sääliksi. : / Uskomattoman ihanasti ja hellyttävästi kirjoitettua kuvailua, oikeasti! Pikkuvelimäisyys näkyi ihan kaikissa ajatuksissa ja fiiliksissä, ja rakastuin tuohon, miten hän takertui, niin kuin hukkuvaan! ♥ Sirius on juuri sellainen joka olisi varmasti ihana isoveli, ja tässä tuli sellainen turvallinen olo: tunsi itsekin, miten epätoivoisesti Regulus halusi takertua viimeisiin hetkiin ja halusi vielä saada Siriuksesta turvaa, kieltäytyi ajattelemasta että pitäisi pärjätä ilman, vaan kiskoi kaikin voimin isoveljeä takaisin. Sirius on vähän äkkipikainen ja suutahti toki, mutta onneksi kuitenkin lopulta lohdutti, silitteli hiuksia ja halasi ja oli siinä lähellä, koska tajusi kuitenkin, miten yksin Regulus jäisi. Äiti oli tiukka ihminen ja heti alussa kieltämässä, ja sekin kertoi tavallaan paljon sitä, miten paljon Regulus Siriusta tarvitsi - isäkin oli tässä poissaoleva hahmo ja Sirius oli lopulta aina se tärkein, ja se, joka ainoastaan osasi häntä lohduttaa.

Tässä oli todentuntuinen ja surullinen tunnelma, minua ainakin alkoi itkettää Reguluksen puolesta ihan kamalasti. : D Mutta vaikka fic olikin surumielinen ja vähän epätoivoinen, loppui se sillä tavalla onnellisesti, ettei tästä jäänyt paha mieli, vaikka paljon tunteita pääsikin purkautumaan. Kaunista kuvailua ja tosi kaunis aihe, muistinpas taas miksi silloin aktiivisempina lukukausina luin niin paljon sinun ficcejäsi. Kiitos tästä ja anteeksi vielä että kommentointi kesti. Aivan ihana fic, olet super! Pus. :-*
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Lunella

  • ***
  • Viestejä: 703
Vs: Turvattomuutta (S, Regulus & Sirius)
« Vastaus #7 : 02.04.2012 21:43:34 »
Tunnen ihan omantunnontuskia että vastaan näihin kommentteihin näin myöhässä, mutta kun. Apua. En mä osaa vastata teidän näin hurjan ihaniin kommentteihin mitenkään järkevästi.

Admila!, mun tyyliä tosiaan on kuvailtu aika yksinkertaiseksi ja sitähän se taitaa vähän ollakin. Ihanaa, että kuitenkin tykkäsit yksinkertaisesta tyylistä. Mä en ole muiden kuolonsyöjien lapsuuksiin perehtynyt sen kummemmin kuin Reguluksen, ja mä en ainakaan Reguluksesta ole koskaan ajatellut, että Regulus olisi jotenkin aina ollut paha, koska olihan sillä kuitenkin kapinallinen Sirius veljenä aina siihen asti, että tämä lähti Tylypahkaan. Kiitos. :3

Aapo, hihiii kiitos ihan mielettömän ihanasta ja piristävästä kommentista! En voinut olla hymyilemättä sun kommenttiasi lukiessa. :3 ♥ Hyvä, että ficin ilme/tunnelma välittyi, sehän tässä kai tavallaan oli tarkoituskin, että herättää tunteita. Ja apua, en mä yhtään tiedä mitä muuta mä voisin sanoa, mutta kiitos! Olit vielä mennyt laittamaan mun ficin kommenttikampanjaankin senkin ihana! ♥

koete, kiitos♥ Tuosta Reguluksen herkkyydestä; mä oon aina ajatellut, että Reg pienempänä oli vähän tollanen itkupilli, esitti kovaa, mutta kuitenkin turvautui Siriukseen aina kuin mahdollista. Mä en pysty näkemään sitä minään true-pahiksena, kun se oli kuitenkin vielä noin nuori tässä mun ficissä. Mutta joo, kiitos vielä kerran ihanasta kommentista! C:

Ahmaboy, noh, ei kaikesta voi tykätä, eikä tarvitsekaan. En mä voinut vaan mitenkään jättää Regulusta ilman Siriuksen turvaa. Raukka olisi muuten ollut ihan yksin. ;_; ♥  Hyvä, että lopusta huolimatta pidit ja kiitos rakentavasta kommentista. (:

Mustalupiini, aww kiitos itsellesi kommentista! ♥  Aika lailla sellaisen kuvan olit saanutkin, millaisen mä tällä ficillä halusin antaa - tosin mä en ole koskaan kauheasti miettinyt sitä, että tiesivätko Reg ja Sirius, että Siriuksen lähtö Tylypahkaan erottaa ne toisistaan, eikä niiden välit sen jälkeen palaa ennalleen. Tietysti ne tiesi, että jokin tulee muuttumaan, mutta että ne olisivat aavistaneet enemmänkin, miksei.  Ja hei, mäkin haluan ryhmähaliin mukaan. :3

Frederica, hei! ♥ Olipas jotenkin hassua nähdä sinut kommentoimassa mun potterficciä, kun kommentoit niitä mun naruto-raapaleita aina. Hyvällä tavalla siis, olin ihan hämmentynyt ja apua, kiitos ihan hirvittävän paljon kehuista ja itse kommentista yleensäkin! :3 Yritän tulla kommentoimaan jossain vaiheessa sun ihania ficcejä, kunhan nyt vaan saan vapaata johonkin väliin.

Lils, no enpä mä kauheasti ole mitään kirjoitellutkaan, että ei ole ollut ficcejäkään, mitä et olisi jo lukenut + kommentoinut. Eikä tuo myöhästyminen mitään meinaa, enhän mä edes tiennyt, että tämä missään kommenttikampanjassa oli! Ihan superihana yllätys sun kommenttisi siis. :3 Mä en ole tainnut kirjoittaa yhtäkään ficciä tätä aiemmin tuollaisella kertomatyylillä kuin tässä nyt, vaikka oonkin kirjoittanut aika paljonkin Reguluksen + Siriuksen lapsuudesta, mutta hyvä, että se toimi ja pidit siitä. Ja taas mua hymyilyttää ihan mielettömästi, kun oon saanut noin paljon tunteita herätettyä sinussakin. Itse olet super! Kiitos. C: ♥


Musta niin tuntuu, että toistin ainakin tsiljoona kertaa sanan kiitos ja käytin ihan liikaa sydämiä ja hymiötä, mutta kun ei teidän mielettömän ihaniin kommentteihin voi olla vastaamatta kuin sydämmin ja hymiön. Ää ootte ihania! ♥


Life is an illusion.