Bordeaux ja muitakin / K11

[Lils]

Rating: K11
Pairing: Sirius/Remus
Summary: Kaataa uuden lasin viskiä ja hyräilee - Bordeaux on aina ollut toisen lasista parempaa.
Warnings: : ( ja alkoholia

A/N: FF100: (060. juoma), Aakkoshaaste (Sirius Musta), Angst10 (Sirius Musta), One True Something 20 (Kelmit) Kiitos kovasti Vaniljelle kappaleesta! Omistus menee Buttikselle, hyvää isinpäivää. ♥
Bordeaux ja muitakin

Viski oli hänen hengityksensä huuru: se, joka kiipesi kirpeinä pakkasaamuina taivaalle ja näytti vähän tupakansavulta. Sitähän siihen joskus oli sekoittunutkin, mutta ei enää, kun ketään toista ei kävellyt vierellä.

Remuksen lasi oli niin puoliksi tyhjä, useimmiten kokonaan. Sirius katsoi sitä inhoten, jopa halveksien, miten voit olla niin vitun negatiivinen, älä jaksa, Remus vain kohautti olkiaan takaisin ja paineli rasvaisia sormenjälkiä lasinreunaan kaikessa vaitonaisuudessa. Siriuksen lasi oli puoliksi täynnä tai piri pintaan, joskus hänellä ei ollut lasia lainkaan, hymy vain. Hän jaksoi odottaa huomista, sillä eihän se voinut omien sanojensa mukaan olla eilistä pahempi. Tietenkään.

Oppivat he silti jotakin toisiltaan. Sirius oli se, joka sytytti ensimmäisen savukkeen toisen suuhun – Remus oli se, joka kertoi miten myönnetään että rakastetaan ja kaatoi viiniä lasiin. Hän kesytti koiran laittamatta sille kaulapantaa, ja sitä Sirius osasi arvostaa: Remus ei koskaan silittänyt vastakarvaan eikä väkisin halunnut setviä takkuista turkkia. Se likaisuus oli kulkurileima, valttikortti, ässä hihassa, joka oli jo vuosien aika muuttunut repaleiseksi. Hän oli muuttunut repaleiseksi, kulunut – ja paikattu. Remushan sen oli tehnyt.

Mutta sitä ei kestänyt kuin vuosia, ei sellaisesta jäänyt koskaan käteen kuin korteista huonompia. Sirius sai täyskäden, muttei ylpeillyt; taittoi vain korttinsa vaiteliaana taskuun, nappasi takin ja lähti. Hän oli pelannut ilman panoksia. Toinen sen sijaan oli onnettomampi. He olivat kyllä samanlaisia niin monella tavalla, mutta vain hän oli se, joka pelasi aina sydämellään, se, joka pelasi täydellä pokerinaamalla, mutta ilmeili silti pelin ulkopuolella. Remus oli se, jolle jäi tyhjiä pulloja ja tyhjä asunto, tyhjiä päiviä ja tyhjä itsensä. Tyhjä, hajotettu, revitty ja takuista setvitty, juotu sydän.

(Eikä Remus tiennyt tai tule koskaan tietämään, miksi kaksitoista vuotta yksin pimeydessä tuntuvat niin pahoilta ja että Sirius on niin kovin pahoillaan, ei, vaan kaataa itselleen uuden lasin viskiä ja hyräilee tottuneesti alkusoittoa heidän kappaleestaan. Bordeaux on aina ollut toisen lasista parempaa.)

[Antelope]

Heei, pyydän vain, että hymyilet,  kun luet tämän kommentin, koska ihmisten pitää hymyillä enemmän.

Ja tämähän oli ihan hemmetin hieno. Niin kuin aina. Sirius/Remus angstista minulla aina ollut ristiriitaisia ajatuksia, koska OTP, mutta kun angst on genrenä niin hieno. _{Oikeasti koin järkyttävän elämyksen, kun tajusin etten osaa kirjoittaa fluffia niin kuin joskus ennen ja angst onnistuu paljon paremmin.} No, angstia on ihana osata kirjoittaa ja sen sinä todella hallitset! Ja olen sanonut varmaan jokaisessa kommentissa, minkä olen jättänyt sinun ficciisi, että kirjoitutyylisi on aivan erityinen ja hieno. Se on helposti tunnistettava, tunteika ja vivahteikas. Virheetöntä ja kaunista.

Tämän ficin Sirius vastaa aika vahvasti minun fanonin angsti-Siriusta, ja ylipäätänsä Siriusta muutenkin. Sirius tuntui jotenkin hahmona omituiselta, jos hän ei polttaisi tupakkaa tai joisi viskiä - en enää osaa kuvitella Siriusta muunlaisena, koska fanon on kehittynyt niin vahvaksi. Joten, taas yksi hyvä syy, miksi  saan tykätä tästä ficistä aivan liikaa ja hehkuttaa sitä sitten tuolla lopussa näiden kaikkien järkevien juttujen jälkeen. Eli siis Sirius oli hyvinkin IC minun mielestäni.

Remus oli hyvinkin remusmainen myöskin. Hän alistuu Siriuksen tahtoon, ehkä vähän ärsyttävästikin ja on siinä vieressä ja katsoo, kun toinen kittaa alkoholia ja syyttää toista ahdistuksesta ja muustakin. Aina vähän parka.

Ja nyt vähän ihqutusta, ihqihq, ihanana lbhjdfkhkdf. Turhan paljon offausta, mutta voitko antaa anteeksi, muru?


Antelope

[Rutto]

Siis herranen aika. :D En yleensä lue ficcejä, mutta eksyin nyt tänne kerta Bordeaux.

Siriuksen lasi oli puoliksi täynnä tai piri pintaan, joskus hänellä ei ollut lasia lainkaan, hymy vain.

Kirjoitat mielettömän kauniisti. Hahmosi ovat hyvin IC, ainakin fanonmielessä, ja kieli jota käytät, on yksinkertaisesti taidokasta. Angsti nivoutuu tarinan sekaan ihanasti, ilman mitään dramaattisia ja epäaitoja sanankäänteitä. Erityisen hienoa minusta on se että tämä on tarina, ei vuodatus siitä, kuinka elämä on ikävää yhyhyy, kuten joskus angstificeille helposti käy.

Jos tällaisia kirjoittajia olisi enemmän, lukisin varmasti useampia ficcejä. Kiitos.

[Ametrine]

Moi, tykkään!
Siinä tuli kaikki tärkein.

Okei, tykkäsin oikein paljon, sä olet taitava ja sun ficit on aina semmosia ihania helmiä. Tämäkin on. ♥

Hän kesytti koiran laittamatta sille kaulapantaa

Vau. Tuo kohta oli upea ja oooh. Sun sanavalinnat on mahtavia.

Mä ihailen sitä tapaa jolla kuvaat Siriuksen ja Remuksen suhdetta. Se ei ole sellaista arkista, vaan täynnä tunteita ja puolityhjiä tai puolitäysiä laseja ja täyskäsiä ja kaikkea muuta. Mulla loppuu sanat kesken.

Remus oli se, jolle jäi tyhjiä pulloja ja tyhjä asunto, tyhjiä päiviä ja tyhjä itsensä. Tyhjä, hajotettu, revitty ja takuista setvitty, juotu sydän.

Rakastan.

[Scaramouche]

Tää oli aivan järkyttävän ihana, mutta silti tätä oli jotenkin tosi ahdistavaa lukea. Siis ihan totta.

Mä oon sanonut sulle varmaan miljoona kertaa että sun kuvailu on ihmeellista ja käsittämättömän ihanaa, mutta tää on ehkä kaikkein paras. Kuvailun osalta siis. (Monin muinkin puolin täydellinen.) Tässä se ihmeellisyys ja oikeiden sanavalintojen merkityksellisyys korostuu.

Hän kesytti koiran laittamatta sille kaulapantaa, ja sitä Sirius osasi arvostaa: Remus ei koskaan silittänyt vastakarvaan eikä väkisin halunnut setviä takkuista turkkia.

Sä saat Sirius/Remuksen kuulostamaan niin aidolta ja alkuperäiseltä, että mä aloin nyt miettiä että miks ihmeessä Rowling ei ite kirjoittanut niiden välille suhdetta? Se olis ollut aivan mahtavaa, mutta toisaalta, jos se olis sen tehnyt niin sitten me fanit ei oltais keksitty mitään uutta. Sirius ja sen koiruus on jotain niin ihanaa, että sulin tuolle kohdalle ihan täysin. Love it.

Remus oli se, jolle jäi tyhjiä pulloja ja tyhjä asunto, tyhjiä päiviä ja tyhjä itsensä. Tyhjä, hajotettu, revitty ja takuista setvitty, juotu sydän.

Tyhjyys on kaunista abstraktina ja konkreettisena, ja just nyt sä teit sanasta 'tyhjä' taidetta. Ja 'juotu sydän' kuulostaa aivan ihanan... jotenkin katkeralta. Ihan kun kaikki olis kerrottu mutta liikaa jätetty kertomatta.

Mun kommentit on viime aikoina olleet tosi surkeita, mutta yritän kovasti parantaa. Mä tykkäsi tästä ihan mielettömästi, toivottavasti tajusit sen.

[Lils]

Antelope, pyyntö hyväksytty! Iso hymy olikin ja on vieläkin. : ) Sirius/Remus-angst on aina tosi surullista mutta toisaalta minun on tosi vaikea saada heidän tarinastaan onnellista, ja siitä ehkä tämä (jälleen). Angst tosiaan on kuitenkin genrenä hieno, varsinkin, jos teksti onnistuu. Kiitos jälleen kauniista sanoistasi varsinkin kirjoitustyylin suhteen! Se on se, joka ei aina niin usein varsinaisesti muutu, mutta kuitenkin kehittyy, ja josta pitää aina pohtia että onkohan tässä mitään järkeä. : D Hyvä siis, että se iskee lukijaan vieläkin. Sirius on aina ihana ja Remuskin yleensä, joten superloistavaa jos hahmot olivat IC ja sopivat tähän! Kiitos näteistä sanoista söpöliini, hymyni on nyt ikitarttumistaioiettu hih. ♥

Rutto, ihanaa saada joku edes piipahtamaan ficcien maailmassa, ja no, Bordeaux on sanana vaan niin hieno että sehän on melkein jo pakollinen. Hyvä jos olin pitänyt angstiteeman sen verran uskottavana ettei tämä ollut vain vuodatusta, ja no mitä sanoa - olen todella otettu sanoistasi,  joten kiitos kovasti että tulit lukemaan ja kommentoimaan!

Ame, tärkeysjärjestys täytyy olla : D Itse olet helmi (kirjoitin aluksi hölmö, höh) ja minäpä tykkäänkin susta! Mutta siis vau, ihailla on aina pelottavalla tavalla hieno sana ja ihanaa kun sanot noin, ja hienoa että molemmat hahmot ovat onnistuneita. Täyskädet ja viski ja lasit ja kaikki ovat varmaan jotain mitä löytyy aina joka puolelta teksteissäni mutta hyvä jos ne yhä toimivat. : D Kiitos että kommentoit, muru. ♥

Salla, ihanasti sanottu mutta samalla voi ei. : / Ahdistavat tekstit ovat aina niin ristiriitaisia, varsinkin jos ne ovat muuten hyviä, on tosi vaikeaa päättää, pitääkö vai eikö pidä (eikä asiaa kyllä auta yhtään se että eläytyy aina niin kamalasti ja ahdistuu heti kun saa tilaisuuden hahah : D). Sirius/Remus tosiaan on niin toimivaa ja kaikkea että sen on pakkokin olla canonia, harmi, ettei sitä tarpeeksi ole kirjoissa - mutta olet ihan oikeassa että varmaan se imisi kaiken mielenkiinnon siitä ficcaamisesta. : D Äläkä höpise mistään kommenttitasosta, ihanasti osaat sanoa kaikkea Fiksua ja kaunistakin. Kiitos! ♥