Kotikadun kauneus, Harry/Draco, 2,5-raapale (S)

[Thelina]

Ficin nimi: Kotikadun kauneus
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: fluff
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Terävä räksähdys halkoo yöilmaa, kun Harry ilmiintyy vaahteranlehtien peittämälle jalkakäytävälle kotikatunsa risteykseen.
Vastuunvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Halusin kirjoittaa jotakin arkista fluffia, joten tällainen syksyinen Drarry-pätkä tuli mieleeni. Osallistuu haasteisiin Spurttiraapale V, Sana/Kuva/Lause10 #2 sanalla kotikatu, Fluffy10 #4 sanalla kahlata sekä Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2.


Kotikadun kauneus


Terävä räksähdys halkoo yöilmaa, kun Harry ilmiintyy vaahteranlehtien peittämälle jalkakäytävälle kotikatunsa risteykseen. Tumman taivaan syleilyssä puiden ja pensaiden syksyisen kirkkaat sävyt näyttävät astetta syvemmiltä, katulyhtyjen luomat varjot pehmeiltä ja samettisilta. Vaikka Harry on väsynyt, hän hymyilee. Kotikadun yöllinen kauneus yllättää hänet kerta toisensa jälkeen, eikä vähiten ruskan aikaan.

Harryn iltavuoro on venähtänyt pitkäksi, mutta hän pitää kuitenkin kiinni tavastaan ilmiintyä kadun päähän sen sijaan, että laskeutuisi suoraan kotiovensa eteen. Pieni iltakävely auttaa tuulettamaan työmurheet pois, ja kauempana siintävän kodin valaistut ikkunat saavat odotuksen kasvamaan Harryn sydämessä. Hän kahlaa vaahteranlehtien meren läpi eteenpäin, välittämättä niitä pöllyttävästä syystuulesta, joka tunkeutuu villakangasviitan läpi iholle asti. Askeleet kuljettavat häntä vähä vähältä lähemmäksi kodin lämpöä ja ihmistä, joka karkottaa kylmyyden takkatulta ja myöhäisillan teekupillistakin tehokkaammin. Se, että kotona on joku odottamassa, tekee Harryn tavattoman onnelliseksi.

Kotikadun päässä asfaltti vaihtuu pihapolun kivilaatoiksi, vaahteranlehdet kenkien alla raksahteleviksi tammenterhoiksi. Harry harppoo niiden yli ja ylös portaita, kiertää avainta lukossa ja astuu sisään.

Draco tulee eteiseen heti, kun kuulee oven käyvän.

“Hei”, hän sanoo pehmeästi ja ottaa Harryn viitan vastaan, samalla kun kurottautuu antamaan hänelle kevyen suudelman. “Tulithan sinä vihdoinkin.”

“Hei, rakas”, Harry vastaa. “Tulin niin pian kuin pääsin. Ei sinun olisi tarvinnut valvoa myöhään takiani.”

“Tiedän”, Draco vastaa. “Mutta halusin odottaa sinua.”

Harry vetää Dracon lähelleen ja hengittää tämän tuoksua keuhkoihinsa. Draco on pukeutunut Harryn tummanpunaiseen pyjamaan ja omaan aamutakkiinsa, jonka sisään Harry pujottaa kätensä, halaukseen.

Eteisen ikkunasta kajastaa sisään katulyhtyjen keltaista valoa. Harry painaa päänsä vasten Dracon olkaa ja näkee vaahteranlehtien satavan kadulle ja pihalle, tammenterhojen peitoksi.

[hiddenben]

En ehkä kestä, miten ihana tämä oli! Aivan todella fluffyinen ja ihana lyhyt tunnelmanpalanen, joka vangitsee ihan täydellisesti syksyisen, ehkä hieman myrskyisänkin tunnelman, kun tuuli tuolla tavoin puhaltaa ja pääsee iholle. Onkin kulunut hetki siitä, kun viimeksi luin Drarrya (jostain syystä aloin myös ajatella, että tämä asetelma sopisi Marty/Rustiinkin ), ja tämä oli ihana muistutus siitä, miten kivaa näistä kahdesta onkaan lukea - varsinkin sinun kirjoittamanasi!

Erityisen onnistunutta tässä on mielestäni syksyisen slice of lifen tavoittamisen lisäksi se, että tarina jakautuu tarkastelemaan Harryn elämää kahdesta eri näkökulmasta: on Harryn oma elämä työstressin ja pohdintojen suhteen sekä hänen elämänsä Dracon kanssa, jossa on onnea ja lämpöä – ja näiden kahden välille on tärkeääkin saada jonkilainen etäisyys ja ero. Usein ficeissä parisuhde ottaa vallan kaikesta (mikä toki on sekin hauskaa ja kivaa luettavaa), mutta tosielämässä on tärkeää, että oma elämä ei pyöri täysin kumppanin yllä, ja tässä ficissä se tulee mielestäni esiin En tiedä, ymmärrätkö, mitä ajan takaa - mutta tiedä ainakin, että olet siinä onnistunut!

Tykkäsin hurjasti siitä, että Harry nauttii valojen näkemisestä sisällä, "- lähemmäksi kodin lämpöä ja ihmistä, joka karkottaa kylmyyden takkatulta ja myöhäisillan teekupillistakin tehokkaammin" (se on niin ihanaa, kun tietää, että joku rakas ihminen odottaa kotona), ja varsinkin tämä kohta oli mieleeni:

Kotikadun päässä asfaltti vaihtuu pihapolun kivilaatoiksi, vaahteranlehdet kenkien alla raksahteleviksi tammenterhoiksi. Harry harppoo niiden yli ja ylös portaita, kiertää avainta lukossa ja astuu sisään.

Tämä kokonaisuus on hieno kokoelma liikettä, joka kuvataan luonnon ja syksyn kautta ja tykkään siitä todella! Hyvää kuvailua, joka tuo mukanaan tunnelmaa Loppu oli sopivan siirappinen ja todella fluffyinen - varsinkin, kun Draco on pukeutunut melkeinpä Rohkelikon väreihin lainatessaan Harryn pyjamaa Ihana fiilisraapale, kiitos tästä!

 

[Fairy tale]

Voi että tämä oli lämpöinen ja pehmoinen ja fluffyinen. Ihanaa lukea Harrysta ja Dracosta onnellisina, toisiaan rakastavina. Hienosti tässä kulkee mukana nuo ruskan värjäämät vaahteranlehdet. Et vain mainitse niitä tuossa alussa, vaan ne ovat mukana keskivaiheessa ja vielä lopussakin. Ulkoilman tuulisuus ja hämäryys ja vastakohtana kodin ikkunat joista loistaa valo, jossa on joku odottamassa. Ja se koti on lämmin ja hyvä paikka. 

[Vendela]

Kyllä oli suloinen ja lämmin sekä syksyinen tämä tunnelmapala Sopi jotenkin todella kivasti tämän illan tunnelmaani kun kävin juuri koiran kanssa lenkillä tuolla pimeydessä, puista pudonneiden lehtien keskellä ja katselin ikkunoista loistavia valoja. Tämä aika vuodesta on kyllä sillä tavalla maagisen kaunis, kun voi nauttia ruskasta ja noista putoavista lehdistä sekä siitä, että pikkuhiljaa sytytellään kynttilöitä ja muita valoja.

Ihanaa, kun Draco oli edelleen valveilla odottamassa Harrya. Kertoi jotenkin sellaisesta välittämisestä ja rakkaudesta. Villakangasviitta oli tosi kiva yksityiskohta, samoin kun vaahteranlehdet ja tammenterhot

Kiitos tästä, oli täydellinen iltapala juuri tänään!

Vendela

[kaaos]

Lukaisimpa vielä tämänkin tunnelmallisen syyskohtauksen. Näiden kahden suhde näyttäytyi näinkin lyhyessä pätkässä ilahduttavan lämpimänä ja lempeänä. Pienin teoin ja sanoin kerrottu paljon. Heh, jotenkin toi harppova Harry toi eloisan mielikuvan pitkäjalkaisesta aikuisesta Harrysta, se oli mukava mielikuva! Ja suloinen pehmoinen Draco odottelemassa.

Kiitos!

[Thelina]

hiddeben: Onnistut kyllä aina piristämään kommenteillasi päivääni, niin nytkin! Hymyilyttää ajatella, että olen ainakin osasyyllisenä ollut käännyttämässä sinua tämänkin parituksen pariin Ja Marty/Rustista tuli mieleen, että heistä pitäisi ehdottomasti kirjoittaa jotakin syksyistä, mutta tällainen toinen odottaa toista kotiin töistä -asetelma ei varmaan heidän kanssaan täysin toimisi, koska kumpikin olisi myöhään töissä Se on kyllä totta, että ficeissä ehkä yleensä keskitytään enemmän suhdeasioihin eikä niinkään kuvata työarkea, joten kiva kuulla, että tässä tuli sopivasti molemmat ilmi! Ja ihana kuulla noista kohdista mistä pidit. Osaat jotenkin tosi tarkasti nähdä, mikä tekee jostakin lauseesta toimivan, ja sellaisia huomioita on todella kivaa ja hyödyllistä kuulla! Ei noita tule niin tarkasti ajateltua kirjoittaessa, kunhan kirjoittaa vain jotakin, mikä tuntuu hyvältä. Kiitos kommentista!

Fairy tale: Kiva kuulla, että pehmoinen Drarry ja syksyiset yksityiskohdat maistuvat Jotenkin tällainen mielikuva lämpimästä ja pehmeän valoisasta kodista sopi paremmin Godrickin notkoon kuin Kalmanhanaukiolle, vaikka eihän sitä tiedä, miten lämpöistä sielläkin olisi tämän pariskunnan asuessa. Kiitos kommentista!

Vendela: Tykkään syksyssä juuri sellaisista tunnelmallisista, pimenevistä illoista ja pehmeistä valoista olipa hauskaa, miten hyvin tämä sopi iltaasi! Tajusin juuri, että olen aiemminkin kirjoittanut Harrya kotiin odottavasta Dracosta Yökahvi-ficissäni, joten näköjään tykkään tällaisesta rakastavasta ja välittävästä Dracosta ♥ Kiitos kommentista!

kaaos: Ihana tuo mielikuva pitkäjalkaisesta Harrysta ja tietenkin Draco on suloisena, ehkä vähän jo unisenakin odottamassa. Lämpöä ja lempeyttä tähän halusinkin, koska sellaista jotenkin nyt kaipaa kaiken syksykiireen keskelle Kiitos kommentista!

[Waulish]

Muistan ihastelleeni tämän tekstin tunnelmaa jo joskus silloin, kun tämän julkaisit, ja nyt päätin palata kommentoimaan, kun keskustelualuetta stalkatessani huomasin jonkun katselevan tätä! Tämän tarinan nimi oli jotenkin painunut mieleeni, ja minulle tuli tarve kommentoida, koska tämä on niin kaunis ja tunnelmallinen ja pidän tästä kovin.

Paritus ei ehkä ole minun palani kakkua, mutta minun on kyllä myönnettävä, että kaikkien hienojen fikkien lukemisen myötä olen alkanut jo vähän ymmärtää H/D:n päälle erityisesti tällaisissa tilanteissa, kun molemmat ovat aikuisia miehiä. Teini-ikäisinä heidän välillään vallitsi paljon kitkaa, mutta onhan ihan tosiasia, että ajan myötä ihmiset ja ajatusmaailmat muuttuvat ja vanhat kaunat haalistuvat ja unohtuvat. On mukavaa ajatella, että kaiken jälkeen nämä miehet ovat löytäneet toisistaan kodin. Tässä tarinassa se tulee ihastuttavan konkreettisesti ilmi, kun Harry ajattelee, että kotona odottava ihminen on se asia, joka saa kylmyyden väistymään. Tämä on niin kovin kaunis ja samaistuttava kohta:

Pieni iltakävely auttaa tuulettamaan työmurheet pois, ja kauempana siintävän kodin valaistut ikkunat saavat odotuksen kasvamaan Harryn sydämessä.

On ihan erityistä palata kotiin, kun siellä odottaa läheinen ja rakas ihminen. Ikkunoista kajastavan valon kutsu ei lupaa pelkästään lämpöä ja rauhaa, vaan myös läheisyyttä, rakkautta ja turvaa. Voi että!

Minusta on ihanaa, miten Harrylla on tapana ilmiintyä kotikadun päähän myös silloin, kun työpäivä on venähtänyt myöhään. Pystyn samaistumaan siihen, että pieni happihyppely jos mikä auttaa karistamaan työhuolet harteilta. Lisäksi minusta on ihanaa, miten Draco odottaa Harrya tämän pyjama päällä ja on heti ovella vastassa. Vaikka miehet ovat tässä olleet yhdessä varmasti jo hyvän tovin, heidän välisensä kiintymys ei ole kadonnut mihinkään, vaan yhä muistetaan odottaa puolin ja toisin: Harry kotiinpääsyä ja Draco Harryn kotiutumista. Miesten välinen suhde vaikuttaa tasapainoiselta ja vakaalta, ja siitä tulee hyvä, luottavainen mieli.

Nautin tässä tekstissä erityisesti myös syksystä ja syksyisen ympäristön kuvailusta, koska syksy on lempivuodenaikani. Rakastan pimeyttä, koleutta, jalkojen alla raksahtelevia vaahteranlehtiä, tuulenpuuskia jotka lennättelevät niitä... Tätä tarinaa lukiessa syysyö tulee ihan iholle asti, mikä on fantastista! Sinun luontokuvauksesi ovat aina niin elävää ja kaunista luettavaa.

Kiitos tästä lämmittävästä iltapalasta, joka sopi mitä mainioimmin luettavaksi näin hiljakseen rätisevän kynttilän äärellä! -Walle

[Angelina]

Ai ettien että miten söpö tää oli ja toi ihanan syksyisen fiiliksen tänne helmikuisen loskan keskelle :3 Yötä vasten on kyllä parasta lukea tällästä seesteistä tunnelmointia - mulle tuli itellekin jotenkin rauhallinen olo tätä lukiessa!

Vaikka Harry on väsynyt, hän hymyilee. Kotikadun yöllinen kauneus yllättää hänet kerta toisensa jälkeen, eikä vähiten ruskan aikaan.

Musta oli hieno ajatus, että Harry on päättänyt aina ilmiintyä kadun päähän ja pienen kävelyn aikana tuulettaa hieman päätään työpäivän jälkeen, samalla kun ihailee kotikatuaan. Harry jos kuka ansaitsee pieniä, seesteisiä hetkiä elämäänsä Draco toki myös ja musta oli niin aww, että hän odottaa Harrya kotiin ♥ Kertakaikkisen ihanaa sokeria oli tää, kiitos :'3

[Thelina]

Walle, olipa kommenttisi ihana yllätys! Tuo SanaKuvaLauseen inspissana kotikatu pyöri alusta asti mielessäni, mutten oikein meinannut saada kiinni siitä, millaisen teksti haluaisin siihen kirjoittaa. Kunnes tämä idea sitten putkahti jostain Aikuisilla hahmoilla Drarry tosiaan toimii minunkin mielestäni vielä paremmin kuin nuorilla, vaikka joskus tulikin sellaisia teini-Drarryja luettuakin enemmän. Halusin tähän sellaisen lempeän ja onnellisen hetken, jossa ei ole niitä riitoja ja kiistoja ainakaan juuri tällä hetkellä Syksy on minunkin lempivuodenaikani, ainakin silloin kun ei kovasti sada, vaan voi nauttia pimeistä illoista ja väriloistosta sekä kirpeästä säästä. Olipa ihanaa kuulla, että tykkäsit kuvailusta ja tämä ilostutti iltaasi! Kiitos kommentista ♥

Angelina, ihanaa, että sinäkin löysit tämän iltalukemiseksi! Harry todellakin ansaitsee seesteisiä hetkiä elämäänsä ja rakkautta myös Minäkin tykkään sokerista, joten kiva kuulla että tämä maistui Kiitos kommentista ♥

[Felia]

Ah, ihanan rauhallista H/D:tä. ♥

Rakastin tämän syksyistä tunnelmaa, ja tuota, miten Harry hieman haluaa tuulettaa ajatuksiaan työpäivän jälkeen. Ymmärtäähän sen, että on hyvä hetki nollata työmoodi, jotta voi aloittaa sitten rentoutumisen. Ja sitten se, kun tietää, että oma rakas odottaa siellä kotona ja tarjoaa läheisyyttä ja lämpöä. Ihanaa - kerrassaan ihanaa. ♥

Ja totta kai Draco oli odottamassa Harrya! Toisen odottaminen töistä kotiin on niin tuttua ja ihanaa. Kun viimein saa taas nähdä toisen aamun jälkeen ja kertoa päivästään ja/tai olla vain hiljaa siinä toisen vierellä. ♥ Tässä oli niin ihanan levollinen tunnelma - välittäminen ja lämpö huokui miesten välillä ihanasti. Näin monien vuosien jälkeenkin H/D:ssä on yhä sitä jotain, joka viehättää. Kaksikko vain toimii hyvin yhdessä, varsinkin aikuisemmalla iällä. Ja sitten vielä syksy yhdistettynä levolliseen rakkauteen - ai että, ihan parhautta. ♥

Tämä oli kaunis, piristävä ja suloinen pieni pätkä. Kiitän suuresti ♥

[Thelina]

Felia, olen samaa mieltä, että tässä kaksikossa (varsinkin aikuisina) on yhä vuosien jälkeenkin se viehätys tallella ♥ Kiitos kovasti ihanasta kommentista, tuli oikein hyvä mieli ♥ Kiva kuulla, että pidit tästä pehmoisesta syksyraapaleesta!