Title: Sänkyjutustelua
Author: Ollivanders
Beta: Ei ole.
Pairing: Oliver/Seamus
Rating: K-11
Genre: slash, fluffiakin kait, one-shot
Disclaimer: Rowlingin poikia ovat, maksua en tästä saa, enkä kehtaisi pyytääkään
Summary: Seamus miettii suhteensa tulevaisuutta.
Warning: Vihjaistaan seksistä alaikäisen kanssa.
A/N: Kirjoitin tämän alun perin dialogihaasteen innoittamana, ja tämä oli ensimmäinen ficci, jonka tein. Muokkasin sitä nyt hieman pidemmäksi ja muutin puhekielen kirjakieliseksi. Joten, olkaa hyvät!
******
”Hei, ei kai sinuun sattunut?”
”Ei.”
”Itketkö sinä? Sinun olisi pitänyt sanoa, jos olin liian raju.”
”En minä itke. Sitä paitsi sinä olit ihana.”
”Varmastiko?”
”Joo.”
”Olet ollut viime aikoina aika hiljainen. Kertoisit, mikä sinun mieltäsi painaa.”
”Ei mikään.”
”Minun tuntemani Seamus ei ole todellakaan näin hiljainen. Kyllä sinä tiedät, että voit puhua minulle, ihan mistä vaan.”
”Ei minun mikään ole.”
”Okei, ei sitten.”
”Oliver?”
”Niin?”
”En halua, että sinä lähdet.”
”Voin minä jäädä vielä vähäksi aikaa. Huispausharjoitukset alkavat vasta neljältä.”
”En minä sitä tarkoittanut. Sinä valmistut ihan pian, eikä me voida olla enää yhdessä.”
”Seamus-kulta! Tätäkö sinä olet miettinyt?”
”Joo…”
”Sinä olet niin ihana.”
”Itse olet!”
”Niin olenkin, mutta sinä olet tosi lutunen, kun mietit tuollaisia.”
”Nauratko sinä minulle?”
”En tietenkään, Seamus-kulta.”
”Äh! Ei minun olisi pitänyt sanoa mitään. Sinä et ole vakavissasi mistään muusta kuin huispauksesta.”
”Au! Tuo sattui. Minähän rakastan sinua, Seamus. Ja olen erittäin vakavissani sinun kanssasi.”
”Näkisi vain!”
”Hei, jos minä en olisi vakavissani sinun kanssa, niin olisin kentällä harjoittelemassa, enkä täällä.”
”Niin kai sitten. Anteeksi. Minäkin rakastan sinua, Oliver.”
”Kiva kuulla.”
”Kesä vaan lähestyy liian nopeasti.”
”Kuule, minä kirjoitan sinulle joka päivä, jooko?”
”Mitähän minun vanhemmat sanovat, kun pöllöjä alkaa lentää joka päivä meidän talolle. Hihii.”
”No, kai me voidaan se jotenkin järjestää, etteivät he huomaa mitään. Mutta ihan tosi, Seamus, en minä aio luopua sinusta. Sinä olet parasta, mitä minulle on tapahtunut.”
”Niin. Huispauksen jälkeen.”
”…”
”Arvasinhan minä!”
”Älä ala! Huispaus on minulle tärkeää, myönnetään. Minuthan on jo kiinnitetty Rapakon joukkueeseen, mutta Seamus–kulta, sinua minä rakastan. Mehän voimme tavata kesällä, yritetään ainakin. Ja sitten syksyllä Tylyahossa. ”
”Kesästä tulee ihan kurja!”
”Kyllä me jotain keksimme. Kai sinun vanhempasi päästävät sinut huispausta katsomaan. Voit yöpyä minun luonani.”
”Hahahaa! Isä ja äiti olisivat ihan innoissaan, kun Rapakon pitäjä majoittaisi minut.”
”Eivätkä he tietäisi, että turmelen samalla heidän poikaansa.”
”Lupailet!”
”En. Minähän teen sen.”
”Kai sitä täytyy vain sopeutua tähän.”
”Joo. Tulet sitten asumaan luokseni, kunhan olet päättänyt koulusi.”
”Se olisi mukavaa. Paitsi, jos sinulla on silloin jo uusi poikakaveri.”
”Ei koskaan, Seamus!”
”Oliver?”
”Mitä?”
”Otetaanko uusiksi?”
”Häh?”
”Minusta tuntuu, että Ollie on herännyt uniltaan.”
”Oho. Niinpä näkyy.”
”Niin, että otetaanko?”
”Mikäs siinä, onhan tässä vielä aikaa.”
”AaaaahhhhmmmmMMMMMmmmm…”
A/N: Pliis laittakaa kommentteja. Haukkukaa vaikka maan rakoon, kunhan tiedän, mitä te tästä ajattelette. Mikä tökkii ja onko mitään hyvää.
