Title: Napanöyhtää ja pinkkejä thestraleja
Author: Siiseli
Beta: Beelsebutt
Paring: Ron/Harry
Genre: fluff
Rating: S
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: ”Miten napa voi olla söpö?”
Omistus: Rakkaalle bbuttikselleni <3 Jaa miksikö? Koska se on bbuttis ja kannusti kirjoittamaan rarrya! Ja kehtasi vielä tsekkailla läpikin tämän. On se aika ihana n__n
A/N: Jaa, mitäs tähän turinoida. Toinen rarry, ja ehkä ihan vähän vähän olen tykästymässä paritukseenkin. Hih, ehkä juuri siksi, että se inspiroi kirjoittamaan taas. Hyvä näin, kaikilla hyvä mieli, mutta ehkäpä sitten tämä aluevaltaus söpöstelyrarryyn on tehty. Vois miltein jatkaa tällä linjalla :'>
Napanöyhtää ja pinkkejä thestraleja
”Mitä mietit?” aamupöpperöinen ääni herätti minut horteestani. Pakotin katseeni vihreisiin silmiin ja virnistin ilkikurisesti.
”Sinua.”
”Miksi minua mietit?” Harry kysyi sitten. Hänen äänensävynsä kertoi minulle, että tämä keskustelu oli käyty läpi jo niin monta kertaa, että kumpikin tiesi ulkoa toisen seuraavat sanat. Piti siis keksiä lisämaustetta.
”Mietin, miltä näyttäisit, jos ratsastaisit pinkillä thestralilla alasti ja laulaisit Lemmenjuomaa”, naurahdin, ja hetken Harry näytti hämmästyneeltä. Hän venytteli nautinnollisesti, yritti ilmeisesti voittaa aikaa keksiäkseen nasevan vastauksen. Silti kumpikin meistä tiesi, kuka tämän taistelun lopulta veisi. Katseeni eksyi hänen vatsalleen. Harry oli hieman pyöristynyt.
”Mitä sinä katsot?” Harry oli ilmeisesti unohtanut jo vastaukseni pinkeistä thesraleista. Tämä oli toisaalta harmillista, sillä olisin halunnut tietää mitä hän olisi laukonut takaisin.
”Napaasi”, vastasin ja sama hämmästynyt ilme tervehti minua, kun vilkaisin nopeasti hänen kasvoihinsa.
”Miksi?”
”Iskikö kyselyikä? Napasi on söpö”, hymähdin vastaukseksi. Harryn käsi etsiytyi muutaman päivän sängelleni. Pitkät sormet hivelivät sitä hellästi.
”Iski. Miten napa voi olla söpö?”
”Koska sen omistaja on maailman suloisin vihreäsilmäinen maailman pelastaja”, vastasin lempeästi.
”Minä en ymmärrä sinua”, Harry puhahti turhautuneena.
”Mikset?”
”Joinakin päivinä olet romantikko, toisinaan takamukseen taiottu karhu ja kolmantena välinpitämätön. Mikset voisi edes joskus pysyä kahta päivää samanlaisena?” äänestä paistoi turhautuminen.
”Koska muuten elämäsi kävisi tylsäksi. Pitäähän jonkun värittää kuvat siitä värittömästä jästikirjasta, johon pikkulapset tuhrivat niillä puujutuilla.”
”Värityskirja ja puuvärit?” Harry varmisti.
”Pienet napanöyhdät, pienet napanöyhdät, ne lystikkäitä on...”
”Ron, turpa kiinni!”
”Höh, minulla olisi ollut vielä muutama laulu...”