Roosa, kiitos! Mullakin on tapana laulaa lukiessani (ei kuitenkaan kovin äänekkäästi, jokuhan voisi vaikka kuulla
).
Tässä luvussa Gimmelin Lasirakkaus, josta koko ficci onkin saanut nimensä.
Luku 2, Lasirakkaus
Ovi käy. Astut sisään. Tänään en saanut viestiäsi, osasin odottaa sinua. Tosin vain toivoin, enkä uskonut että tulisit. Kun katsot minuun, silmäsi ovat kylmät. En enää näe niissä mitään tunnnetta. Tervehdit minua vaisusti. En ole varma, haluanko tätä enää. Koska sinä et. Silti minua satuttaa jo ajatuskin erosta. Sinä et suutele minua, et edes koske. Menet suoraan nukkumaan, niin sängyn reunaan kuin tippumatta voit. Sinä et rakasta minua. Se on totuus, tiesin sen jo odottaessani. Miksi edes toivoin?
Niin kuin peili paljastaa
Katseesi palo ei oo enää oikeaa
Ootin jotain kestävää
Kuin kiveä
Haurasta vain sain, en enempääMinä toivoin, koska rakastan sinua yhä. Sekin on totuus. Mutta mitä tehdä? Olen varma että kun aikani odotan, sinä jätät minut, viet koko maailman mennessäsi. Jos itse jätän sinut, kadun sitä myöhemmin. Silloin kuitenkin voisin säästyä pahemmalta tuskalta. Minä menen myös nukkumaan, sängyn reunalle minäkin. Naurettavaa, välissämme on ainakin metri. En voi puhua sinulle nyt, nukut, tai ainakin teeskentelet. Mutta kun heräät, voit odottaa oikeaa ristikuulustelua. Tai ei nyt sentään. Täytyy käydä selkeästi, mutta kuitenkin hienovaraisesti asiaan.
Katoamaan
Sait kaiken kuin helmet hiekkaanKuinka voit tulla tänne noin vain, tyynenä nukkumaan, kuin minua ei olisikaan? Sinun olisi pitänyt sanoa jotain muutakin kuin vain 'moi'. Etkö sinä ymmärrä, että satutat minua? Tai jos ymmärrät, teetkö sen tahallasi, aivan kuin kiusasit minua Tylypahkassa? Itken itseni uneen, en välitä vaikka kuulisit. Ennen olit lohduttava olkapää, jota vasten itkin, nyt olet syy, jonka vuoksi itken.
Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sainKun herään, sänky on tyhjä. Lähden etsimään sinua. Et ole makuuhuoneessa, et vessassa, vaan keittiössä. Istut keittiön tuolilla, sillä samalla jolla minä aina odotin viestejäsi, juot kahvia. Silmäilet pinossa olevia lappuja, sinun kirjoittamiasi. Varot katsomasta minuun.
”Huomenta”, tokaisen sinulle. Nyökäytät päätäsi, etkä vieläkään katso minuun. Aiotko jossain vaiheessa huomioida minut kunnolla? Tiedän jo vastauksen. Et.
Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäinMinäkin otan konemaisesti kahvia ja istun sinua vastapäätä. Olet kuin et huomasi mitään, kuin olisin pelkkää ilmaa. Minun on pakko avata suuni.
”Pääsit sitten tänne.”
”Joo”, mutiset katse kahvissasi, niin kuin se olisi kovinkin kiinnostava. No vau, mikä keskustelu.
”Draco, katso minuun. Minä en tiedä mitä sinä tunnet, vai tunnetko mitään. En tiedä tuleeko tämä enää toimimaan.” Ei vastausta.
Vaikkei rakkaus ollutkaan sileää
Uskoin, että saan sut palaamaan
Jätit mulle pelkkää vain
Pimeää
Särön sulta sydämeeni sain”Säälittävää”, sanon sinulle. Se herättää jo jonkin reaktion.
”Ai mikä?” kysyt vihdoin katsoen minua silmiin.
”Sinä, suhteemme, kaikki!” huudan, en jaksa enää pitää tuskaa sisälläni.
”Ymmärrätkö sinä, että minulla on töitä?” Sinäkin korotat ääntäsi.
”Ymmärrän, että sinulla on töitä, mutta onko niitä noin paljon?”
”On.” En tiedä, valehteletko sinä, katseesi on taas pöydän pinnassa.
Katoavaa
On kaikki, kuin lentohiekkaaJuon kahvini loppuun ja palaan takaisin makuuhuoneeseen. Heittäydyn sängylle makaamaan. En luota sinuun, sinun sanoihisi. Olet valehdellut minulle. Olet tarkoituksella jäänyt Lontooseen. Et rakasta minua. Se kaikki on totta. Minä taas rakastan sinua. En pysty päästämään irti, en myöskään halua jumittua tähän tilanteeseen. Minulla on vain kaksi vaihtoehtoa.
Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sainTehdä jotain. Tai jättää tekemättä. Minä en tiedä kumpi on parempi. Kumpikaan ei ole hyvä. Jos saisin puhua sinulle, voisimme puhua asiat selviksi. Et vastaa puheeseeni, katseeseeni, mihinkään. Minä en tunne sinua kunnolla. Mutta tarpeeksi hyvin lukeakseni tosiasiat kasvoiltasi ja silmistäsi. Minä päätän taas yrittää puhua sinulle, ikään kuin luulisin että sinä kuuntelet tai välität.
Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäin”Draco?” Ei vastausta.
”Draco, meidän täytyy puhua asiat selviksi.”
”Mitä selvitettävää meillä muka on?” murahdat. Toivotonta. Minä tuhahdan ja palaan takaisin makuuhuoneeseen, kun et ole osoittanut minkäänlaisia kiinnostuksen merkkejä. Olen suoraan sanottuna pettynyt sinuun.
Katoavaa
On kaikki, kuin lentohiekkaaJos jättämisesi olisi oikea ratkaisu, olisin valmis tekemään sen. Ja kestämään kaiken surun mitä siitä seuraisi. Minä en ole valmis. Mihinkään, varsinkaan päätökseen. Jos odotan, sinä päätät puolestani. Silloin tulos on sama. Tai enhän minä voi sitä tietää. Minä vain luulen. Kyyneleet valuvat jälleen silmistäni, mutta en välitä. Se on nykyään melkein normaalia.
Lasirakkaus tää
Oli niin särkyvää
Jätit sirpaleet vain
Niistä haavoja sainLuulin että rakastat minua. Niin asia ei kuitenkaan ollut. Tai ehkä joskus rakastit, nyt et enää. Olen neuvoton. Kukaan ei ole kertonut, miten tälläisissa tilanteissa menetellään. Minun on otettava itse selvää. En ole varma, mitä teen, mutta se on varmaa, etten jaksa tätä enää kauaa.
Lasirakkaus jää
Kaikki muu häviää
Läpi valheiden näin
Niihin viiltoihin jäin