A/N: Unohdinkin alussa kertoa, ettei tästä sit tuu mitään Potterin ihailu ficiä, siis ainakaan lopusta
4. luku
”Ekaluokkalaiset, professori McGarmiwa” sanoi isomies, joka oli auttanut heidät veneille. Nyt Aurora katsoi Minnie-tätiä, kuten hän naista kutsui. Hiukset nutturalla nainen näytti ankaralta. Nyt on tultu kouluun, jossa hän on professori McGarmiwa. Professori johdatti heidät peremmälle ja kertoi koulun käytännöistä. Aurora ei jaksanut niistä välittää vaan katseli muita ekaluokkalaisia. ”Kiva täti sinulla” Maria kuiskasi ystävälleen, naisen lähdettyä. Pian professori kumminkin tuli takaisin ja johdatti heidät suureen saliin.
Moni hattu on päältä kaunis,
Mut sille en pane painoa,
Vaan itseni oitis syön, joku muu
Jos paremmin käyttää aivoa...
Hattu lauloi, mutta Aurora ei jaksanut kuunnella sitä vaan vaipui mietteisiinsä. Vasta taputusten alkaessa Aurora heräsi transsistaan.
”Hanna Abbott!”
”PUUSKUPUH!”
”Aurora Adam!” Aurora meni ja istui halun alle. ”Selvästi äitinsä viisaus ja rohkeus. Mutta omistat selvästi omistat isäsi oveluuden” hattu kuiski. ”Isäni? En kai minä joudu Luihuseen? Enhän? En edes tunne isääni” Aurora kuiski. ”Ymmärrät päätökseni aikanaan. LUIHUNEN!” Viimeisen sanan hattu huusi koko salille. Auroran teki mieli kirota koko hattu. Ja miten hänen isänsä mihinkään liittyi. Eihän hän edes tiennyt kuka hänen isänsä oli. Aurora meni Luihusen pöytään, joka taputti hänelle. ”Aurora, silmäsi ovat punaiset” Maria kuiskasi, kun Aurora kulki hänen ohitseen. Punaiset? Aurora yritti kesyttää raivonsa, siinä onnistumatta. Vielä vanhemman Luihuspojan viereen istuessaan hänen silmänsä olivat yhtä punaiset kuin hiuksetkin.
”Susan Bones!”
”PUUSKUPUH!”
”Terry Boot!”
”KORPINKYNSI!”
”Mandy Brocklehurst!”
”KORPINKYNSI!”
”Lavender Brown!”
”ROHKELIKKO!”
”Millicent Bullstrode!”
”LUIHUNEN!”
”Frank Core!” Aurora hymyili serkulleen ja toivoi tämän pääsevän rohkelikkoon.
”ROHKELIKKO!” Frank kipitti siskonsa viereen Rohkelikon pöytään.
”Justin Finch-Fletchley!”
”PUUSKUPUH!”
”Hermione Granger!”
”ROHKELIKKO!”
”Maria Hale!”
”PUUSKUPUH!” Aurora hymyili ystävälleen, joka näytti olevan kauhuissaan.
Loppu lajittelu meni samalla tavalla, jotkut olivat pidempään jotkut lyhyempään hatun alla. Malfoy ei ehtinyt saamaan hattua edes päähän kun jo kuului huuto: ”LUIHUNEN!” Lopulta oli Harryn vuoro. Muutaman minuutin jälkeen hattu lajitteli Harryn Rohkelikkoon. Lajittelun jälkeen rehtori piti pienen puheen, jonka jälkeen tulivat ruoat. Aurora otti lautaselleen hieman salaattia ja pyöritteli sitä siinä. Hänellä ei ollut nälkä. ”Mitä, eikä Adamilla olekaan nälkä?” Malfoyn ääni kuului Auroran vierestä. Tyttö katsoi tuota raivosta punaisilla silmillään ja yhtäkkiä pojan hiukset savusivat. Aurora nauroi, kun pojan kauniit platinahiukset olivat kärventyneet mustiksi. ”Loitsia ei saa muualla kuin tunneilla” sanoi vanhempi poika, jonka Aurora tunnisti valvojaoppilaaksi, tämän merkistä. Poika pidätteli selvästi nauruaan, kun Aurora käänsi punaisen katseensa tuohon. Auroran silmät muuttuivat vihreiksi, rentoutumisen väriksi. Ehkä Luihunen ei olekaan niin paha tupa.
Alkajaispitojen jälkeen ekaluokkalaiset Luihuset seurasivat tupansa valvojaoppilaita tyrmiin. He pysähtyivät kiviseinän eteen. ”Tunnussana on käärmessuu. Muistakaa se!” valvoja oppilas sanoi ja seinään avautui oveksi ja uudet Luihuset menivät tupaansa. ”Tyttöjen makuusalit ovat tuolla ja poikien täällä” valvojaoppilas kertoi ja tytöt menivät omien makuusaliensa suuntaan. Ensiluokkalaiset tytöt oli jaettu neljään kahden hengen huoneeseen. Auroran kanssa huoneen jakoi Fox, ainakin huoneen ovessa lukevan nimien mukaan. Aurora astui makuuhuoneeseen, jossa toinen oli jo asettumassa aloilleen.
”Ainakin täällä on enemmän tilaa kuin Rohkelikossa” Aurora mumisi itsekseen, mutta toisen oli tietenkin pakko kuulla se. ”Rohkelikossa? Mistä sinä tiedät millaista Rohkelikossa on?” tyttö sylkäisi toisen tuvan nimen ulos, kuin sen lausuminenkin aiheuttaisi tuskaa. ”Minun serkkuni on Rohkelikossa” Aurora sanoi tällä. Katsoessa toista silmiin punainen väri alkoi taas kohoamaan hänen omiin silmiinsä, pelästyttäen toisen. Vielä pahemmin Fox pelästyi, kun toinen alkoi sihisemään jotakin mitä hän ei ymmärtänyt, mutta joka kuulosti silti pelottavalta. ”Ai sinulla on kissa?” Fox vaihtoi aihetta katsoen häkissä loikoilevaa Mysteryä. ”Minullakin on kissa” tyttö intoili osoittaen sängylleen, jossa istui ylväännäköinen tonkineesi. ”Niin on, ja huomasin jo kissasi” Aurora sanoi pistävästi tytölle ja aukaisi sekä arkkunsa että vaatekaappinsa. ”Rohkelikossa saman makuuhuoneen jakaa kuulemma viisi tyttöä, joilla on vain yksi yhteinen pesuhuone” Aurora kertoi asettaessa vaatteita kaappinsa ylähyllyille. ”Minä olen sitten aamuihminen, enkä todellakaan aio hiipimään täällä sinun takiasi. Kannattaa tottua siihen” Aurora totesi huone toverilleen. ”Minäkin olen aamuihminen” toinen vastasi. ”Mitkä sinun taustasi ovat? Keitä sinun vanhempasi ovat?” Fox kysyi. Aurora istuutui sängylleen ja päästi kissansa häkistä, toisen istuessa toiselle sängylle.
”Minun äitejäni ovat Diana Adam ja Venus Pasteur. Diana-äiti on se, joka minut synnytti. Diana-äiti on puhdasverinen, hän työskentelee taikaministeriössä. Venus-äiti on puoliverinen, hän toimii muotisuunnittelijana. Hänen luomuksensa on tunnettuja sekä noitien, että jästien keskuudessa. Meidän kanssamme asuu minun tätini, hänen miehensä sekä heidän kaksi lastaan Alice ja Frank. En tiedä, kuka isäni on. Diana-äiti ei suostu kertomaan sitä minulle. Hän sanoo aina ’Myöhemmin’, tai ’Kunhan olet vanhempi ja ymmärrät asioita’. Hän ei ole kertonut sitä kellekään. Kerran hän vahingossa kertoi isästäni jotakin. Hän sanoi, että isäni oli ’julma ja paha mies, jonka kanssa vain hullut haluavat olla tekemisissä’. Tiedätkö Adamien sukukartanon? Siellä me asumme” Aurora kertoi. ”Entä sinä?” hän kysyi katsoen toista, selvästi kiinnostuneena.
”Minä olen Sidney ja Thomas Foxin vanhempi tytär, Crystal Fox” tyttö kertoi huone toverilleen. ”Kumpikin vanhemmistani on puhdasverisiä. He kannattavat Pimeyden lordia, mutta eivät ole kovinkaan rikkaista suvuista. Asuimme minun ensimmäiset viisi vuottani Yhdysvalloissa, Floridassa. Minulla on kaksi pikkusiskoa, Flora ja Angel” tyttö kertoi. Aurora nyökkäili tälle.
Tutustumien jälkeen huoneeseen laskeutui hiljaisuus, jonka aikana Aurora laittoi kirjojaan alimmille hyllyille. Lopulta kaapissa oli yksi tyhjä hylly, keskimmäinen. Siihen tyttö laittoi pari fantasiakirjaansa, valokuvan itsestään ja äideistään sekä pienen lukollisen rasian.