A/N: Operaatio vanhojen ficcien lisääminen Finiin käynnissä, eli tämäkin on siis vanhempaa ficcituotantoani (taitaa olla vuodelta 2009), enkä ennen tai jälkeen tämän ole tainnut sekaantua liiemmin slashiin. Kirjoitin tämän haasteen pohjalta silloin runsaat pari vuotta sitten:
Eli ficci keskittyisi Rodolphuksen ja Rabastanin väliseen suhteeseen.
Joten riippuen siitä millainen suhde heillä on ikäraja oli k-11 - k-18
Parituksia: Rodolphus/Rabastan (ei pakko) Rabastan/Voit itse päättää...
Juoni: Rabastan pohtii suhdettaa veljeensä ja/tai muistelee meinneitä tapahtumia.
Mihin tulokseen Rabastan sitten päätyy ja veljesten välillä tapahtuu?
Tämä osallistui aikanaan FF10 -haasteeseen hahmolla Rabastan Lestrange ja sanalla 09. Kuudes aisti, sekä Kuolonsyöjät rakastaa -haasteeseen.
Lukekaahan ja kommentoikaa. Jäin pitkälle tauolle melko pian tämän kirjoittamisen jälkeen, joten tuskinpa olen kirjoittajana järin kehittynyt siitä. Pieniä muokkauksia lukuunottamatta tämä on alkuperäisessä muodossaan.
Nimi: Ainutlaatuinen yhteys
Kirjoittaja: Theridia C.
Beta: Ei ole
Ikäraja: S
Genre: Drama, angst, slash, oneshot
Paritus: Rabastan/Rodolphus, sivussa Rodolphus/Bellatrix
Disclaim: Kaikki, minkä tunnistatte J. K. Rowlingille kuuluvaksi, myöskin hänelle kuuluu - kaikki muu on omaa mielikuvitustani. En hyödy tästä taloudellisesti tms.
Varoitukset: InsestiSummary: Kertoo Rabastanin ainutlaatuisesta suhteesta veljeensä.
*****
Rabastan istui kahlehdittuna tuoliin oikeussalissa tuijottaen vieressään istuvaa veljeään, jonka katse oli suunnattu tiukasti eteenpäin. Tässä he olivat yhdessä, aina yhdessä hamaan loppuun saakka - niin he olivat joskus nuorempina toisilleen vannoneet. Tämä vain oli yksi niistä asioista, joihin heistä kumpikaan ei olisi halunnut joutua - ei yhdessä eikä erikseen. Kaikki oli kiinni valinnoista. Valinnoista, jotka he olivat yhdessä tehneet. Sen jälkeen asiat olivat muuttuneet, Rodolphus oli mennyt naimisiin, yhteys oli häiriintynyt.
Rabastania ei kiinnostanut kuunnella yksitoikkoista oikeudenkäyntiä, jonka lopputuloksen hän varsin hyvin tiesi. Kaikki oli ohitse, mitä suotta välittää yhdestä oikeudenkäynnistä tuon taivaallistakaan? Hänen ajatuksensa harhailivat heidän kahden yhteiseen menneisyyteen, joka ulottui pitkälle lapsuuteen. Kaikki olivat kyllä tienneet, että heidän välinen suhde oli erittäin läheinen, olivathan he kaksosia. Heillä todellakin oli ollut selittämätön yhteys toisiinsa, mutta se ulottui syvemmälle kuin kukaan olisi osannut aavistaakaan.
Erityisen selkeänä Rabastanin mielessä oli se hetki Tylypahkan kolkossa ja syrjäisessä tyrmässä, kun he olivat epäonnistuneiden seurustelusuhteidensa jälkeen todenneet, että ainoaa kunnollista rakkautta he kykenivät antamaan ainoastaan toinen toisilleen. Voi mikä järkytys olisikaan ollut, jos joku olisi yllättänyt heidät toistensa kimpusta ilman rihman kiertämää. Rabastan tukahdutti tyrskähdyksensä.
Kumpikin heistä oli joutunut silloin toteamaan, että he itse asiassa nauttivat suunnattomasti siitä hetkestä, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi. Se, mikä oli aluksi ollut vain jännittävää seikkailua kummallekin, muuttui myöhemmin vakavaksi suhteeksi, joka oli kuitenkin pidettävä salassa. Molemmilla oli satunnaisia hoitoja, mutta lähinnä vain kulissien ylläpitämiseksi. Olisi ollut suuri yllätys, jos vuosikurssin viralliset naistenkaatajat olisivatkin paljastuneet insestihomoiksi. Rabastan joutui vastustamaan kiusausta kuuluttaa asia koko oikeussalille.
Rodolphus oli kuitenkin joutunut järkiavioliittoon Bellatrixin kanssa, mikä oli katkaissut heidän villin piilosuhteensa. Silloin myös Rodolphus oli muuttunut - yritti olla olevinaan niin kypsää ja fiksua, että katsoi jopa Rabastania nenänvarttaan pitkin. Rabastan oli se huonompi ja lapsellisempi veli. Itse asiassa niin oli ollut aina, mutta heistä kumpikaan ei ollut sitä ajatellut. Myöhemmin Rabastan kyllä ajatteli, useinkin.
Miksi heidän suhde olikin epäonnistunut, kun pohja sille oli niin täydellinen? Oliko Rodolphus tosiaan kääntänyt hänelle selkänsä, vai oliko tämä vain yrittänyt esittää? Rabastan ei voinut uskoa, että yksi onneton avioliitto olisi saanut Rodolphuksen unohtamaan sen kaiken, mitä heidän kahden välillään vallitsi. Rodolphusin suhde Bellatrixiin ei todellakaan ollut mikään hunajainen, sen Rabastan tiesi erittäin hyvin. Toisinaan hän jopa tunsi vahingoniloa siitä - mitäs Rodolphus oli hylännyt hänet. Kuitenkin hän ottaisi veljensä takaisin milloin vain.
Rabastan kaipasi veljeään. Niin veljenä kuin kumppaninakin. Hän oli kyllä kokeillut myöhemmin muutamia muita miehiä, muttei heidän kanssaan ollut kehittynyt mitään edes sen vertaa kuin niiden satunnaisten naisten kanssa. Hän tarvitsi Rodolphusta, edes joskus vielä, edes kerran. Yksikin kerta riittäisi hänelle, sinetiksi. He eivät olleet koskaan kunnolla sinetöineet suhdettaan, se vain oli loppunut.
Rodolphus liikehti vaivautuneesti tuolissaan. Rabastan vilkaisi veljeään tutkivasti. Oliko heidän välinen yhteys toiminut? Tiesikö Rodolphus, mitä hän ajatteli? Rabastan yritti tavoittaa veljensä katsetta, mutta Rodolphus varoi katsomasta häneen. Johtuiko se vain oikeudenkäynnistä vai heistä?
Lopulta Rodolphus katsahti häneen. Rabastan musertui huomatessaan veljensä katseen, joka viesti samaan aikaan surua, kaipausta, pettymystä ja anteeksipyyntöä. Rabastan vastasi katseeseen nyökäten lyhyesti ja hymyili. Rodolphus heitti takaisin saman ilkikurisen virneen, jonka Rabastan vanhoina hyvinä aikoina oli lukemattomia kertoja veljensä kasvoilla nähnyt.
Tovin myöhemmin heille langetettiin elinkautinen tuomio Azkabanissa.
