Nimi: Kuolema on ikuista
Kirjoittaja: Swizzy
Genre: Angst, deathfic, romance
Rating: K-11
Pairing: ?/Cedric Diggory
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potterit, minä vain kirjoittelen.
A/N: Kursivoidulla kirjoitettu teksti on muistoja. Ja tämä on sitten ensimmäinen ficci jonka julkaisen, joten olkaa armeliaita.
Kuolema on ikuista
Totuus. Se tuli kuin isku vasten kasvoja.
Amos Diggory juoksemassa kentälle... Dumbledore kiiruhtamassa katsomaan... Harryn käsi hänen ruumiinsa ympärillä... Hätätyneet huudot ympärilläni... Järkytykseni, kun tajusin sen... En enää koskaan näkisi hänen hymyilevän, en enää koskaan voisi koskettaa hänen kasvojaan, en enää koskaan voisi suudella hänen huuliaan. Tuskan aallot hyökyivät ympärilläni. Olin hukkumassa omaan tuskan mereeni. Kukaan ei voisi pelastaa minua. Paitsi Hän. Mutta hän ei pysty.Tämä nostatti väkisin muistoja mieleeni.
Olin Mustajärvessä uimassa. Oli kevät. En ollut kovin hyvä uimari. Uin aika syvälle. Huomasin jonkin kutittelevan jalkapohjaani. Vilkaisin alas, ja näin suuren varjon. Jättiläiskalmari! Sain paniikkikohtauksen. Aloin räpiköidä vedessä. Juuri kun olin vajoamassa pohjaan, vahvat kädet kietoutuivat ympärilleni ja vetivät minut ylös. Kädet kuuluivat Cedric Diggorylle... Siitä seurustelumme alkoi. Hän oli tunnustanut rakastavansa minua...
Ei, en saisi ajatella sitä nyt. Työnsin muistot pois mielestäni.
Tuska repi minua kappaleiksi. Kukaan ei saisi minua koottua. Ehkä ajan myötä suurin osa palasista olisi koossa. Mutta sydämeni ei koskaan palaisi takaisin. Se oli kuollut hänen mukanaan.
Olin ja tulisin aina olemaan vain tyhjä kuori.
Vaikka joku toinen joskus rakastuisi minuun, en voisi ottaa hänen rakkauttaan vastaan. Ei sydäntä, jolla voisin ketään rakastaa. Sillä minun rakkauteni oli kuollut, lähtenyt luotani. Hän olisi poissa, ikuisesti.
