Kirjoittaja: Minä eli Nansu
Ikäraja: S
Yhteenveto: Säröjä arjen kauneudessa.
A/N: Nopeasti kirjoitettu, tajunnanvirtaa. Kommenteista olen mielissäni!
------
”Älä huuda mulle, luuletko sä että mä tein sen tahallani!”
”Ei aavistustakaan, mut sä voit olla niin vitun raivostuttava välillä, et enpä ihmettelis ollenkaan!”
Taas meillä huudetaan. Silloin tällöin tunnen hiljentyessäni kauheaa, kylmettävää toivottomuutta. Mikään ei tule olemaan niin kuin ennen.
En koskaan ole ollut hyvä riitelemään. En tahdo että ihminen josta pidän katsoo minua kasvoillaan se halveksiva katse joka tuntuu jo itsessään liian äänekkäältä. Haluan vain kääntää katseeni ja jättää tuon vieraaksi muuttuneen olennon huutamaan yksin. Heittelemään astioita tyhjään asuntoon jossa minuun ei voi sattua, kun kuppi tai lautanen nirhaisee korvantaustaani. Painun lysyyn vaikka tiedän että vastustaja jota tosiasiassa en tahdo satuttaa raivostuu tästä alentuvasta eleestä entisestään.
”Tappele vastaan!” Raivon kyyneleet kohoavat naisen silmiin kun hän lyö minua ensimmäisen kerran. ”Kasva aikuiseksi!”
Toinen isku, vasemmalle puolelle kasvoja. Kynnet viiltävät heikosti ihoani. Tiedän ensimmäisen iskun jättäneen jälkensä oikealle poskelleni, mutta joku viisaampi on aina käskenyt kääntää toisenkin posken. Katson vahvempaani suurilla metsänvihreillä silmilläni, anon häntä rakastamaan minua taas. Anon anteeksiantoa. Kohotan käden kuin turvaton lapsi ja hän paiskaa sen inhoten pois tieltään jättäen minut yksin parantamaan haavojani. Tiedän hänen tulevan takaisin ja silloin minä en ole se joka anoo. Hän tietenkin muistuttaa kuinka hän on niin pahoillaan eikä missään nimessä olisi tarkoittanut. Se johtuu vain minusta, leikeistäni. Joskus minäkin vannoin etten jää kenenkään vuoksi, joka kohottaa kätensä minua vastaan.
Ja edelleen rakastan, kaipaan ja palvon jokaista sanaa jonka hän minulle antaa. Ja seuraavaan iltaan asti jaksan jälleen nauraa hänen tarinoilleen, arvostaa niitä huolehtivaisia eleitä joilla hän pyyhkii poskieni punaisia jälkiä. Enkä muistuta, että se oli juuri hän joka ne siihen heitti.
