Fandom: W.I.T.C.H
Disclaimer: En omista W.I.T.C.H-fandomia hahmoineen enkä saa ficcailustani korvausta. Yhteydet oikeisiin ihmisiin tai tapahtumiin ovat puhtaasti sattumaa.
Nimi: Kaukaisten unelmien edessä
Ikäraja: S
Hahmot: W.I.T.C.H -tytöt
Genre: draama
Yhteenveto: Tulevaisuus ahdistaa Corneliaa, joka tuntuu olevan ainoa ilman tulevaisuudensuunnitelmia.
Haasteet: Vuosi raapalehtien 3
A/N: Pitkästä aikaa muistin, kuinka ihana fandom tämä on, enkä voinut olla kirjoittamatta lyhyttä tekstinpätkää suosikkiparillani. En ole tutustunut animaatioon tai myöhempiin lehtiin, joten niiden suhteen ficissä voi olla epätarkkuuksia.
Kun heistä oli tullut vartijoita, tulevaisuus oli tuntunut kaukaiselta asialta, josta ei kannattanut huolehtia. Sheffieldin instituutti, yksi Heatherfieldin monesta koulusta, ei kannustanut oppilaitaan ammatinvalintaan ennen toisen vuoden kevättä.
Cornelia ei ollut aiemmin miettinyt asiaa paljoa. Hän oli joskus haaveillut taitoluistelijan tai eläinlääkärin urasta, mutta haavekuvat oli kaadettu aikoja sitten. Hän ei halunnut tappaa eläimiä (lopettamiseksi sitä kutsuttiin) tai jatkaa vuodesta toiseen ankaraa ruokavaliota ja harjoitusohjelmaa. Hän oli ajatellut kysyä ystäviensä ajatuksia tulevasta, mutta ei ollut vielä ehtinyt.
**
Will halusi lastentarhan opettajaksi, tai ehkä auttaa poikaystäväänsä eläinkaupassa. Cornelia yritti parhaansa mukaan olla kannustava, vaikka ei voinut kuvitella tylsempiä uravalintoja. Hän ei kestäisi valtavaa lapsikatrasta ympärillään huutamassa ja sotkemassa joka päivä.
Toista ammatinvalintaa Cornelia ei voinut hyväksyä. Sehän oli melkein sama asia kuin kotiäidiksi jääminen. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tyytyä pieneen osaan poikaystävän isoisän kaupassa? Rakastiko Will Mattia todella niin paljon, että halusi jäädä miehen vuoksi Heatherfieldiin, vaikka heillä vartijoilla oli koko maa - ei vaan maailma - valittavanaan?
Cornelia katsoi punahiuksista tyttöä uusin silmin. Hän oli odottanut Irmalta yhtä kunnianhimotonta vastausta. Hän itse ei ikinä juurtuisi kaupunkiin poikaystävän vuoksi.
**
Irmalla oli kunnianhimoa. Cornelia ei ollut osannut odottaa sitä, mutta tavallaan oli järkeenkäyvää, että Irma halusi poliisiksi tai etsiväksi kuten isänsä. Vaikutti myös siltä, että Irma oli valmis jättämään Kandrakarin vartijan tehtävän uuteen kouluun päästyään.
“Jos pääsen sisään, elämässäni on tarpeeksi etsiväntyötä ja muuta sellaista ilman vartijana toimimistakin”, Irma oli nauranut, kun Cornelia oli kysynyt asiaa. “Taraneekin aikoo lähteä. Will haluaa kai jäädä ja Hay Lin on vielä kahden vaiheilla. Sinä olet ainoa, joka ei ole kertonut tulevaisuudensuunnitelmistasi, Corny.”
Cornelia mulkaisi toista tyttöä, muttei sanonut mitään. Miksi Irman piti olla oikeassa ja käyttää hänen lempinimeään samassa lauseessa?
**
“Aiotko muuttaa Meridianiin tulevaisuudessa?” Taranee väisti Cornelian kysymyksen tulevaisuudensuunnitelmistaan. Cornelia tiesi, että tytön äiti halusi, että Taranee opiskelisi meribiologiksi, mutta Taranee itse halusi tavalliseen toimistotyöhön tai ehkä psykologiksi.
“Miksi ihmeessä?” Cornelia kysyi varovaisesti. Hän oli ajatellut asiaa pari kertaa, muttei ollut kertonut siitä muille.
“Koska Elyon on siellä”, Taranee sanoi hymyillen, “ja sinä olet käynyt siellä lähes joka viikonloppu.”
“Kiinni jäin”, Cornelia naurahti vaivautuneesti. Hän oli halunnut pitää vierailunsa salaisina, jottei muut kysyisi mitään.
“Muut eivät tiedä”, Taranee rauhoitteli. Cornelia huokaisi helpotuksesta. Hän ei halunnut puhua tulevaisuudensuunnitelmistaan vielä. Oli noloa, että hän oli ainoa, jolla ei ollut tulevaisuutta täysin suunniteltuna.
**
Hay Lin oli tehnyt töitä perheensä ravintolassa koulun ohessa ja siirtyisi jonain päivänä johtoon. Sitä ennen tyttö opiskelisi taidealaa ja kokeilisi siipiään maalaustaiteen tai grafiikan saralla. Hay Lin ei ollut vielä päättänyt kumpi oli mielenkiintoisempi
Hay Lin todennäköisesti jäisi Heatherfieldiin kaiken varalta. No, ainakin suurin osa heidän joukkiostaan jäisi samaan paikkaan. Cornelia oli ajatellut opiskella kaupungissa jotain. Ei sillä oikeastaan ollut väliä, kunhan hänen ei tarvitsisi kuunnella valitusta siitä, ettei hän tehnyt elämällään mitään.
“Aiotko jäädä vartijaksi?” Cornelia kysyi hiljaa.
“Tietenkin. Aion jatkaa isoäitini työtä ja...” Hay Lin mumisi. Cornelia puri huultaan. Hay Lin saattoi tavata isoäitinsä vain Kandrakarissa. Hänen olisi pitänyt muistaa se. Ainakin Hay Linillä oli syy jatkaa vartijana.
“Tietävätkö vanhempasi? Kandrakarista ja muusta?” Cornelia kysyi. Hän epäili silloin tällöin, että Hay Linin perhe tiesi Kandrakarista.
“Äitini oli vartija”, Hay Lin selitti nopeasti, “hän valitsi ‘normaalin’ elämän, joten uusien vartijoiden auttaminen olisi minun vastuullani.”
“Ah, se selittää paljon”, Cornelia sanoi kohteliaasti. Voisikohan Kandrakarissa luoda uran aikuisena? Tosin silloin hänen pitäisi kadota omasta maailmastaan, eikä hän halunnut sitä ainakaan vielä.
“Oletko muuten jo päättänyt, minne aiot jatkaa?”
Cornelia oli viime päivinä ajatellut asiaa. Ehkä hän muuttaisi Meridianiin mutta opiskelisi Maassa?
Hän hymyili ja vaihtoi puheenaihetta. Vielä oli aikaa päättää.
**
