Nimi: Naapurissa asuu noita
Ikäraja: k 11
Varoitukset: Itsemurha, Alkoholismi
A/N: Tällänen inspiraatio joka on ollu pari vuotta jo ja vihdoin sain kirjotettua. Olisin voinut saada tästä paljon pitemmän mutta olen vähän jumissa tän kirjoittelemisen kanssa
----
Eräänä elokuisena aamuna Kettukuja kuudessa kuului iloisia kiljahduksia "Pekka! Tuu tänne, tuu kattoon! Kaks viivaa!" Katja huusi kylpyhuoneesta. Pitkä keski-ikäinen mies juoksi halaamaan vaimoaan kyyneleet silmissä "Me onnistuttiin vihdoin", mies henkäisi onnellisena.
Aamuaurinko lämmitti Katjan pohkeita, hänen astuessaan olohuoneeseen ja istahtaessaan kuluneelle nahkasohvalle. Hän katseli auringonsäteiden paljastamaa pölyn tanssia näppäillessään puhelimeensa äitinsä numeron, kertoakseen hänelle tapahtuneesta. 4 kuukautta kului Katjan hehkuessa onnesta ja Pekan hermoillessa valmistellessaan lastenhuonetta, kunnes eräänä kylmänä iltana tapahtui jotain, mitä kukaan ei odottanut. Täysin ongelmitta alkanut raskaus keskeytyi. Katja itki ja tärisi Pekan soittaessa ambulanssia hädissään.
Päästyään sairaalasta Katja ei enää puhunut. Hän oleili päivät kotona, siivosi ja laittoi ruokaa, vältellen keskeneräistä lastenhuonetta. Pekan hermot eivät kestäneet vaimonsa mielenterveysongelmia ja lapsen menettämistä, vaan sortui juomaan. Ensin viikonloppuisin ja lopulta viikollakin. Pekka päätyi menettämään työnsä alkoholisminsa takia ja siitä hän syytti Katjaa. Humalassa hän huusi Katjalle törkeyksiä ja jäädessään ilman vastausta, alkoi hän purkaa vihaansa, turhautumistaan ja suruaan lyömällä Katjaa.
Kerran Pekka meni liian pitkälle ja Katja jouduttiin viemään sairaalaan, jossa kävi ilmi myös hänen mielenterveysongelmansa. Katja sai lääkkeitä masennukseensa ja niiden voimalla hän pystyi astumaan ennen syntymäänsä kuolleen lapsensa huoneeseen. Silmä mustana ja tahrainen aamutakki päällä hän istui lastenhuoneen lattialla tuijottaen seinää, kyynelten sumentaessa silmät. Pekka huusi jotain olohuoneessa, mutta Katja oli nyt omassa turvapaikassaan.
Kolmen vuoden kuluessa Pekan alkoholismi paheni ja paheni. Ei ollut harvinaista, että Pekka oli sammunut rappukäytävälle, reikäinen verkkopaita ja likaiset Puman verkkarit päällä, allensa laskeneena. Pekan jatkaessa juomistaan, ei Katjan masennus parantunut ja lääkkeiden liikakäyttö oli hänelle arkipäivää. Lääkehuuruissaan hän istui lastenhuoneessa, hiukset takussa, yövaatteet päällä tuijottaen seinää.
Naapuruston lapset puhuivat naapurin Pekasta ja noidasta joka istui tyhjässä lastenhuoneessa, sillä noita oli syönyt lapsensa. Nuoret kaverukset, Hanna ja Wilma, olivat uteliaita ja kävivät tarkistamassa, olivatko puheet noidasta totta. He kurkistivat ikkunan takaa salaa, mutta lähtivät pian juoksemaan. He olivat nähneet noidan. Se roikkui katosta velttona.