Title: Jos sä tahdot niin
Author: Koete
Beta: teinirinsessa
Pairing: ei.
Warnings: ei.
Genre: jonkin sorttista fluffya.
Ikäraja: Sallittu
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain juonen. Kappale josta inspis tuli ei myöskään ole omani. En saa rahaa tästä. (:
Summary: P.s Lähtisitkö minun kanssani Tylyahoon tänään?
A/N: Nojoo, päätin nyt tän tänne laittaa. Jos ei kuulu niin siirtäkää. ((: Jipun ja Samuli Edelmannin kappaleesta Jos sä tahdot niin lähti tämä idea. (: Pistäkää kommenttia tulemaan. (:
Istuin hiljaa takkatulen ääressä, nyt jo hiljentyneessä oleskeluhuoneessa. Olihan kello jo kulkenut pitkälle aamuyöhön, jopa ikkunan takana näkyvä auringonnousu kertoi siitä. Mutta minä en oikeastaan jaksanut välittää. Ainut mistä välitin oli todellakin se, että olin yksin Rohkelikkojen hiljaisessa oleskeluhuoneessa ja sylissäni oli pergamentin pala.
Olin saanut taas kuulla ystäviltäni valituksia toivottomasta rakkaudestani Lilyyn, ja he olivat käskeneet minun vaikka kirjoittaa tytölle kirje, jossa kertoisin tunteistani, jos hän ei kerran halunnut kuunnella minua. Vaikka tiesin mitä tunsin, en silti saanut aloitettua kirjettä, en ollut oikeastaan koskaan osannut ilmaista tunteinani kirjoittaen. Puhuminen oli helpompaa.
Minua ei kuitenkaan valvotun yönkään jälkeen väsyttänyt, ja todellakin halusin saada kirjeen valmiiksi, ennen kuin kukaan muu heräisi.
Rakas Lily
Pysähdyin ja nostin katseeni sammuneeseen takkaan. Miten voisin jatkaa tästä? Mieltäni kalvoi epäilys, ettei Lily edes välttämättä lukisi tämän pidemmälle.
Toivon, että jaksaisit lukea tämän kirjeen loppuun asti, vaikka varmaan et haluaisikaan – ainakaan kun tiedät, että kirje on minulta, Jamesilta.
Niin, halusin kertoa tunteistani. Kyllähän sinä ne jo taidat tietää, mutta halusin silti kertoa sen näin. Tiedän myös sinun tunteesi ja luultavasti nyt – jos tosiaan luit tänne asti – heität tämän roskiin. Tai ehkä luet jopa loppuun asti, olisiko se liikaa pyydetty? Mitä luulet?
No kuitenkin, silläkin uhalla, ettet lue tätä, kirjoitan. Halusin sanoa sen, että minä todellakin haluaisin olla sinulle joku, vaikka sitten aivan joku muu kuin itseni, jos tahdot niin. Minua ei haittaisi edes se, että saisin olla sinulle omasta tahdostasi virhe, joita jokaiselle ihmiselle tapahtuu.
Jos sanoisit minulle, että haluat minun muuttavan Pohjoisnavalle, tekisin senkin, kunhan vain saisin nähdä sinut. Toisaalta, Pohjoisnapa on aika tylsä paikka, joten olisiko mahdollista, että pyytäisit minut jonnekin muualle, kuten vaikka Tylyahoon?
Sillä ilman sinua, minä olen todella hukassa. Sen tajusin joskus tuossa kolmen aikaan yöllä istuessani täällä oleskeluhuoneessa miettimässä mitä kirjoittaisin. Tai no, kai minä olen sen tajunnut jo aikoja sitten. En osaa sanoa. Veikkaan silti jälkimmäistä...
Kyllä, minä voin myös unohtaa nimesi, lopettaa ahdistelusi ja muun, mistä olet minulle jo monta kertaa valittanut, jos vain tahdot niin. Mutta oikeastaan, yhtä asiaa, et voi pyytää minulta. Tai voit, mutta se ei tule toteutumaan. Nimittäin sinun kuvasi, se on mielessäni aina. Vaikka tapahtuisi mitä.
Olen ihmeissäni jos tosiaan olet lukenut tänne asti. Kyllähän minä sen olen tämän yön aikana selvästi tajunnut, että olen häirinnyt sinun elämääsi todella pahasti. Toivottavasti voit joskus antaa sen minulle anteeksi ja ymmärtää, että minä tosiaan rakastan sinua
James
P.s Olisiko mitenkään mahdollista jos lähtisit kanssani Tylyahoon tänään?
Kiersin kirjeen rullalle ja nousin sitten venytellen ylös tuolista. Kävelin nopeasti ylös poikien makuusaliin viemään sulkakynäni ja mustepurkkini, ja tietysti hakemaan näkymättömyysviittani. En halunnut, että kukaan näkisi juuri nyt minua, sillä halusin varmistua siitä, että minulla ei olisi tänään jälki-istuntoa, jos tapahtuisi ihme ja Lily tosiaan lähtisi kanssani Tylyahoon.
Etsin viittani arkusta, jonne olin sen viime kerran jälkeen heittänyt ja lähdin sitten pois makuusalista iloisesti astellen. Vasta nyt huomasin jo aika korkealle ehtineen auringon. Olin siis tosiaan valvonut koko yön, eikä minua edes pahemmin väsyttänyt.
Pöllölässä asuvat olennot katsoivat minua selkeästi hiukan epäillen, kun olin saanut laitettua kirjeeni matkaan kohti Rohkelikko tyttöjen makuusalia ja jäätyäni tuijottamaan ulos ikkunasta.
Jos hän tosiaan tahtoisi, tekisin mitä vain.