Kirjoittaja: criselda
Ikäraja: S
Genre: One shot
Varoitukset: ei
A/N: hitusen sekava(ko?)
Kukaan maan päällä ei voi tietää mitä ne oikeasti ovat. Sadetta sanotaan sateeksi, ei lähdetä ulos koskaan kun sataa. Aurinkoa sanotaan ihanaksi, silloin kun se paistaa, lähdetään heti ulos. Ne asuvat yhdessä avaruudessa, Aurinkotyttö ja Sadepoika. Kukaan ei tunnistaisi niitä ihmisiksi, vaan ne ovat olentoja. Sadepoika harmaa surusilmäinen pilventapainen, ja Aurinkotyttö kultahiuksinen enkeli. Ne ovat ystäviä, ja silloin tällöin leikkiessään levittävät maan päälle sateenkaaren. Sadepoika on kuitenkin surullinen, sillä kukaan ei pidä sateesta. Kukaan ei lähde piknikille tai ulkoilemaan jos sataa. Sadepisarat ovat Sadepojan kyyneleitä, se tahtoo vain olla aurinko, kuu tai tähti, josta ihmiset pitävät. Mutta se ei ole, se on tuomittu olemaan vihattu sade, josta kukaan ei pidä. Aurinkotyttö ei usko ettei kukaan pidä Sadepojasta, sillä hän pitää. He juoksevat usein taivaan tähtivyöllä käsi kädessä nauraen, ja levittävät sateenkaaren maan päälle. Aurinkotytöllä on paljon ystäviä, maan päällä ja täällä. Kuka nyt ei pitäisikään kauniista Aurinkotytöstä, pohtii Sadepoika. Minäkin pidän hänestä. Aurinkotyttö aistii pojan ajatukset, laskeutuu tämän viereen, ja sanoo:
"Minäkin pidän sinusta, Sadepoika."
