Title: Ukkosesta se alkoi...
Author: Mermish
Rating: K-11
Pairing: SM/Amy, HG/RW
Genre: H/C, AU, Chanhet
Diclaimer: JK Rowlingin hahmot. Ei lähellekkään mun omia!
Summary: Tapahtumat sijoittuu aikaan kun Hermione, Amy, Harry ja Ron ovat viimeistä vuotta koulussa.
A/N: Amy Stevens on mun Mary Sue, eikä hänellä ole mitään tekemistä oikeiden hahmojen kanssa.
1.
”Vauhtia Amy, me myöhästytään!” Hermione huusi minulle, koska olin valloittanut kylppärin, ja lisäsin juuri paksua mustaa rajausta silmieni ymärille. ”Älä jaksa Hermione-rakas, ei mene enää kauan, ja sitä paitsi, aikaa on vielä pari tuntia, ennen kuin Sirius hakee meidät.” hymyilin oven raosta. Hermione punastui korviaan myöten, ja tuhahti: ”En minä sitä, mutta Molly hermostuu, jos meillä menee kauan.” Minä virnistin peilikuvalleni, ja työnsin oven auki, juuri kun Sirius kaartoi talon eteen Weasleyn perheen sinisellä Ford Anglialla. ”Vessan kello on pysähtynyt.” sanoin tyynesti Hermionelle, joka kiljaisi kun kuuli Siriuksen tuuttaavan auton torvea. Vilkutin iloisena ikkunasta Siriukselle, joka ajoi, ja pojille (Fred, George, Harry ja Ron) jotka olivat vallanneet auton takapenkin. Nostin laukkuni olalleni, suoristin hameeni helmaa, ja vedin Hermionen perässäni ulos. Työnsin hänet poikien syliin, ja istuin itse eteen Siriuksen viereen. Väänsin radion päälle, ja kuulin Kohtalottarien uusimman sinkun.
Pojat tukahduttivat nauruntyskähdyksen, kun Ron onnistui kaatamaan kokispullon syliinsä ja Hermione joka joutui istumaan lattialla, sai kylmän kokissuihkun. Hän kiljaisi kimeästi, ja hyppäsi Ronin kimppuun. Fred ja George nauroivat kaksinkerroin kippurassa, ja minä räkätin etupenkillä. Siriustakin hymyilytti ja hän pysäytti auton Kotikolon eteen.
Molly juoksi avaamaan takapenkkiläisille oven, ja hänen leukansa loksahti, kun näki Hermionen ja Ronin painivan lattialla. Ron katsoi ylös ja leväytti naamalleen vaivautunen hymyn: ”Hei äiti!” Hermione nousi istumaan Ronin mahan päälle, ja työnsi Fredin edellään ulos autosta, hymyillen nolona Mollylle. Minä nauroin tälle kaikelle, kun Sirius avasi oven, ja auttoi minut ulos, pitäen kädestäni kiinni. Hymyilin hänelle, ja nostin laukkuni Siriuksen käsivarsille: ”Sinä kun olet nyt niin herrasmies, voitkin kantaa tuon sisälle.” Sirius kumarsi jäykästi kuin hovimestari, ja sai minut nauramaan. Juoksin Hermionen viereen, ja hyppäsin hänen reppuselkäänsä. Hermione älähti, kun hänen polvensa notkahtivat minun painostani. ”Äläs notku, minä putoan!” kiljaisin nauraen. Hermione nauroi myös, keikahti taaksepäin, ja pudotti minut suoraan Siriuksen syliin. Mies pudotti matkalaukun, ja koppasi minut syliinsä. ”Ole varovaisempi.” Sirius henkäisi korvaani. Poskiani kuumotti, ja tiesin kaikkien näkevän punaiset poskeni, kun ravistin miehen kädet vyötäröltäni ja kipitin portaat yläkertaan. Heittäydyin selälleni sängylle, ja muistelin miltä Siriuksen kädet olivat tuntuneet vyötäröni ympärillä.
Päivällisen jälkeen makailin taas sängylläni. Kuulin jonkun avaavan oven, ja näin järkytyksekseni Ronin ja Hermionen tunkevan ovesta, kietoutuneena toisiinsa. Katselin heitä jonkin aikaa, ja yskäisin sitten hiljaa. Hermione vetäisi itsensä irti Ronista, katsoi minua, ja alkoi nauraa hermostuneesti. ”Siis, tämä, tuota, älä, tai siis...” hän yritti sopertaa. Ron oli punastunut korviaan myöten kun hänkin liittyi selitykseen: ”Hermione tarkoittaa että, tai siis, tarkoitan siis, ÄLÄ vaan kerro äidille!” Näin Ronin ilmeestä, että hän olisi voinut rukoilla vaikka polvillaan, etten kertoisi. Hymyilin heille pirullisen suloisesti, kuten minulla on tapana. ”En kerro, jos jäätte minulle palveluksen velkaa. Sovittu?” Ojensin kättäni, ja molemmat takertuivat siihen. ”Kyllä, hyvä on, pyydät vain!” he myöntelivät iloisesti. ”No hyvä. Minä jätänkin teidät tänne, ja menen kävelylle puutarhaan.” ilmoitin ovelta. ”Pitäkää hauskaa!” virnistin oven raosta, ja suljin sen, kun Hermione viskasi tyynyn minua kohti. Juoksin portaat alas hymyillen, ja pistäydyin keittiössä. Fleur vatkasi taikinaa, ja arvasin hänen tekevän suklaakakkua, koska pöydällä lojui suklaakääreitä ja kaakaojauhetta. ”Amy, kultaseni. Ojennatko tuon kakkuvadin?” Nappasin sen käteeni, ja ojensin nuorelle kauniille ranskattarelle. ”Saanko palasen tuota suklaata? Minä en voi kovin hyvin.” Fleur katseli minua tarkasti. ”Minusta sinä näytät oikein 'yvältä. Voisit toki vähentää tuota meikkikerrosta silmien ympärillä.” hän sanoi hymyillen äidillisesti. Silmiini nousi kyyneleitä, sillä en muista omaa perhettäni ollenkaan. Olin asunut Hermionen luona niin pitkään kuin muistin. Tiesin vanhemmistani ainoastaan sen, että he olivat puhdasverisiä velhoja. Fleur tarttui minua olkapäästä, ja ojensi suklaapalaa. ”Tässä, ota tämä. Mutta oikeasti, putsaa silmäsi, ne ovat kauniin 'armaat luonnollisestikin.” Nappasin suklaapalan ja hymyilin Fleurille. ”Jos niin sanot. Olisipa minulla ollut sinun kaltaisesi äiti. Sun lapset voi olla ylpeitä.” Fleur punastui ja tönäisi minua vessan suuntaan.
Kun olin putsannut pois kaiken meikin, menin viimein ulos ja kävelylle. Mutustin suklaata, ja astelin pensaiden välissä. Alkoi sataa vettä, ja minä etsin suojaa. Erään pensaan takaa eteeni astui Sirius, enkä ehtinyt pysähtyä, vaan tömähdin suoraan keskelle miehen rintaa. ”Auts.” voihkaisin ja hieraisin nenääni. Sirius hymyili tavalla, joka sai polveni veteliksi. ”Sattuiko?” hän virnisti. Minä mulkaisin miestä, ja hän vain nauroi. Vesisade alkoi muuttua ukkoseksi, ja ensimmäinen salama vilahti taivaan läpi. Tajusin sen osuneen lähelle, varmaan mäelle. Pian seurasi korvia huumaava jyrinä, ja kuulin Kotikolon ikkunoidenkin tärisevän. Sirius vetäisi minut viereensä, ja kiersi kätensä ympärilleni. Toivoin että hän päästäisi irti, koska muistin vielä, miltä Siriuksen kädet tuntuivat, kun hän nappasi minut syliinsä. Nostin katseeni hänen kasvoihinsa, ja niiden ilme oli synkkä. Toinen salama välähti, tällä kertaa kauemmas. Jyrinä seurasi jonkin ajan päästä, ja se oli hiljentynyt. Sirius tarttui käteeni, veti minut lähelleen ja suuteli minua. Siriuksen hiuksista valui vettä kasvoilleni, mutta en välittänyt siitä. Nostin käteni hänen niskansa taakse, ja vedin miehen kauemmas minusta. Kuulin Fleurin äänen sateen yli, kun hän huusi ikkunasta: ”Amy! Tule sinäkin syömään. Ja etsitkö Siriuksen, kukaan ei tiedä missä hän on!” hymyilin Fleurille. Tartuin Siriuksen käteen, ja vedin hänet kaatosateen läpi ovelle. ”Pidä salassa. Älä kerro kellekkään.” katsoin miestä silmiin, ja hän nyökkäsi. Työnsin oven auki, ja ryntäsin keittiöön. ”Herranjestas tyttö! Nyt vaihdat vaatteet, ja vedät villasukat jalkaan!” Molly meuhkasi heti kun kaikki näkivät minut. ”Ei minulla ole villasukkia mukana.” sanoin hiljaa. Molly vilkaisi Ginnyä, ja käski hänet mukaani. Kaikessa hiljaisuudessa Sirius oli kuivattanut vaatteensa ja asteli muina miehinä keittiöön. ”Suklaakakkua!” hän riemuitsi.
A/N: Kommentteja pliiis!
