Kirjoittaja Aihe: Yhdessä [S, tuplaraapale, Narcissa]  (Luettu 1826 kertaa)

Elfalas

  • Rouva Valas
  • ***
  • Viestejä: 557
  • Die mit dem Tod tanzt
Yhdessä [S, tuplaraapale, Narcissa]
« : 22.08.2011 19:52:59 »
Otsikko: Yhdessä
Kirjoittaja: Elfalas
Ikäraja: Sallittu
Genre: angstidraama, tuplaraapale
Vastuuvapaus: Ei ole minun keksintöäni Potterit eikä puhpallurat, aiheutan vain yleistä pahennusta raatelemalla äidinkieltäni enkä saa tästä muuta palkkaa kuin päänsäryn.

A/N: FF100: Perhe. Täytesanat pois! -haaste. Mulla ei suju tällä hetkellä kirjoittaminen ensinkään, joten olen iloinen sellaisistakin pienistä läpimurroista kuin että olen saanut aikaan kohtuullisen kelvollisen tuplaraapaleen. Tämä haaste oli kuitenkin sopivan haastava ja aktivoi kivasti passiivista sanavarastoani. Saattaisi olla hyväksi tehdä näitä muutama.
En muuten ikinä ennen ole kirjoittanut tuplaraapaletta. Jännää.


Yhdessä

Isä halusi laittaa Narcissan puhpallurat vitriiniin kesäkodin salonkiin. Näytille yhteen riviin, järjestettynä koon tai iän tai pintamateriaalin tai jäljellä olevien raajojen lukumäärän mukaan. Ikuisesti yhdessä. Narcissan rakkaat pehmopuhpallurat.

Milloin ikinä Mustan sukuun syntyi lapsi, Narcissa tapasi ommella, virkata tai huovuttaa sellaisen lahjaksi vastasyntyneelle. Aivan ensimmäinen meni Siriukselle Narcissan ollessa viiden – pehmolelu koostui kauttaaltaan vanhoista huopatilkuista, pysyi kasassa isän yleisliimalla. Vaikka Sirius melkein tukehtui nieltyään yhden nuken nappisilmistä, Walburga-täti kehui Narcissaa taitavaksi.

Regulus nukkui oman puhpalluransa kanssa siihen asti, kunnes lähti Tylypahkaan.

Niin kauan Narcissa ompeli – omansa jokaiselle Rosierin serkuista, jokikiselle pikkuserkulle, jopa Walburga-tädin kuolleena syntyneelle tyttövauvalle. Vauvan nimi puuttui sukupuustakin, vain puhpallura seisoi muistona kaapin päällä. Joskus harvoin joku erehtyi kysymään Narcissalta syitä tai suunnitelmia. Tyttö vain kohautteli harteitaan: ”Mitäpä minä tietäisin.”
Sillä Narcissa itsekin ymmärsi vasta Nymfadoran synnyttyä. Jästipostissa lähetetty paketti kirjeineen jäi ikuisiksi ajoiksi odottamaan vastausta.

Ensin Bellatrixin tytär.

Sitten Draco.

Ajan mittaan nappisilmät putoilivat. Lemmikkigäätä purki kudoksen leikeissään. Serkut muuttivat pysyvästi ulkomaille puhpalluroineen. Yksi puhpallura hukkui puutarhalampeen, toinen laskettiin Reguluksen sydämen päällä hautaan. Isä rakensi toimeliaisuudenpuuskassa vitriinin; hyllyt kuitenkin jäivät tyhjilleen.

Narcissa seurasi kokonaisen iäisyyden, kuinka Dracon puhpallura kauhtui kauhtumistaan, hiutui hiutumistaan, kunnes makasi kyljellään kirjahyllyssä sivusaumat virtanaan sahajauhoa valuen.

Scorpiukselle Narcissa ompeli pehmolelurotan. Luciusta koko jupakka huvitti suuresti.
« Viimeksi muokattu: 01.09.2011 09:03:54 kirjoittanut Elfalas »

Brangwen

  • ***
  • Viestejä: 472
Vs: Yhdessä
« Vastaus #1 : 23.08.2011 21:34:00 »
No nyyh, puoleen väliin asti räkätin naurusta ja sitten alkoi itkettää. Sanotaanko sitä sitten tunnelmamutkaksi? Joka tapauksessa, kiitos siitä, että suostut potemaan päänsärkyä tekstisi vuoksi, sillä tämä oli iltani ilo ja pelastus (eli ei rankentavaa kommenttia minulta tänään, vain pelkkää ihkutusta).

Kaunis, söpö, herkkä ja raastava. Rupeanko lainailemaan suosikkikohtiani? Mitä jos lainaisin koko tuplaraapaleen? Ehkä kuitenkin yritän karsia joukosta pari suosikkilausettani;

Isä halusi laittaa Narcissan puhpallurat vitriiniin kesäkodin salonkiin.
Vaikka Sirius melkein tukehtui nieltyään yhden nuken nappisilmistä, Walburga-täti kehui Narcissaa taitavaksi.
Yksi puhpallura hukkui puutarhalampeen, toinen laskettiin Reguluksen sydämen päällä hautaan.
(Nämä lauseet valitsin siis, jotta välttyisin lainaamasta koko tuplaa "suosikkikohtiini".)

Kiitos tästä!!!
There’s a thin semantic line between weird and beautiful. And that line is covered in jellyfish.
-Cecil Baldwin